Aamulla oli se sellainen kiire, että sitä päätyy bussiin Niissä Huonoissa Alushousuissa. Niin, juuri niissä, mitkä nipistelevät huonoista paikoista, tiedätte kyllä.
No, koska yhteiskunta on silleen mätä, että julkikulkuvälineessä ei vaan voi tunkea kättään housunkauluksesta sisään ja pyöritellä pallejaan irti alushousujen saumoista (eikä etenkään aamupalaverissa kahdenkymmenen työkaverin kanssa), niin minä sitten kärsin. Kiehnäsin tuolilla ja yritin livauttaa ihopoimuja oikeaan kohtaan, että edes hetkeksi saisin rauhan.
Voi pojat, että oli muuten vapauttava tunne päästä vessaan aamupalaverin jälkeen.
(Ei, en osaa selittää, miksi minulla on vielä nämä alushousut. Kun eivät ne ole niitä alushousuja, joista puoliso sanoisi iih ja aah ja pidäthän noita viikonloppuna, kun mennään jorma-sedän kuuskymppisille. Ei, nämä ovat niitä alushousuja, joita mies pitää ja käyttää hampaat irvessä, kunnes niissä on enemmän reikiä kuin kangasta ja viimeinenkin koherenssia ylläpitävä lanka katkeaa ja ne putoavat kuin lannevaate haudasta nousseen yltä.
Koska "ihan hyväthän nämä vielä on".)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti