tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Plumps!

Kävin vanhalla työpaikalla kääntymässä. Paikka oli muuttunut; ihmisiä myöten. Se ei tuntunut miltään, ennen kuin luonto pakotti käymään vessassa. Samat naarmut seinässä, samat kolot, sama tunnelma. Siellä nostalgian aalto tulvahti ylitseni kuin, no, tuota. Jääköön sanomatta.

Tuttu humina
  valkoinen vankila
    oudot ihmiset
  Älkää viekö minulta
    tätä pientä iloa.


(Enää ei Blogger pidä minua spämmääjänä. Edes jotain positiivista tänään.)

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Terrorismia

En nyt yleensä viitsi kommentoida päivänpolitiikkaa täällä, mutta tämä kyllä ylittää myös Sivustan uutiskynnyksen: Sisäministeri Rajamäki on sitä mieltä, että EU:n pitäisi alkaa valvoa internetiä Venäjän kanssa, koska "siellä levitetään terroristisia ideologioita".

Siis haloo? Venäjän, joka on tunnetusti yksi sananvapauden perslävistä tässä maailmassa? Venäjän, joka muiden suurvaltojen tavoin määrittelee terrorismin kannattajaksi kenet tahansa, joka ei pidä hallituksen politiikasta? Venäjän, joissa toimittajia ammutaan kirjoitustensa perusteella? Mitä seuraavaksi, sama sopimus Kiinan kanssa, joka ammuskelee tiibettiläisiä pakolaisia terroristeina? Vai CIA:n kidutusleiri Sauvoon?

Huomatkaa, että uutisessa esiintyy sana "terroristi" kymmenen kertaa. Koko uutisessa sen sijaan on vain kahdeksan virkettä. Näin tiheästi sanaa ei viljele kuin Amerikan Yhdysvaltojen nykyinen hallitus. Ja Suomen sisäministeri.

Ja miksi Helsingin Sanomat ja YLE eivät kumpikaan ole uutisoineet Rajamäen lausuntoja? Luulisi sen, että sisäministerimme haluaa yhdistää Suomen ja Venäjän sisäpolitiikan, kiinnostavan myös suurempaakin yleisöä.

Vanhurskaan miekka
  vääräuskoisten huuto
    voiton hiljaisuus
  Me uhrasimme kaiken
    jotta emme pelkäisi.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Ei laaksoa, ei kukkulaa

Lähiön kerrostalon parvekkeelta aukenee kuulas syysaamu, sillä syysmyrsky raivoaa nyt jossain Venäjällä. Kannan tupakansavuiset vaatteet raikastumaan ulkoilmaan ja vannon jälleen kerran mielessäni etten enää mene baareihin, joissa ei toimi ilmanvaihto.

Hiekkalaatikon vieressä isoisä taluttaa lapsenlastaan, joka sinivalkoisessa haalarissaan on yhtä leveä kuin korkeakin. Askel horjuu molemmilla, mutta riemun ja ilon näkee selvästi. Toisen huolet ovat vielä edessä, toisen takana ja molemmat ovat vapaita tavalla, jota en voi käsittää, vain toivoa.

Koira tohottaa onnessaan ja keski-ikäinen nainen perässä, välissä pätkä punottua muovia, jonka saa näppärästi rullalle, vain 19.95. Kaikesta näkee, että koiralla on parempi elämä kuin emännällään - toinen kulkee häntä terhakkaasti pystyssä, toinen selkä lysyssä. Toinen iloitsee sydämensä pohjasta nähdessään naapurin kakan, toisen sydäntä riipii nähdessään naapurin akan.

Täältä aukeaa
  elämän koko kirjo,
    parvekkeeltani.
  Hengitän syvään ilmaa
    ja puhdistan sieluni.

lauantaina, lokakuuta 28, 2006

Oikeutettu rangaistus

Jopas oli vallan kauhia järkytys. Kaikki pahat tekoni ovat saaneet minut kiinni ja oikeamielisen rangaistuksen kylmä ruoska sivaltelee hikikarpaloista selkääni. Pahoittelen, PA ja kaikki muut, joita olen kiusannut.

Blogger luulee tätä blogia nyt spam-blogiksi ja minua robotiksi, jonka ainoa tarkoitus elämässä on palvella väärennöslääketeollisuutta, halpoja lainoja ja nigerialaisia prinssejä. He vaativat minua todistamaan, että olen oikea ihminen.

Olen murtunut. Enhän minä sitä voi millään tehdä.

Sivustan loppu
  ei tule räjähtäen
    vaan sihahtaen
  kuin väljähtänyt limsa
    pitkän työpäivän jälkeen.

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Hui!

Näin ne naamiot rapisevat. Pää auki meni ja kertoi kaikille olevansa 23-vuotias opiskelijanplanttu, ihan oikein virallisessa lehdessä. Pahus. Minä kun olin melko vakuuttunut siitä, että hän on Reino, 42-vuotias työtön Hakunilasta, ja hänellä on kaksi lasta, joita hän saa tavata joka toinen viikko. Reiska on joka lauantaiaamu pää auki ja matti kukkarossa Tikkurilan selviämisasemalla - siitä nimi.

Minä sen sijaan olen ja pysyn kaapissa. Olen kaadatuttanut betonia vaatekomerooni ja seissyt siinä kovettumiseen asti. Täältä ei lähdetä ennen kuin talo sortuu ympäriltä.

Ettäs kehtaatte. Menee mielihalut. Siis, tuota, mielikuvat.

Hautakiveeni
  saatte nimeni piirtää
    ette ennemmin.

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Missä se kultareuna edelleen on?

Päivän runotorstai osui sen verran kohdalleen, että oli pakko kaivaa tämä vanha teksti esiin. Kirjoitettu juhannuksena 2004, jolloin Ei Mennyt Hyvin.




On vuoden pisin päivä. Mutta silti on pimeää.

Turtuuko sydän,
  jos se hylätään liian
    monta kertaa?

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Hehe

Nauretaanpa hetki yhdessä hassuille googlaajille. Sivustaan löydetään edelleenkin parhaiten taktisella kombinaatiolla "tissit" ja "muumi", mutta että "erootiset alueet"?

"Vainoharhainen mietelause." Hm. "Ajatuksiin ei auta kuin iho runo." Hmm... "Töpselit väärinpäin." HMMMMM..... Tässähän on suorastaan haasteen makua.

Sivustan hakusanojen top-3:

23.81% tissit
14.29% sivusta kuultua
11.90% muumi

Muut voittajat yleisyysjärjestyksessä:
piupali paupali, minun pitää kännykkä, verestävät silmät, osingonjako, kuinka tehdä rahaa?, ajatuksiin ei auta kuin iho runo, töpselit väärinpäin, savusaunan kiuas, tekstari runo, talvitakki ale, elämänohjeita, krokotiilirock sanat, oi maamme suomi synnyinmaa, syvä uupumus, erootiset alueet, piupali paupali sanat, vainoharhainen, mietelause.

Kirjoittaa vaiko eikö kirjoittaa

Taasen kerran himoittaisi kirjoittaa kirja yhdellä rykäyksellä - 50.000 sanaa 30 päivän aikana. Mutta mistä siihen löytäisi aikaa? Ja mistä siihen löytäisi ideoita?

Ei ole minun pääni ihan tuohesta tai savesta, mutta että kokonainen romaani...? Toisaalta, laadullahan ei olisi väliä, vaan pääasia tässä kirjoittamisessa olisi määrä.

Voisin ainakin väittää kirjoittaneeni kirjan, jos en muuta merkittävää elämässäni saisi aikaiseksi. Olisihan se komiaa: oma nimi kirjan etusivulla. Jos laittaisi vielä kullanvärisillä kirjaimilla, niin ainakin se roihahtaisi kauniisti saunaa sytyttäessä.

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Haastattelu sivusta

"Iltaa, hyvät kuulijat. Täällä Uukuniemellä ollaan jo pitkään ihmetelty, miksi Sivusta-konsernin pää-äänenkannattaja 'Sivusta' on siirtynyt puhtaasti runouden pariin viimeisinä vuosina. Kysyimme asiaa Sivusta-yhtymän tiedottajalta, Naakka-Irmeli Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväistyltä."

"Rouva Naakka-Irmeli Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväisty, mistä johtuu, että Sivusta-verkkopäiväkirja on - lainatakseni erästä lukijapalautetta - 'käynyt pirun tylsäksi'?"

"Neiti. Neiti Naakka-Irmeli Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväisty, jos saan pyytää."

"Toki. Neiti Naakka-Irmeli Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväisty, Sivustan lukijamääräthän ovat ennätysalhaiset, eikö totta?"

"No, me Sivusta-konsortiossa kutsumme tätä vain hengähdystauoksi uudelleenorganisoinnin myötä. Saimme juuri loppuun isohkon uudelleenorganisointitoimenpiteen, joka parantaa dynamismiamme ja antaa meille opportuniteetin konsentroitua core-osaamisalueillemme."

"Aivan, neiti Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväisty. Mutta huhut kuitenkin kertovat, että päätoimittaja Z:aa ei ole nähty sitten uudelleenorganisoinnin."

"Valitettavasti minun on vahvistettava huhut. Päätoimittaja Z katosi uudelleenorganisoinnin yhteydessä, emmekä ole kyenneet löytämään häntä. Sivustan runopainotteisuuden selittää se, että kesätoimittajamme Jooseppi - tai "Runo-Jooseppi", kuten me häntä leikkisästi kutsumme - on lukittautunut Z:n toimistoon, pitää blogia panttivankinaan ja vaatii joka aamu pizzaa ja tuoreita kukkia runoratsun ruoaksi."

"Vai niin. Miten aiotte edetä tilanteessa, neiti Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväisty?"

"Emme kerrassaan mitenkään. Koska vain päätoimittaja Z tuntee palkanlaskentajärjestelmän koodit, me emme saa palkkaa. Ja jos emme saa palkkaa, meillä ei ole motivaatiota tehdä asian eteen mitään. Jos nyt suotte anteeksi, jatkaisin mielelläni golf-kierrostani."

"Kiitos, ja pahoittelen, neiti Naakka-Irmeli Ylämäyhkiöpaheräpätin-Naksutattiainen-Vähäalaseinästäreväisty. Päätän raporttini tähän."

sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Syksyn sävel

Runotorstai, osa "Syksy".

Mitä lähemmäs talvea syksy kääntyy, sitä enemmän ihmiset kääriytyvät kokoon. He istuvat lämpimissä autoissaan ja paahtavat Länsiväylää ympärilleen katsomatta. Kiire, suoritus, tulos, työ-koti, koti-työ.

Siinä kaikki.

Syksy syö ajan
  kiroaa kiireiseksi
    hukuttaa huudot.
  Kuljen märkää katua
    kuvittelen eläväni.

torstaina, lokakuuta 12, 2006

En ollut ylpeä

En ollut ylpeä itsestäni polvistuessani sateisella kadulla veren valuessa murtuneesta nenästäni, värjäten lammikon vaaleanpunaiseksi.

En ollut ylpeä itsestäni, kun jätit minut itkemään kylpyhuoneen nurkkaan, mustelmia täynnä.

En ollut ylpeä itsestäni poliisiauton kaartaessa jälleen kerran kerrostalomme pihalle.

En ollut ylpeä itsestäni kulkiessani rappukäytävässä, kumarassa naapureiden tutkailevan katseen alla.

En ollut ylpeä itsestäni, kun löysin sinut kotoa, sängystä sen saatanan huoran kanssa, yhteisen lapsemme itkiessä nälkäänsä kehdossaan.

Tänään en enää pyydä anteeksi. Tänään en enää kuuntele selityksiäsi. Tänään lukitsen oven takanani. Ja ehkäpä, jollain jo melkein unohtuneella tavalla, tunnen oloni pikkiriikkisen ylpeäksi.

Siivosin vessan,
  jätin ruokaa hellalle,
    petasin sängyn.
  Eropaperit löydät
    olohuoneen pöydältä.


(Hah, kerrankin ajoissa runotorstaissa.)

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Syyselo

Lyhyen ja kirkkaan hetken se loisti. Nyt se on harmaantunut ja väsynyt.

Kuuden ruokalajin illallisen jälkeen kupissa on enää viilennyttä kahvia ja tilkka konjakkia. Muut ovat jo hyvästinsä sanoneet, enää me kahden muistelemme menneitä. Ikkunan takana odottaa yö, katsoo meitä kylmin ja pimein silmin. Joskus meidänkin on lähdettävä.

Jos tyhjät kadut
  voisin täyttää valolla
    lasten naurulla
  Unohtaisin nimeni
    hylkäisin helvettini