Parempi

Luen muiden tekemiä kirjoja ja mietin, että oma tekstini on paskaa. Ei ollenkaan niin hienoa tai taidokasta., vaan suorastaan töksähtävää, yksinkertaista, lyhyttä. Ei ole kielikuvia, allegorioita. Ei jää lukija ihmettelemään runon salattuja merkityksiä, vaan kuva rakennetaan insinöörimäisellä tarkkuudella.

Mutta sitten istun tuopin ääreen ja katselen auringonlaskua nimettömällä terassilla, ja huokaan taas, että turhaan minä itseäni muihin vertaan. Kirjoitan kuitenkin lähinnä itselleni, ja ehkä niille muutamalle, jotka ovat samalla lailla vinksahtaneet. Eikä kaksi runoilijaa koskaan kirjoita samalla tavalla, joten kuka voisi sanoa, ken on parempi toista?

Se, että jokin on toista teosta arvostetumpi tai kaupallisesti myyvempi, ei tarkoita, että se olisi parempi. Jos jotain, niin tämän on kapitalismin historia meille osoittanut: meillä on kauhea läjä objektiivisesti parempia teknisiä ratkaisuja, jotka hävisivät kisan heikommilleen.

Silti, tuntuu aina siltä, että pitäisi olla parempi.

Makaronilaatikkoa

Minä ajattelin, että teenpäs nyt makaronilaatikkoa, koska sitten minulla olisi makaronilaatikkoa ja sehän on paljon parempi kuin että ei olisi makaronilaatikkoa ja sitten minä laittaisin sitä pakastimeen pienissä siistissä laatikoissa ja sitten minä olisi sellainen mies, jolla olisi pakastimessa makaronilaatikkoa, koska sellainen mies minä haluan olla, mutta sitten kun minä olin sen makaronilaatikon laittanut uuniin niin minä sähelsin sen uunin kanssa ja laitoin vain pelkän valon päälle ja nyt minulla on vain vähän silleen hyytynyttä makaronilaatikkoa joka on vain makaronilaatikon näköistä mutta ei oikeasti ole yhtään makaronilaatikkoa ja minä en sitä voi laittaa pakastimeen joten en olekaan enää semmoinen mies jolla on makaronilaatikkoa pakastimessa ja tämä ei nyt vaan kuulkaa sovi ja minulle iski nyt sitten semmoinen identiteettikriisi.

MUTTA TUNTIA MYÖHEMMIN MINULLA ON MAKARONILAATIKKOA mutta se on ihan liian kuumaa laitettavaksi pakastimeen niin laitoin sen parvekkeelle jäähtymään ja menen nukkumaan ja nyt kuulkaa varmaan käy niin että unohdan sen sinne parvekkeelle ja sitten kun tulen keskiviikkona kotiin niin sitten minulla on jo vähän homehtunutta makaronilaatikkoa jossa on linnunjalkojen kuvia ja kaksi kärpästä ja sitten en edelleenkään ole mies jolla on makaronilaatikkoa pakastimessa enkä kyllä ala enää mitään jos näin käy.

Mutta jos minä muistan aamulla niin sitten minulla on makaronilaatikkoa pakastimessa pienissä siisteissä rasioissa ja olen onnellinen ja onnellinen ja onnellinen ja onnellinen ja onnellinen ja onn

Huopa

Tiedättehän sen tunteen, kun joskus tulee haju vastaan? No, aamulla kun heräsin ja avasin itäsiiven oven, niin keittiökompleksista tuli vastaan Löyhkä, joka ilmoitti mitä kohteliaimmin, että "olet sitten jättänyt biojätteet viemättä, ja siellä on yksi kalan nahka, joka anoo audienssia herran kanssa."

Nyt se sitten ympäröi täällä minut kuin pehmeä, kutittava huopa, jonka karvat yltävät nenän kautta nieluun.Laiskuus ja Löyhkä: siinä kaksi kaverusta, jotka kulkevat käsi kädessä.

Toivo

Oletteko ajatelleet, että meille myydään nykyään ihan paskaa tulevaisuutta? Jos ei meitä sota uhkaa, niin uhkaa ilmastonmuutos tai hoitosuhde, verotus, kolesteroli, nettihuijarit, mystiset taudit, avioero, aprillipila, tappajahyönteiset, TikTok, katupöly, punainen liha, tulipalot tai rattiraivo. Ja kaikki tämä vain pelkästään kun vilkaisin yhden päivän lehtiä.

Miksi kukaan ei myy meille toivoa? Ostaisin.

Toivon - EI, en saa toivoa!
Minun tulee vain ajatella,
  käskeä ne ajatukset teoiksi
  kokea ne teot tuntemuksiksi
  sietää ne tuntemukset taas ajatuksiksi.
Toivo ei asu minussa eikä sinussa
  vaan siinä syvässä ja pimeässä
    kuilussa ihmisten välissä.

Kävely

Tämä oli toisaalta helppo, mutta toisaalta vaikea runo kirjoittaa. Mietin pitkään, laitanko loppuun vielä yhden n-kirjaimen. Tänään jätin sen pois; ehkä joskus laitan siihen kirjaimen lisää. Voit itse kuvitella sen, jos haluat.

tammi kuin marras
  amuse-bouche saatanalta
    kesällä lähde

Perjantairuuhkassa

Käyttäkää nyt niitä heijastimia, prkl.

Kotimatkalla punaiset ja vihreät valot sokaisevat
  mustat kulkijat luulevat että näen heidät, jos he näkevät minut
   kuin käänteiset strutsit he loikkivat tien poikki.

En olekaan pikkujouluissa
  minua ei kutsuttu
    vaikka yritin töissä vihjata.

Tien musta kosteus imee valon ja sielun
  tärkeätkin työt tuntuvat turhalta
    suussani pesii vain sammakoita.

En ole osa mitään tiimiä
  en tiedä mihin kuulun
    en tiedä, uskoako kehuihin.

Kotona pelaan jälleen tietokonepeliä
  siinä paikkani on selkeä
    ja elämän repliikit kirjoitettu valmiiksi.

Ei voi osata

Kymmenet tuhannet seuraajani ovat ihmetelleet, että miksikä minulla on tuollainen "eritteet" -kategoria tässä blogissa. No, tälläisten juttujen takia.

Siinä minä toimitin Tärkeitä Asioita, niinkuin Tärkeän Ihmisen kuuluu. Tai, no, osallistuin alushoususillani aamiaisella työpaikan tiedotustilaisuuteen. Mutta se oli Tärkeää! (No ei ollut.) Vatsassa alkoi vääntää poikkeuksellisen ilkeästi, aivan kuin sieltä olisi jokin alien tulossa sanomaan kukkuu ja katso nyt vähän mitä syöt, senkin rasvamaksa, ja eihän täällä ole enää tilaa, että tulin nyt vain sanomaan että muutan nyt tästä ja avaimet sulla jo onkin.

No, kokemuksesta jo vähän oppineena lähden rynnimään kohti vessaa ketterästi kuin kirahvi ei, ja jo matkalla tajuan, että olen auttamatta aivan myöhässä, ja tavaraa alkaa tulla kuin sementtiä sekoittimesta.

Vessaan, alushousut lavuaariin, oma takapuoli pöntölle, hetkellinen tyydytys. Pesen kalsareita käsisuihkulla ja yhtäkkiä tajuan, että viemäri ei vedä. Altaassa lillivä ruskea liemi vaan nousee ja nousee uhkaavasti kohti lavuaarin reunoja ja koko työpäivän vievä siivouskatastrofi lähenee. Sammutan suihkun ja tajuan hetkellisessä intuition välähdyksessä, että minun on kutsuttava sisäinen Trainspotting-elokuvan Ewan McGregorini, ja työnnettävä käteni tuonne suolistorakkautta hersyvään ruskeaan, sattumia täynnä olevaan liemeen, ja avattava se kierrettävä tulppa.

Ja näin, rakkaat lukijat, näin minä olen viettänyt aamuni. Käsi kyynärpäätä myöten omassa ulosteessani.

Mites teillä?

Reeti

Kokkasin kalaa, ja unohdin viedä biojätteet.

Aamuneljältä heräsin sitten siihen, kun huoneeseeni saapui Löyhkä, joka ensin kysyi onko tyyny hyvin, esitteli sitten itsensä Reetiksi ja sanoi tulleensa käymään pariksi päiväksi. Että ei ole vaivaksi, asustelee pääasiassa keittiössä ja pitää huolen siitä, että mulla ei ole ruokahalua.

Reeti lähtee kyllä niskaperseotteella täältä heti kunhan olen herännyt kunnolla.

Päivän teams-mämmi

Sivustan toimituksessa suhtaudutaan hyvin joustavasti etätöihin, ja onneksi useimmista puista saa jo oikein kelvollisen 5G-yhteyden. Väliaikainen toimitussihteerimme Jalmari Ylä-Käpylä-Kepponen tosin haluaisi kaikkien palaavan samaan pesäkoloon perjantaisin, mutta useimpia pelottaa päätoimittaja Z:n edellisperjantaista peräisin olevan krapulan murina sen verran, että työterveydessä tiedetään tulostaa sairaslomalaput henkilökunnalle jo valmiiksi aina torstai-iltaisin.

Etätyöpäivien plussat:

• Saa tehdä töitä rauhassa
• Ei tarvitse pukea housuja
• Säästää työmatkoihin kuluvan ikuisuuden

Etätyöpäivien miinukset: 

Se, kun tajuaa varttia ennen koko iltapäivän täyttävää palaveerosputkea, että ei ole syönyt mitään, ja ainoa ape on pakastimessa oleva jäätynyt kimpale mämmiä.

Ei silti, mämmi on hyvää.

Mutta silti.

Hupsistasaatana

Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun hapero, huoltoasemalta poimittu pahvikuppi täynnä kuumaa vettä ja erilaisia epäpuhtauksia hajoaa hellässä otteessani ja sen sisältö rojahtaa syliin sadan kahdenkympin vauhdissa moottoritiellä.

Ihan teitä, rakkaat lukijat, varten tein tämän ihmiskokeen, että teidän ei tarvitsisi kokeilla.

Ilman auton kaikenlaista hienoa automatiikkaa, jota ei pätkääkään kiinnosta autossa kaikuvat tuskanhuudot, tuo edellinen merkintä olisi nimittäin hyvinkin voinut olla Sivustan viimeinen - mikä olisi ollut erinomaisen ironista. Joten tästä eteenpäin saatte kiittää tekoälyä Sivustan olemassaolosta, ja ainoa todellinen vaaratilanne koski mahdollisia vielä syntymättömiä lapsia.

Tervetuloa vaan, tekoäly. Olen sinulle yhden velkaa.

(Sattui muuten aika paljon. Älkää kokeilko.)

Kiitos ystävyydestä

Muistamme sinua

ruusulla arkun ääressä 

Musta auto vie sinut pois

taivaskin jyrähtää pahennustaan

Sade kastelee lasini

eikä kukaan näe, että itken

Ja aina kun näen mustarastaan

toivon että vielä vastaisit viestiini

Jätä jo minut

Arvannette, mistä tämä on peräisin. Ei meinaan ollut kivaa.

Ilma satuttaa minua naamaan

Mitä pahaa minä olen sille tehnyt?

    eilen haistoin jo kevään

        maistoin lämpimän veden

Tänään ilma satuttaa minua naamaan

    se hakkaa kylmin nyrkein

        se pistää terävin neuloin

Mitä minä olen sille tehnyt?

Olen antanut sille parhaat sanani

    ensimmäisen henkäykseni

       huutanut kalliolta kipuani

Viimeisen huokauksenikin olen valmis sille antamaan

    mutta silti se minua murjoo

        kuin hylätty rakastaja

Miksi asun täällä, missä ilma satuttaa minua naamaan?

Prokrastinaatiopähkinä

Tiedättekö mitä on "cascading procrastination"? Suomeksi sen voisi varmaan kääntää termillä "kasautuva viivyttely", mutta se ei ole kovin iskevä käännös. Se on kuvaus sille, miten yksittäiset, sinällään tilanteeseen sopivat loogiset päätökset, saavat aikaan sen, että mitään ei saa aikaan.

Niin, huomasin siis aamulla, että varpaankynteni on kovin pitkä, ja reuna tarttuu ikävästi sukkaan. Mutta kuten kaikki tietävät, on paljon mukavampi leikata kynsi, jos se on kostea. Kannattaa siis käydä suihkussa ensin.

Mutta jos nyt käyn suihkussa, joudun käymään suihkussa uudestaan salin jälkeen. Joten ensin siis salille, sitten vasta suihkuun, ja sitten vasta kynsien leikkaus! Loogista, eikö totta!

Mutta en voi vielä mennä salille, koska sali vie aikaa, ja kaupassa on käytävä ennen sitä! Ja kauppareissullahan on hyvin järkevää käydä samalla mattokaupassa, koska ne ovat samalla suunnalla! Enkö olekin järkevä?

Mattokauppaa varten joudun toki laskemaan, että minkäkokoinen matto mahtuu avautuvan oven alle. Siispä pikainen googlaus, miten se olisi paras tarkistaa. Sehän on vain järkevää varmistaa!

Ja tiedättehän, miten siinä käy, kun tällainen oravan keskittymiskyvyllä varustettu ihminen avaa tietokoneen. Kaksi tuntia myöhemmin lueskelen artikkelia siitä, mikä ero USA:n armeijassa on rykmentillä ja prikaatilla.

Se varpaankynsi? Edelleen leikkaamatta.

Päättämättömyys
  ja epäkonsistenssi?
    Este vai suola?

Kollapsistinen kiire

Nyt oli kuulkaa vähän sellainen päivä, että kun kaikki tekemättä jättäminen vyöryy päälle ja sitä tunkee päänsä paniikissa peiton alle piiloon pahaa maailmaa, niin huomaakin, että kas, lakanathan haisevat ja nekin pitää vielä tässä vaihtaa ja pestä ja...

Kirjoittaisin tästä asiasta enemmän, mutta jalkojani särkee niin paljon, että sormet eivät taivu.

Kuva

Isä, miksi
miksi ei kahvilasta saa kahvia
miksi ovat joen rannat kiveä ja tuhkaa
miksi ei ole maa koskaan valkoinen kuin kuvissa
miksi itket iltaisin ja kiroat

isä miksi

Nnnnnnnooooooooooo!!!!!

Eiiii!!! Jalmari! Eemeli!

(No, toisaalta toimitus äänestikin tämän parin juurikin "todennäköisimmiksi katoamaan ihmisten takapuoleen.")

Loputonta rullaamista

Minulla on loputon lahjapaperirulla. Se on ollut hyllyssä jo viitisen vuotta, ja edelleen voin kääriä lahjoja siihen. Se on aivan kamalaa; sillä sillä on todella vaikea kääriä mitään. Se menee jatkuvasti rullalle, eikä se leikkaannu kunnolla. Se on niin paksua, että siihen ei saa kunnon taitoksia ja kaikki paketit näyttävät samanlaisilta puolipalloilta. Ja se ei lopu ikinä, ahkerasta yrittämisestä huolimatta.

Huomaan, että siihen on piirretty kaikenlaisia pakanallisia symboleita.

Kirottu rulla on se.

Syyskeskustelu

– Gr-grughl-KÖH!

– A-hem?

– Öh-öh-höm.

– A-tsuh!

Äh.

Nyt olen tehnyt työt
laittanut ruokaa
harrastanut liikuntaa.
Ollut hyvä ja tuottava ihminen.

Ostin silti jäätelöpaketin.
Tai oikeastaan kolme.
Syön ne ehkä yksin.
Olen syntinen ja paha ihminen.

Miksi minua silti vituttaa?

Dontilla vai ilman?

Niin siis minulle luvattiin, että tule Mastodoniin, siellä ei ole a) ilkeä Elon sanomassa, että et saa käyttää tätä ja b) jos ylläpitäjä on saapas, niin sitten voit lähteä lätkimään ja mennä jonnekin toiselle palvelijalle.

Siitäpä on tosi paljon hyötyä siitä toiselle palvelijalle menemisestä, koska menetät kaikki triljoona seuraajaasi, ja saat juuri ja juuri otettua mukaan ne omat kolme seuraamaasi henkilöä. Joista kaksi jää näköjään rannalle kaivelemaan varpaanvälejään.

Että kilin kolin tämmöistä höyrykonetietokonetekniikkaa taas.

Tuntuu siltä, että kaupalliseen ahneuteen pohjautuvat systeemit vain toimii, mutta ideologia edellä menevät ovat raskaita ja hankalia, ja niiden lupaukset ovat vähintäinkin liioiteltuja.

Ehkäpä se selittää jotain maailmasta.

----

Joka tapauksessa, uusi Mastodon-osoite on https://mastodontti.fi/@sivusta.