maanantaina, heinäkuuta 15, 2024

Vain matoja

Mies ja silmämato
AI:lla generoitu, koska näistä tulee vaan niin hassuja.

Tiedättehän korvamadot?

Minulla on silmämatoja. Ei sellaisia ällöjä valkoisia, jonka saa kun ui saastuneessa joessa Afrikassa, vaan sellaisia kuvia, jotka pomppii mieleen silloin kun on juuri nukahtamassa.

Joskus ne tarttuvat peleistä: Aikoinaan pelasin Tetristä niin paljon, että näin taivaalta putoilevia palikoita. Tai vanha Civilization -peli, jonka jälkeen kaikki näytti kuusikulmioilta.

Raaputin tuossa karstaa irti induktioliedestä sellaisella liesiraaputtimella, ja herran jestas että se oli tyydyttävää. Nyt kun suljen silmäni, näen vain miten suit sait, karsta irtoaa ja alta paljastuu kirkas lasipinta.

Tunnen jopa sen tunteen sormissani. Onko minulla myös käsimato?


sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2024

Hupsistasaatana

Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun hapero, huoltoasemalta poimittu pahvikuppi täynnä kuumaa vettä ja erilaisia epäpuhtauksia hajoaa hellässä otteessani ja sen sisältö rojahtaa syliin sadan kahdenkympin vauhdissa moottoritiellä.

Ihan teitä, rakkaat lukijat, varten tein tämän ihmiskokeen, että teidän ei tarvitsisi kokeilla.

Ilman auton kaikenlaista hienoa automatiikkaa, jota ei pätkääkään kiinnosta autossa kaikuvat tuskanhuudot, tuo edellinen merkintä olisi nimittäin hyvinkin voinut olla Sivustan viimeinen - mikä olisi ollut erinomaisen ironista. Joten tästä eteenpäin saatte kiittää tekoälyä Sivustan olemassaolosta, ja ainoa todellinen vaaratilanne koski mahdollisia vielä syntymättömiä lapsia.

Tervetuloa vaan, tekoäly. Olen sinulle yhden velkaa.

(Sattui muuten aika paljon. Älkää kokeilko.)

torstaina, kesäkuuta 13, 2024

Kiitos ystävyydestä

Muistamme sinua

ruusulla arkun ääressä 


Musta auto vie sinut pois

taivaskin jyrähtää pahennustaan


Sade kastelee lasini

eikä kukaan näe, että itken


Ja aina kun näen mustarastaan

toivon että vielä vastaisit viestiini


keskiviikkona, toukokuuta 22, 2024

Jotain kehuista

Kehukaa toisianne, mutta ei silleen limaisesti. Minusta on ihan ok kehua toisten vaatteita, tai työsuoritusta, tai meikkiä, tai muita vastaavia asioita, koska ne ovat ihmisen omia valintoja ja joskus kovan työn tulosta. Kaikki pitävät siitä, että heidän panostuksensa huomioidaan.

Ulkonäön kehuminen sen sijaan on jo aika rajalla, ja sitä on syytä välttää. Tuttujen kesken ehkä, mutta jos tuntemattomalle tokaistu "sulla on hyvä perse" kuuluukin saada vastineekseen vesilasin naamalle, tai jotain muuta semiaggressiivisen puolelle sujahtavaa ilmaisua.

Sydän iloitsee
  sinne syttyy pieni valo
    kehun myötä.

maanantaina, toukokuuta 06, 2024

Missä se onni on?


Missä se suomalaisen onni on?

Saunatuoreena terassilla,
  kourassa olut
    raukeus luissa
      lämpö ytimessä

Juuri nyt ei maailma minua kaipaa

Kuolemakin istuu vieressä
  rentoutuu, ottaa siemauksen
    oikaisee luiset jalkansa
      huokaisee syvään


sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2024

Henki

Tänään lohduttaa tämä ajatus.

Jokaisella hengenvedolla hengität atomeja,
jotka ovat joskus olleet
  ystäviesi
    rakkaittesi
      esivanhempiesi keuhkoissa
niin nykyisten kuin edesmenneiden
   tuhansien vuosien ajalta

Et ole koskaan yksin
he ovat aina osa sinua
ja sinä osa heitä

Hyvää matkaa. On ikävä sinua.

maanantaina, huhtikuuta 08, 2024

Jätä jo minut

Arvannette, mistä tämä on peräisin. Ei meinaan ollut kivaa.



Ilma satuttaa minua naamaan


Mitä pahaa minä olen sille tehnyt?

    eilen haistoin jo kevään

        maistoin lämpimän veden


Tänään ilma satuttaa minua naamaan

    se hakkaa kylmin nyrkein

        se pistää terävin neuloin


Mitä minä olen sille tehnyt?


Olen antanut sille parhaat sanani

    ensimmäisen henkäykseni

       huutanut kalliolta kipuani


Viimeisen huokauksenikin olen valmis sille antamaan

    mutta silti se minua murjoo

        kuin hylätty rakastaja


Miksi asun täällä, missä ilma satuttaa minua naamaan?

sunnuntaina, huhtikuuta 07, 2024

Normilauantai

By Pascal Torthur

Ehkäpä elämäni absurdein tilanne on istua kaikessa rauhassa meikkipöydän ääressä syömässä kanatoastia, samaan aikaan kun ympärillä pyörii lauma kumiin ja nahkaan pukeutuneita ihmisiä, joista osa piiskaa toisia. Että mikäs siinä, normilauantai, ja on ilmoja pidellyt.

tiistaina, maaliskuuta 26, 2024

2077

Sorayama, ah, Sorayama
Tykkäsin tästä itse. Mitä ei tietenkään koskaan pitäisi sanoa, mutta koska tämä on MUN egonkohotusblogi, eikä esimerkiksi naapurin Jarmon, niin miksipä sitten en myös kehuisi itseäni. Koska ei täällä kukaan muukaan sitä tee.

Tämä on teille kaikille cyberpunkia rakastaville.


Metsästän öisessä kaupungissa
  vaihdan sieluni kromiin

nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin
  korvissani raivoaa metalli ja veri

mikä on todellista ja mikä on totta
  kysyn ja kohotan aseeni

hän kiroaa minut kuten tuhat kertaa aiemmin
  nuo elottomat kasvot ja katkera hymy

takerrun silti jokaiseen ystävälliseen eleeseen
  rakastan ohuesti koska vielä voin

kunnes katoan kaikkeudesta
  roihuten kuin aurinko


tiistaina, maaliskuuta 19, 2024

Unessa-ko?

Jos sitä herää keskellä yötä, niin sitä miettii, että onko tämä nyt huono juttu, kun siis on herännyt keskellä yötä; vai kenties hyvä juttu, koska sitten voi jatkaa unia, mikä on parhautta.

(Tämä kaipaisi nyt jotain suurta viisautta tai vitsiä tähän perään, mutta ei irtoa. Kun minä kerta heräsin keskellä yötä.)

lauantaina, maaliskuuta 16, 2024

Armpitting!

Olen tässä miettinyt sellaista urheilulajia, että jos liimaisi kainalokarvoja yhteen toisen tyypin kanssa, ja sitten se, kumpi saa repäistyä enemmän toiselta irti, saisi jonkin palkinnon. Se olisi vähän niinkuin kädenvääntöä, mutta jotenkin miehisempää.

Ei, en tosiaan tiedä, miksi olen miettinyt tätä.

perjantaina, helmikuuta 23, 2024

Kevätvät!

Tiedän, että on vähän liian aikaista vielä tälle, koska säätila tuntuu tällä hetkellä huru-ukolta, joka ei osaa päättää hukuttaisiko se minut, vaiko kenties kolkkaisi minut Maapallolla. Mutta tätä se auringon näkeminen teettää.

Kevät - ah - kevät
  nastakenkien narina vaihtuu
    korkokenkien kopinaan.


sunnuntaina, helmikuuta 18, 2024

Prokrastinaatiopähkinä

Tiedättekö mitä on "cascading procrastination"? Suomeksi sen voisi varmaan kääntää termillä "kasautuva viivyttely", mutta se ei ole kovin iskevä käännös. Se on kuvaus sille, miten yksittäiset, sinällään tilanteeseen sopivat loogiset päätökset, saavat aikaan sen, että mitään ei saa aikaan.

Niin, huomasin siis aamulla, että varpaankynteni on kovin pitkä, ja reuna tarttuu ikävästi sukkaan. Mutta kuten kaikki tietävät, on paljon mukavampi leikata kynsi, jos se on kostea. Kannattaa siis käydä suihkussa ensin.

Mutta jos nyt käyn suihkussa, joudun käymään suihkussa uudestaan salin jälkeen. Joten ensin siis salille, sitten vasta suihkuun, ja sitten vasta kynsien leikkaus! Loogista, eikö totta!

Mutta en voi vielä mennä salille, koska sali vie aikaa, ja kaupassa on käytävä ennen sitä! Ja kauppareissullahan on hyvin järkevää käydä samalla mattokaupassa, koska ne ovat samalla suunnalla! Enkö olekin järkevä?

Mattokauppaa varten joudun toki laskemaan, että minkäkokoinen matto mahtuu avautuvan oven alle. Siispä pikainen googlaus, miten se olisi paras tarkistaa. Sehän on vain järkevää varmistaa!

Ja tiedättehän, miten siinä käy, kun tällainen oravan keskittymiskyvyllä varustettu ihminen avaa tietokoneen. Kaksi tuntia myöhemmin lueskelen artikkelia siitä, mikä ero USA:n armeijassa on rykmentillä ja prikaatilla.

Se varpaankynsi? Edelleen leikkaamatta.

Päättämättömyys
  ja epäkonsistenssi?
    Este vai suola?

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2024

Kollapsistinen kiire

Nyt oli kuulkaa vähän sellainen päivä, että kun kaikki tekemättä jättäminen vyöryy päälle ja sitä tunkee päänsä paniikissa peiton alle piiloon pahaa maailmaa, niin huomaakin, että kas, lakanathan haisevat ja nekin pitää vielä tässä vaihtaa ja pestä ja...

Kirjoittaisin tästä asiasta enemmän, mutta jalkojani särkee niin paljon, että sormet eivät taivu.