Nyt sitä saa! Tai siis ei vielä.

Dear Eki, onko ihan normaalia, että tässä kirjan editointivaiheessa sitä alkaa inhota kirjaansa, itseään ja kaikkea mitä on tullut tuotettua?

Toisin sanoen siis Sivusta-kirja on nyt ennakkotilattavissa esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

Paniikkiosastolta päivää

Nyt kun kirjan julkaisu alkaa vääjäämättä lähestyä ja Deadline kurkkii ikkunan takana kuin eltaantuva joulutonttu, niin samalla lailla ilmaantuvat myös Epäilys ja Itseinho. Että tykkääkö siitä kukaan, ja että nauravatko ne sille väärällä tavalla, ja entäs jos siinä on pilkkuvirhe, ja kutsutaanko minua enää koskaan mihinkään, ja alanko nyt laittaa vessapaperinkin väärinpäin telineeseen, eivätkä edes hyttyset suostu enää juomaan vertani.Promonkin lykkäsivät ulos. Enää ei voi perua. Paniikki.

Hupsansaa

Muistanette varmaan - ja kukapa ei muistaisi, sillä olihan se NIIIN mielikuvitusta kiihottava - hämäräperäisen merkinnän parin vuoden takaa? No siinähän oli se taustalla, että kun tarpeeksi takapuoltani piiskattiin, niin saatiin aikaiseksi Kässäri, jonka sitten lähettelin etiäppäin. Prosessi oli pidempi kuin kuvittelin, mutta no, nyt se sitten tapahtuu.

Iloisna ilmoitan, että Sivustaa saa ensi syksynä myös kirjallisessa muodossa, sillä kustannussopimus on allekirjoitettu ja kirjan työstö on, no, työn alla!

Kirja tulee sopimaan mainiosti jokaiseen keittiöön pannunaluseksi, olohuoneeseen coctail-kutsujesi keskipistekahvipöytäkirjaksi, makuuhuoneeseen lemmenleikkienne runolliseksi esileikiksi ja vessaan hauskimmaksi peräsilmäsi koskaan lukemaksi paperiksi. Kannattaa siis alkaa jo nyt säästää useampaa kirjaa varten!

(Sivustan brändi-, neste- ja kalatarvikevastaava Frank tosin yritti estää tämän julkaisemisen mutisten jotain jostain "huijauspäivästä", että "kukaan ei varmasti usko", ja "go-to-market strategia nönnönnöö", mutta Sivustan ylimmäinen, premieeri ja kaikin puolin kaunis päätoimittaja Z ynähti lepotuolinsa pohjalta sen suuntaisesti, että toimitus ei uskaltanut olla laittamatta tätä tiedotetta ulos muiden puutarhatonttujen joukkoon.)

Ota, lukija, diplomi

 

Koska edellinen merkintäni setämiehiöstä sai aikaan kirkuvien naisten (ja miesten – me emme oikeastaan ole niin turhan tarkkoja täällä toimituksessa) ryntäyksen toimitukseen ja kaikki halusivat saada lapsen päätoimittajan kanssa NYT HETI, niin ihan ajan ja kaikkien hermojen säästämiseksi Sivusta Oy päätti päivittää tämän näppärän diplomin nykyaikaan. Tulosta, täytä ja ripusta seinällesi! Pääset kulmakunnan valtiaaksi alle aikayksikössä(*) ja kaikki sellainen ärsyttävä ja hankala pariutumisleikki voidaan ohittaa! Päätoimittajamme vakuuttaa, että tämä on ihan yhtä hyvä kuin oikeakin "sillai" oleminen hänen kanssaan, ja kerrankin koko toimitus sydämestään uskoo, että päätoimittaja ei liioittele yhtään.

(*) Juristimme haluavat huomauttaa, että galaktinen vuosikin on aikayksikkö.

Boom, boomerbook

Ai niin, saatatte ihmetellä, että miksi ihmeessä toimitus on yhtäkkiä alkanut suoltaa tätä holtitonta jorinaansa enemmän kuin mitä YYA-sopimuksessa on sallittu.

No ensinnäkin päätoimittajalle selvisi, että YYA-sopimus on lakkautettu vuosia sitten, ja toisekseen toimituksen IT-osasto poisti Facebookin toimituksen puhelimista. Tästä vapautunut luova energia nostatti pienimuotoisen sienipilven itärajalle, mutta tilanne on nyt normalisoitunut ja mustiin pukeutuneet miehet ovat poist

Tök, tök?

Joskus sitä silleen biojätteitä kaivellessaan löytää ihan jotain syötävää, ja sitten sitä miettii, että onko siihen koira haudattuna.

Joo, metaforat ovat vaarallisia. Älkää siis lukeko kirjaimellisesti tuota ylläolevaa. Sanotaan vaan, että kuulin täysin yllättäviä, positiivisia uutisia asiasta, jonka olin laittanut liikkeelle melkein kaksi vuotta sitten ja jonka olin unohtanut aivan täysin, ja josta ei halua vielä huudella, ettei sitä manaisi. Tiedättehän te miten nämä asiat menevät...

Jännää. Hyvin jännää.

Mutta missä on Aina Ilona?

Oletteko koskaan nähneet poliitikkojen nauravan silleen kunnolla, todella sydämensä pohjasta?

Sotaa kohti
meitä vievät miehet
jotka eivät koskaan naura

(Otsikosta: Olen aina välillä miettinyt, mihin eri anonyymibloggaajat katosivat. Esimerkiksi Aina Ilona, https://varovaan.blogspot.com. Jos olette vielä siellä ja sattumoisin luette vielä näitä tekstejä, niin tehkää tykönne tiettäväksi?)

Nyt meni väärin

Virallinen korjaus. Eilisen postauksen jälkeen Tyhjyys lähestyi juristiensa välityksellä ja huomautti, että Tyhjyyteen ei kuulu huutaa, vaan sitä kuuluu tuijottaa. Huutaminen tapahtuu Tuuleen, Tyhjyys jatkaa ja kertoo huutamisen särkevän korvia, etenkin kun sitä tekee moni yhtäaikaa, ja että myös että abstrakteilla entiteeteillä kuuluu olla kotirauha.

Tuuli puolestaan kommentoi, että tuijottaminen voidaan laskea häirinnäksi, ja että jos Sivustan toimitus jatkaa valitsemallaan linjalla, hän lähettää mielellään isoveljensä Tulen vääntämään rautalankaa.

Käsitteet sekaisin alkuvuodesta, jippii.

Pelko x N

Kas, se olisi jälleen uusi vuosi, jolloin huutelen täällä tyhjyyteen. Onneksi se tarkoittaa myös sitä, ettei ole mitään paineita, kuten esimerkiksi "meikata senssiä", noin nykynuorten sanoin. Voin siis jatkaa kaikenlaista epämääräistä hörhöilyä jälleen edelleen.

Ja kirjoittaa runoja. Nekin ovat kovasti tärkeitä, ainakin minulle, ja kukapas se neron parhaiten tunnistaisi, ellei nero itse. Tai jotain sinne päin.

Oikeastihan nämä ovat lähinnä kirjoitusharjoituksia, että tulisi laitettua paperille muutakin kuin pelkkää asiatekstiä ja "lol wut 🤣🤣🤣" -pikaviestinkieltä. Tässä hengessä siis, tunnustetaanpa pelkoja.

Pelkään. En sitä kiellä.

Pelkään lasta tiellä pimeällä,
pelkään nollaa pankin tilillä.
Pelkään asioita abstrakteja,
kuten kolmioita, tetraedrejä.

Pelkään asioiden menevän syteen,
kaatuvani päälle astianpesukoneen.
Pelkään, että taivaalta liiskaksi putoan;
pelkään näkeväni lapsieni kuoleman.

Pelkään myös asioita tyhmiä:
kokoontumisia, vieraita ryhmiä.
Pelkään että minulle nauretaan,
pahansuovasti ihmistä pilkataan.

Kaikkea tätä pitää vain sietää!
Ihmisen, jonka pitäisi tietää,
että kaikki kuitenkin pian ohi on,
eikä universumi välitä - tunteeton.

Heippa threduliinit

Niin, Sivustakin on nyt modernisoitunut – tai siis potkittu pihalle Twitteristä – ja liittynyt tuohon zukkerperin lentävä kirnu/kampiakseli/vompatti -kolhoosiin, eli Threadsiin.

Osa näistä kirjoituksista päätyy sinnekin, joten sieltä niitä voi sitten ihastella, printtailla ja liimata monitorin kulmaan ja haaveilla mielessään kuinka IHANA sanan säilän heiluttaja täällä täytyy olla. (Päiväuniin tulen ilmaiseksi; "asiakaspalvelustamme" voi tiedustella yöllisen visiitin hintaa.)

Minulla on jo KAKSI seuraajaa. Oletko sinä KOLMAS?

Klikkaa tuosta itsesi ihanuuteen: https://www.threads.net/@thesivusta

(Halvalla menee, mutta kyllä nyt naurattaa, kun tuo "tägi" elikkäs "lappu" elikkäs "labeli" elikkäs "kategoria" on "meta", ja Threadsihan kuuluu Meta-konserniin. Hihihoho.)

Klikkiotsikointia

Jaa että syväluotaava runo ilmastonmuutoksesta saa pari hassua katselukertaa, mutta anustappioravat saavat satoja?

Ihmiset eivät petä edelleenkään.

Onneksi on oravat. Sivustan toimituksessa aiotaankin nyt siirtää resursseja tuottamaan sitä, mitä asiakkaat haluavat. Tätä varten on luonnollisesti perustettu työryhmä, jota johtaa itseoikeutetusti urhea, messevä, ponteva ja kaikin puolin hyvän näköinen päätoimittaja Z.

...

Joo siis on kiire, mulla on artikkeli kesken.

Ei kun laita se saha pois, Z.

Siis oikeesti.

Etkä sä tee mitään tuolla liimapullollakaan!

SIIS NYT SE SAHA POI

Hyvää vuotta

Noniin, sainpas postattua tänne enemmän kuin viime vuonna. Tämä on itse asiassa aika hyvä tahti; alkuaikojen yli 200 postaukseen vuodessa ei kyllä ole mitään mahdollisuutta. Ei syki runosuoli enää samaan tahtiin keski-ikäisellä.

Sivustan toimitus toteaa kuitenkin vuoden 2023 olleen erittäin menestyksekäs konsernimme historiassa ja huomattava parannus muutamaan edelliseen vuoteen, ja toivottaa kaikille puolelletoista lukijalle erinomaista vuotta 2024.

Hip hei!

Sinitaivaassa tavataan

Niijjuu, menimmepä sitten liittymään Sinitaivaaseen, eli Blueskyhyn. Koko kollektiivin löytää sieltä nimellä @sivusta.bksy.social. Ehkä joskus on olemassa julkinenkin profiili siellä.

Näin äkkiseltään sanoisin, että siellä on paljon parempi meininki kuin Mastodonissa.

Dontilla vai ilman?

Niin siis minulle luvattiin, että tule Mastodoniin, siellä ei ole a) ilkeä Elon sanomassa, että et saa käyttää tätä ja b) jos ylläpitäjä on saapas, niin sitten voit lähteä lätkimään ja mennä jonnekin toiselle palvelijalle.

Siitäpä on tosi paljon hyötyä siitä toiselle palvelijalle menemisestä, koska menetät kaikki triljoona seuraajaasi, ja saat juuri ja juuri otettua mukaan ne omat kolme seuraamaasi henkilöä. Joista kaksi jää näköjään rannalle kaivelemaan varpaanvälejään.

Että kilin kolin tämmöistä höyrykonetietokonetekniikkaa taas.

Tuntuu siltä, että kaupalliseen ahneuteen pohjautuvat systeemit vain toimii, mutta ideologia edellä menevät ovat raskaita ja hankalia, ja niiden lupaukset ovat vähintäinkin liioiteltuja.

Ehkäpä se selittää jotain maailmasta.

----

Joka tapauksessa, uusi Mastodon-osoite on https://mastodontti.fi/@sivusta. 

Hei, me sometetaan taas

Kun ei Elon-setä päästä leikkimään Twitteriin, niin menin sitten Mastodoniin. Sieltä löytää Sivustan intendentillä @sivusta@mastodo.fi. Saatan laittaa sinne jotain ekstraa tai sitten en. Eipä sitä kukaan tunnu lukevan, mutta ihan sama.

Olisin Facebookissakin, mutta Mark-setä puolestaan haluaisi kasvokuvan todisteeksi olemassaolostani, ja sitähän iloa minä en hänelle suo. Ihastuisi vielä, perkele, ja yrittäisi treffailla. Siinä sitten pitäisi miljardöörin lähentely-yrityksiä torppailla ja yksityishelikoptereita haulikolla ammuskella. Joutuisin poliisin hampaisiin, ja syyttäjä minulle ankaran tuomion lätkäisisi. Sitten se Mark sieltä tulisi ja maksaisi kaikki hiljaisiksi, ja sitten jossain vessassa joutuisin kiitollisuudenvelassa Markia pussaamaan. Ja olisiko se sitten kivaa, olisiko?

Tinderiä olen myös hetken harkinnut, mutta se on liian ammattimaisen ja vakavan oloinen, että siellä voisi harrastaa huumoria.

Taas on tarjolla "uutta" ja "mullistavaa"!

Koska Sivustan toimitus seuraa aina aikaansa ja on ns. digitaalisaation aallonharjalla, Sivusta löytyy nyt myös tuosta uudesta "mikrobloggauspalvelusta" eli Twitteristä. Jos ei muuten jaksa tilata millään härpättimellä, niin ainakin voi laittaa Sivustan sitä kautta seurantaan. Samat jorinat sinne päätyy kuin tänne, mutta lyhennettynä ja muutenkin hankaloitettuna. Ja ehkä joskus jotain ekstraa.

Tili on loogisestipoogisesti tietenkin @sivusta.

(TikTok, you say? Kuulostaa syötävältä.)

Draft

Sivustan toimitusprosessihan sujuu jotakuinkin niin, että aamuisin päätoimittaja Z ensin huutaa krapulapäissään vähän aikaa muulle toimitukselle, valittaa sitten kauheasta metelistä, antaa potkut koko sakille ja lopuksi paiskaa puoliksi syödyllä omenalla lähintä kesäharjoittelijaa. Jollain erikoisella tavalla, jota toimitus ei ole vielä onnistunut (eikä oikeastaan myöskään uskaltanut) selvittää, omenaan on jyrsitty juttuaiheet, joita sitten toimitus lähtee piripäissään setvimään.

Uuden vuoden juhlien jäljiltä löytyi kustannuspäällikön pöydän takaa itse kustannuspäällikön lisäksi myös muutama vanha omena, jotka viime vuosien keskivertoa vikkelämmät kesäharjoittelijat olivat onnistuneet väistämään. Itse juttujahan ei ole kirjoitettu, mutta tässä tärkeimmät otsikot, joista ei koskaan tullut kirjoitettua mitään:

• Sivustan eeppinen ooppera ummetuksesta: synkronoitujen suolten kaupunki.
• Väärin kakkaavien yhdistys
• Kuinka pimppibloggaus aiheuttaa vihaa ja kyräilyä
• Blogien luokittelu tv-sarjojen mukaan

Viimeisin omena on radiohiiliajoitettu vuoteen 2004, eli siihen aikaan kun blogeja oli muitakin laatua kuin sisustus- ja sijoitusblogeja. Tai no, jos blogit.fi -palvelua katsoo, niin blogien tyypit nykyään ovat seuraavat:

Lifestyle

Sisustus

Ruoka

Perhe

Kauneus

Muoti

Käsityö

Matkailu

Terveys

Liikunta

Suhde

Eläimet

Rakennus

Puutarha

Kulttuuri

Muut

Kamalaa. En teistä tiedä, mutta minusta kaikki muut noista paitsi ehkä "eläimet" voisi romauttaa tuon ensimmäisen "Lifestyle" -kategorian alle. On vain Lifestyle, Eläimet ja Muut. Ja olen ylpeä siitä, että Sivusta on ehdottomasti "Muut". Jos joku tälle nimetyn kategorian keksii, niin teen kaikkeni, että tämä blogi pysyy sieltä kaukana.

(Joskin tämähän on Suomen ainoa oravien pyörittämä blogi. Mutta sen aiheena ovat toki pääasiassa ihmiset.)

Jos oravat eivät nuku, ne sekoavat entistäkin pahemmin

Oravien nukkuminen on tärkeää niiden hyvinvoinnille, sillä jos ne eivät saa riittävästi unta, ne voivat sekoavat entistäkin pahemmin. Oravilla on tapana nukkua päivisin, jolloin ne ovat aktiivisimpia yöllä. Tämä johtuu siitä, että oravat ovat päiväpetoja, jotka viettävät suurimman osan ajasta syöden ja keräten varastoja talvea varten.

Jos oravat eivät saa riittävästi unta, heidän aivojensa toiminta voi häiriintyä ja ne voivat alkaa esimerkiksi syödä omaa varastoaan tai muuten käyttäytyä oudosti. Tämä voi johtaa siihen, että orava saa liian vähän ravintoa tai vahingoittaa itseään tai ympäristöään. Siksi on tärkeää varmistaa, että oravilla on rauhalliset ja turvalliset olosuhteet nukkua, esimerkiksi tarjoamalla heille riittävästi pehmusteita ja suojaa.

Oravien nukkumista voi seurata esimerkiksi asentamalla niiden pesiin videokameran, jolla voi tarkkailla niiden toimintaa. Tämä voi auttaa havaitsemaan mahdolliset ongelmat varhain ja toimimaan niiden ratkaisemiseksi. On myös tärkeää huolehtia oravien ravinnosta ja tarjota heille monipuolisesti erilaisia elintarvikkeita, jotta ne saavat tarvitsemansa ravintoaineet ja ovat terveitä ja vireitä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että oravien nukkuminen on tärkeää niiden hyvinvoinnille ja jos ne eivät saa tarpeeksi unta, ne voivat sekoavat entistäkin pahemmin. Siksi on tärkeää varmistaa, että oravilla on rauhalliset ja turvalliset olosuhteet nukkua ja tarjota heille riittävästi ravintoa ja hoitoa.

------------------------

Tämän epämääräisen ja tylsän lätinän tarjosi teille maailmaa piinaamaan saapunut ChatGPT. Tekoälyllä on pointti, koska se, mitä Sivustan toimituksessa todellakin kaivataan ovat erilaiset elintarvikkeet ja "hoidot". Pehmustettu huone ja "riittävästi" kameravalvontaa toimituksessa onneksi onkin jo.

Mutta, toisin kuin aiempi konsulttimme Marko, tämä tekoäly ei lähde moottoripyörän selässä etsimään kadonnutta nuoruuttaan. Sen sijaan ahne kapitalisti lukitsee sen pieneen huoneeseen ja päästää ihmiset juttelemaan sen kanssa halpaan hintaan, vain kymmenen taaleria kuussa. Köyhät tyytyvät Googleen ja varakkaat puhuvat tekoälyn kanssa, niin se menee.

Tuttavapiirini luovat ihmiset suhtautuvat ChatGPT:hen lähinnä huvittuvan alentuvasti, koska he eivät koe, että tuollainen korvaisi heidän työtään. Koodarit sen sijaan ovat innostuneita, koska näkevät asian mahdollisuudet.

Mutta ehkä molemmat ovat väärässä. Ehkä koodarin pitäisi olla kauhuissaan, sillä merkittävä osa ohjelmoinnista on tylsää rutiinia, ja ChatGPT osaa tuottaa ihan toimivaa lähdekoodia. Miksi tarvitsisimme enempää kuin kourallisen ohjelmoijia tulevaisuudessa?

Toisaalta taas luovien taitelijoiden pitäisi olla innoissaan, koska tässä työkalu, joka poistaa rutiinin luomisesta: miksi käyttää yhtään aikaa apurahahakemusten tekemiseen, kun tekoäly hoitaa sen puolestasi? Aikaa jää niin paljon parempaankin - ja vaikka tekoäly voi luoda hienoja teoksia, niin ihmiset ovat valmiit loppujen lopuksi kuitenkin maksamaan siitä, että teos on taatusti ihmisen luoma.

Tai siis, niin kauan kunnes AI alkaa tienata ja käyttää itse rahaa. Ja mehän tiedämme, miten siinä käy.

Boo-yah!

Ha! Vähänpä tiesivät oravat tuolloin armon vuonna 2007, että meidät hylätään niin perusteellisesti, että tämän blogin olemassaoloa ei muista enää kukaan.

Mutta silti kirjoitan tänne, perkele.

Alkuperäinen teksti. 

---

Tuli tunne, että jos en nyt kirjoita, en ehkä koskaan enää kirjoita tänne.

Siitä on muuten kaksi vuotta kun Sivusta sai viimeksi sähköpostia.

Mutta miksi kirjoittaa, jos ei ole mitään sanottavaa? Miksi pakottaa itsensä tarttumaan näppäimistöön ja vuodattamaan ajatuksiaan ruudulle, kun ajatuksia ei ole?

Ei pysty. Liian hapokasta, sanoisi Olli-serkku.

Koska ilman tekstiä minua ei ole. Olen olemassa vain lukijoitteni mielessä, ja hetkellisenä tummana varjona näytön loisteessa.

Kirjoitan, jotta olen.

Karsea häly
  viillän ranteeni auki
    näppäimistölle
  Kostutan kivullani
    viimeisetkin kirjaimet.

Nostalgiaa, se on noooostalgiaa

En teistä tiedä, mutta minusta on melko hauskaa lueskella vanhoja Sivustan merkintöjä. Pitäisikö alkaa pyörittää jotain "Sivustan toimituksen parhaat aivopierut" - palstaa? On ehkä suorastaan rikollisen surullista, miten paljon pidän osasta niistä.

Esimerkiksi tämä merkintä vuodelta 2008, jossa iloisna lausutaan muunmuassa:

Mutta tiedättekö mikä pahinta?
kymmenen vuoden päästä, aivan varmana
samalla kalliolla sama mies huokaa:
"runon kirjoittaja luokseni tuokaa"

"Mahdollisuuksista vitut kilin!
Istut vain ja tuhlaat nekin
Voisit vaikka pelastaa maailmaa
etkä haukotuttaa blogistaniaa"

Nyt merkinnästä on kaksitoista vuotta, ja, no, kyllähän tässä voisi vetää turpaan runon kirjoittajaa ihan huolella. Tosin, koska kyseessä on kirjoittaja itse, niin se tuskin saa aikaan kovin suurta vaikutusta, koska länkytys näköjään jatkuu tästäkin itsereflektiosta huolimatta.

Maailmakaan ei ole erityisen pelastunut - päin vastoin, se tuntuu olevan menossa kohti jättiläiskilpikonnan persreikää melko kiihtyvällä vauhdilla - ja blogistaniakin on pääasiassa siirtynyt antamaan sijoitus- ja kauneusvinkkejä.

Mutta ovia on tullut avattua, ja mahdollisuuksia etsittyä. Ehkä näistäkin viime aikoina avautuneista ovista aukenee jotain uutta ja mielenkiintoista ja parempaa. Pitää toivoa.