Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, helmikuuta 28, 2026

Olumpialaisista

Toimitusharjoittelija pysäyttää ihmisiä kadulla, ja pyytää heiltä mielipiteitä. Koska kuten tiedämme, mielipide on maailman tärkein asia ja siksi niitä pitää kerätä todella paljon. Nimittäin se, jolla on eniten mielipiteitä päivän päätteeksi voittaa palkinnon, mainetta ja kunniaa, sekä saa paljon huomioita halutulta sukupuolelta.

Komea ja charmantti herrasmies, jonka silmissä on paniikkiin joutuneen oravan katse, pysähtyy. Pitempiaikaisemmat lukijat tunnistavat hänet päätoimittaja Z:ksi.

— Anteeksi, herra! Haluaisin mielipiteenne olympialaisista!

— Siis mistä?

— Olympialaisista? Tiedättehän, ne talviolympialaiset, jotka juuri päättyivät?

— Ah, siis jotkin kisat? Kuka voitti?

— Öh, siis, olihan siellä monta voittajaa.

— No mutta sehän oli kiva, että kaikki voittivat. Kaikki pelaa, kaikki voittaa. Olivatko nämä alakoululaisia?

— Eeeei, ihan aikuisia. Siellä oli siis monta urheilulajia.

— Vai niin, no sittenhän se on entistä hienompaa, että on voittanut monta urheilulajia. Oliko siellä montakin lajia vai oliko se niinkuin kymmenottelu?

— Olihan siellä yli sata erilaista mitalia jaossa!

— No on siinä on ollut sitten aika paljon kotiin kannettavaa.

— Oletteko te nyt ihan tosissanne? Eivät kaikki tietenkään voittaneet yhtään mitalia?

— No minkä takia ne sitten sinne kisoihin menivät?

— Kuulkaas nyt! Tämä haastattelu on typerä ja te olette typerä. Mutta tästä saa hyvää kontsaa meidän Instagramiin. Mikäs teidän nimenne on?

— Janis Petke

— Kiitos, herra Petke.

— Ei kestä kiittää. Onnea valitsemallanne uralla.

perjantaina, marraskuuta 07, 2025

Synkkä hetki

Tämä synkkä hetki aamulla, heräämisen ja aamiaisen välillä, on kyllä inhokkihetkeni vuorokaudessa. Siitä ei oikein voi sanoa mitään muuta positiivista kuin että "kas, enpäs taaskaan kuollut yön aikana."

Onneksi kohta saa teetä. 

lauantaina, maaliskuuta 15, 2025

Aamupala

On taas yksi niistä aamuista kun herään ja päässäni soi Paula Abdul. Vaikka illalla palelin ja yöllä hikoilin, on aamulla juuri sopivan lämmin. Noustava silti on. 

Onneksi Harmaa Jaarli lohduttaa tänäänkin.

Lämmitän käsiäni kupin ympärillä ja tuijotan harmautta ulkona. On kuin syksy, marras, talvi ja koitto ovat kaikki muuttuneet yhdeksi mustavalkoiseksi testikuvaksi.

Mutta ehkä silti tämä ikkunasta näkyvä jähmettynyt maailma on parempi kuin se räiske, jonka näkee lehden avaamalla.

Istuimme usein keittiössäsi
tunsit kaikki linnut
kuin vanhat ystäväsi

Haluaisin niin soittaa sinulle
ja juoruilla ystävistämme
pihapuussa

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2025

Tosilauseita

 On espoolainen helmikuu, ja minä olen hiljaa.

Betoniseinien läpi kuulen vain nastojen jyrinän, ja oikeiden/virtuaalisten ikkunoiden läpi näen vain viisisataa harmaan eri sävyä.

Ei ole enää olemassa tulevaisuuksia, joita en pelkäisi.

sunnuntaina, tammikuuta 26, 2025

Kävely

Tämä oli toisaalta helppo, mutta toisaalta vaikea runo kirjoittaa. Mietin pitkään, laitanko loppuun vielä yhden n-kirjaimen. Tänään jätin sen pois; ehkä joskus laitan siihen kirjaimen lisää. Voit itse kuvitella sen, jos haluat.

tammi kuin marras
  amuse-bouche saatanalta
    kesällä lähde

maanantaina, huhtikuuta 08, 2024

Jätä jo minut

Arvannette, mistä tämä on peräisin. Ei meinaan ollut kivaa.



Ilma satuttaa minua naamaan


Mitä pahaa minä olen sille tehnyt?

    eilen haistoin jo kevään

        maistoin lämpimän veden


Tänään ilma satuttaa minua naamaan

    se hakkaa kylmin nyrkein

        se pistää terävin neuloin


Mitä minä olen sille tehnyt?


Olen antanut sille parhaat sanani

    ensimmäisen henkäykseni

       huutanut kalliolta kipuani


Viimeisen huokauksenikin olen valmis sille antamaan

    mutta silti se minua murjoo

        kuin hylätty rakastaja


Miksi asun täällä, missä ilma satuttaa minua naamaan?

maanantaina, tammikuuta 08, 2024

Kuva

Isä, miksi
miksi ei kahvilasta saa kahvia
miksi ovat joen rannat kiveä ja tuhkaa
miksi ei ole maa koskaan valkoinen kuin kuvissa
miksi itket iltaisin ja kiroat

isä miksi

tiistaina, marraskuuta 28, 2023

Näihin aikoihin pimeys vaihtuu "vähemmän pimeäksi"

Etelässäkin on viimein talvi. Marras on vaihtunut jäähän ja lumeen; mustuus harmauteen. Kausivalot antaisivat vähän väriä, mutta sähkön hinta on sen verran kova, että niitäkin poltetaan iltaisin vain puoli tuntia. Jos niitä nyt edes kinosten alta näkee.

Tämä kuukausi on vierähtänyt ohi nopeasti ja hyvä niin. Joulua kohti lisääntyvät sekä kaikenlainen pikkupuuhastelu että sängyn pohjalla vietetyt pärskintätunnit, joten aikaa harrastamiselle ei oikein tunnu jäävän. Muutenkin pimeys tuntuu nakertavan sielua rotan lailla, niin että sitä ei ole koskaan ihan oikeastaan kokonainen ja ehjä ja paikalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ymmärrän niitä, jotka pakenevat etelään talveksi.

Onkohan meistä ilmastonmuutoksen myötä tulossa jälleen vuodenaikojen mukaan muuttava kansa? Kesäkoti Lapissa, syyskoti Lontoossa, kevätkoti Porvoossa, talvikoti Marbellassa? Ehkä voimme kysyä koltansaamelaisilta neuvoa.

Katsoin elokuvan "Metsurin tarina". Löytyy ainakin toistaiseksi Yle Areenasta. Suosittelen.


Ethän nikottele pilkkiessäsi
hoilaa ikävää
narskuttele matkallasi
nouse palavaan autoon
kiipeä tunturin laelle
astu sisään parturin ovesta.

Ethän paljasta
                        salakieltämme?

maanantaina, helmikuuta 20, 2023

Hyvin myöhään yöllä

Kaupungin häly,
  mainen kiire katoaa
    Lumi laskeutuu.

lauantaina, helmikuuta 18, 2023

Setä ja PVC

Vanhemmat lukijat muistanevat seikkailuni PVC-housujen kanssa. No, kaivoinpa nyt vihdoin ja viimein hellan takaa sinne unohtuneen rohkeuteni, jätin tilalle itsekritiikin (joka tottelee lempinimeä Kaaleppi, kuten jälleen vanhemmat lukijat muistanevat), ja lähdin klubbailemaan.

Tulin siihen tulokseen, että PVC on aika helvetin kuumaa - siis kirjaimellisesti, hiki valui noroina parin tunnin jälkeen ja kertyi pusseiksi nilkkoihin. Ja sitten kun minut heitettiin ulos, niin havaitsin muistavani, että PVC ei edelleenkään eristä lämpöä, ja sisäkosteus ei todellakaan lämmitä pakkasella.

Lisäksi havaitsin sellaisen inhan tosiseikan, että näin ikääntyessä karvoitus lisääntyy sen verran, että se alkaa jäädä vetoketjuihin kiinni. Havaitsin sen yrittäessäni kääntyä ja sanoa jotain vieruskaverille, jolloin kuului "rits" ja sopivan komediallisen tauon jälkeen "auts".

No, meidän pseudotieteilijöiden keskuudessa sanotaankin, että tuska lisää tietoa.

Tuskien jälkeen
  jäljelle jää vain nauru
    ja luminen yö

torstaina, tammikuuta 26, 2023

Billions and billions...

Kävelen yksin kotiin pakkasessa. Käsiäni paleltaa ja toivoisin, että voisin lämmittää niitä jonkun toisen ihmisen käsien ja hymyn ja katseen lämmöllä. Sitten vilkaisen ylös ja ilahdun nähdessäni vanhat ystäväni Orionin, Rigelin, Betelgeusen, Siriuksen, Jupiterin, Aldebaranin, Procyonin, Reguluksen, Arcturuksen, Mizarin, Vegan, Polariksen, Marsin, Kapellan, Polluxin ja Kastorin.

Tähdet ovat ihmiselle ikuisia ja muuttumattomia; ne loistavat vuosimiljardien ajan, eivätkä murheemme ja maailmamme liikuta niitä. Niiden elämä on väkivaltaista mutta hidasta, ja ne muuntavat sisuksissaan vetyä ja heliumia meidän rakennusaineiksemme.

Niin, meidät on tehty kuolleista tähdistä; meidät jokainen. Kaikki mitä ympärilläsi näet, on tähtien tuottamaa; ja meitä lähimmän tähden, Auringon, energia luo kaiken elämän.

Me olemme velkaa tähdille niin paljon, emmekä me voi koskaan maksaa takaisin. Mutta ehkä juuri niiden pyyteettömyys lämmittää sieluani, kun näen ne ja luettelen hiljaa mielessäni niiden nimiä, joista ne eivät itse tiedä mitään.

Katsokaa taivaalle.

Hei Alcor, Mizar
  hei Procyon ja Rigel,
    vanhat ystävät
  Saanhan vielä tanssia
    kanssanne yhden kerran?

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2022

Taistelurituaalit

Kuuntelin Antti Holman podcastia (joka siis ei ole podcast ensinkään, eikä siihen etenkään saa antaa palautetta, joten tämä siis ei ole palaute, vaan ihan satunnainen muisto, joka kerron liittyvän Antti Holmaan vain siksi, että voin esittää teille, että seuraan aikaani ja namedroppailla ihan kuin oltaisiin parhaita kavereita, vaikka oikeasti vain Spotify sattui tunkemaan sen korvaani kävelyllä), jossa siis kerrottiin tarina mummosta, joka sairaalaan lähtiessään kävi kylvyssä, puki ylleen puhtaat alusvaatteet ja kuoli sitten matkalle. Mutta siis hän puki ne alusvaatteet puhtaalle iholleen, koska sanoi, että aina pitää olla puhtaat alusvaatteet, jos vaikka sattuu kuolemaan. Että niin eli kuin sanoikin.

Tästä tuli siis ei-niin-kovin-ison mutkan kautta mieleen, että monella muullakin on varmasti vastaavia rituaaleja. Itse kutsun omaani taistelurituaaliksi, sillä aina ennen kun lähden tekemään jotain vaikeaa tai hankalaa tai pelottavaa, peseydyn kunnolla. Ajan parran, pesen hampaat, leikkaan kynnet. En sentään jätä kynsiä rasiaan, että olisi jotain haudattavaa, sillä harvemmin Teams-kokous päättyy verilöylyyn. Mutta ajatushan se on tärkein.

Tänään kävin suihkussa erityisen pitkään ja perusteellisesti, ja olen istunut näppäimistön ääressä miettimässä Vaikeita Sanoja. Alakerran lapsi harjoittelee Halleluja-kappaletta pianolla, ja on tarpeeksi hyvä, että kyyneleet kihoavat silmiini. Ulkona on ihan helvetin pimeää, ja mietin, että miksi kaikesta tuli jälleen niin vaikeaa.

Elämästäni
  on tullut yksi pitkä
     sininen hetki


Tämä on 666. postaus blogiin - eräänlainen juhlavuosi siis. Hip hei, hyvä me ja oravat!  Yllättävän paljon häiriintynyttä tajunnanvirtaa ihmisellä nimittäin riittää melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Sivustan toimitus pahoittelee aiheuttamaansa häiriötä, mutta samaan hengenvetoon toteaa, ettei nyt ole mikään aika lopettaa, kun on vasta taas päästy alkuun.