Kaupunki on aamuseitsemältä rauhallinen. Se kääntelehtii jo levottomasti painettuaan herätyskellon torkkunäppäintä ja yrittää nukkua vielä viisi minuuttia, kunnes on ihan pakko lähteä.
Potkiskelen bussipysäkillä jääkokkareita ja mietin, miksi minua kutsuttiin eilen monimutkaiseksi. Miten hän sen sanoikaan? "Tyynet vedet ovat niitä syvimpiä." Ehkä se oli kohteliaisuus. Tai ehkä se tarkoitti sitä, että minut pitäisi laittaa hoitoon.
Ehkä jokainen pitää ajatuksesta, että juuri hänessä olisi jotain erilaista, jotain mikä erottaisi Suuresta Massasta. Vaikka se onkin kerettiläinen ajatus ja kaikki ovat kuitenkin samaa massaa heitettäväksi puskutraktorien eteen kun vallankumous tulee.
Minä ainakin pidin.
Runo Joulu Kalenterin Toinen päivä:
Valoton joulu
väsynyt vaeltaja
lahjaton lapsi.
Sulkeudun kotiini ja
yritän olla yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti