maanantaina, joulukuuta 26, 2022

Rohkeutta, komisario Z!

Siinä minä seisoin, vavisten kauhusta. Kuikuilin kulmieni alta kanssaihmisiä, mutta kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota puuhailuuni. Yritin seistä mahdollisimman luonnollisena, aivan kuin tekisin tätä joka päivä, mutta olin varma, että kaikki tuijottivat minua ja näkivät kun häpeä punki esiin ihohuokosistani.

Ojensin käteni ja sivelin sen karheaa pintaa, joka tuntui muovin alla selvästi. Rohkaistuin ja otin sen käteeni, sitten sujautin sen nopeasti piiloon ostoskoriini. Kukaan ei huomannut - tai jos huomasi, ei tuntunut välittävän. Urheana ojensin käteni, otin toisenkin, myöhempää käyttöä varten, mumisin itselleni. 

Häpeän puna kohosi poskilleni ja hiippailin syyllisenä kohti kassaa. Olin varmuuden vuoksi valinnut kaupan, jossa on itsepalvelukassat, ettei tarvitsisi kestää sitä syyllistävää tuijotusta, jonka ostokseni olisi varmasti aikaansaanut.

Kotona purin ostokseni keittiön pöydälle. Siinä, vasten pyökinpunaista pintaa, oli kaksi espanjalaista kurkkua. Kuuntelin vielä hetken, kaikuisiko asunnossa aineeton paheksunnan ääni, mutta ei, mitään ei tapahtunut ja vannoin, etten tästä julkisesti kertoisi kenellekään.

Vihanneksetkin
  kantavat muistojamme,
    nauran Prismassa

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2022

Jos oravat eivät nuku, ne sekoavat entistäkin pahemmin

Oravien nukkuminen on tärkeää niiden hyvinvoinnille, sillä jos ne eivät saa riittävästi unta, ne voivat sekoavat entistäkin pahemmin. Oravilla on tapana nukkua päivisin, jolloin ne ovat aktiivisimpia yöllä. Tämä johtuu siitä, että oravat ovat päiväpetoja, jotka viettävät suurimman osan ajasta syöden ja keräten varastoja talvea varten.

Jos oravat eivät saa riittävästi unta, heidän aivojensa toiminta voi häiriintyä ja ne voivat alkaa esimerkiksi syödä omaa varastoaan tai muuten käyttäytyä oudosti. Tämä voi johtaa siihen, että orava saa liian vähän ravintoa tai vahingoittaa itseään tai ympäristöään. Siksi on tärkeää varmistaa, että oravilla on rauhalliset ja turvalliset olosuhteet nukkua, esimerkiksi tarjoamalla heille riittävästi pehmusteita ja suojaa.

Oravien nukkumista voi seurata esimerkiksi asentamalla niiden pesiin videokameran, jolla voi tarkkailla niiden toimintaa. Tämä voi auttaa havaitsemaan mahdolliset ongelmat varhain ja toimimaan niiden ratkaisemiseksi. On myös tärkeää huolehtia oravien ravinnosta ja tarjota heille monipuolisesti erilaisia elintarvikkeita, jotta ne saavat tarvitsemansa ravintoaineet ja ovat terveitä ja vireitä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että oravien nukkuminen on tärkeää niiden hyvinvoinnille ja jos ne eivät saa tarpeeksi unta, ne voivat sekoavat entistäkin pahemmin. Siksi on tärkeää varmistaa, että oravilla on rauhalliset ja turvalliset olosuhteet nukkua ja tarjota heille riittävästi ravintoa ja hoitoa.

------------------------

Tämän epämääräisen ja tylsän lätinän tarjosi teille maailmaa piinaamaan saapunut ChatGPT. Tekoälyllä on pointti, koska se, mitä Sivustan toimituksessa todellakin kaivataan ovat erilaiset elintarvikkeet ja "hoidot". Pehmustettu huone ja "riittävästi" kameravalvontaa toimituksessa onneksi onkin jo.

Mutta, toisin kuin aiempi konsulttimme Marko, tämä tekoäly ei lähde moottoripyörän selässä etsimään kadonnutta nuoruuttaan. Sen sijaan ahne kapitalisti lukitsee sen pieneen huoneeseen ja päästää ihmiset juttelemaan sen kanssa halpaan hintaan, vain kymmenen taaleria kuussa. Köyhät tyytyvät Googleen ja varakkaat puhuvat tekoälyn kanssa, niin se menee.

Tuttavapiirini luovat ihmiset suhtautuvat ChatGPT:hen lähinnä huvittuvan alentuvasti, koska he eivät koe, että tuollainen korvaisi heidän työtään. Koodarit sen sijaan ovat innostuneita, koska näkevät asian mahdollisuudet.

Mutta ehkä molemmat ovat väärässä. Ehkä koodarin pitäisi olla kauhuissaan, sillä merkittävä osa ohjelmoinnista on tylsää rutiinia, ja ChatGPT osaa tuottaa ihan toimivaa lähdekoodia. Miksi tarvitsisimme enempää kuin kourallisen ohjelmoijia tulevaisuudessa?

Toisaalta taas luovien taitelijoiden pitäisi olla innoissaan, koska tässä työkalu, joka poistaa rutiinin luomisesta: miksi käyttää yhtään aikaa apurahahakemusten tekemiseen, kun tekoäly hoitaa sen puolestasi? Aikaa jää niin paljon parempaankin - ja vaikka tekoäly voi luoda hienoja teoksia, niin ihmiset ovat valmiit loppujen lopuksi kuitenkin maksamaan siitä, että teos on taatusti ihmisen luoma.

Tai siis, niin kauan kunnes AI alkaa tienata ja käyttää itse rahaa. Ja mehän tiedämme, miten siinä käy.

maanantaina, joulukuuta 05, 2022

Boo-yah!

Ha! Vähänpä tiesivät oravat tuolloin armon vuonna 2007, että meidät hylätään niin perusteellisesti, että tämän blogin olemassaoloa ei muista enää kukaan.

Mutta silti kirjoitan tänne, perkele.

Alkuperäinen teksti


Tuli tunne, että jos en nyt kirjoita, en ehkä koskaan enää kirjoita tänne.

Siitä on muuten kaksi vuotta kun Sivusta sai viimeksi sähköpostia.

Mutta miksi kirjoittaa, jos ei ole mitään sanottavaa? Miksi pakottaa itsensä tarttumaan näppäimistöön ja vuodattamaan ajatuksiaan ruudulle, kun ajatuksia ei ole?

Ei pysty. Liian hapokasta, sanoisi Olli-serkku.

Koska ilman tekstiä minua ei ole. Olen olemassa vain lukijoitteni mielessä, ja hetkellisenä tummana varjona näytön loisteessa.

Kirjoitan, jotta olen.

Karsea häly
  viillän ranteeni auki
    näppäimistölle
  Kostutan kivullani
    viimeisetkin kirjaimet.

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2022

Taistelurituaalit

Kuuntelin Antti Holman podcastia (joka siis ei ole podcast ensinkään, eikä siihen etenkään saa antaa palautetta, joten tämä siis ei ole palaute, vaan ihan satunnainen muisto, joka kerron liittyvän Antti Holmaan vain siksi, että voin esittää teille, että seuraan aikaani ja namedroppailla ihan kuin oltaisiin parhaita kavereita, vaikka oikeasti vain Spotify sattui tunkemaan sen korvaani kävelyllä), jossa siis kerrottiin tarina mummosta, joka sairaalaan lähtiessään kävi kylvyssä, puki ylleen puhtaat alusvaatteet ja kuoli sitten matkalle. Mutta siis hän puki ne alusvaatteet puhtaalle iholleen, koska sanoi, että aina pitää olla puhtaat alusvaatteet, jos vaikka sattuu kuolemaan. Että niin eli kuin sanoikin.

Tästä tuli siis ei-niin-kovin-ison mutkan kautta mieleen, että monella muullakin on varmasti vastaavia rituaaleja. Itse kutsun omaani taistelurituaaliksi, sillä aina ennen kun lähden tekemään jotain vaikeaa tai hankalaa tai pelottavaa, peseydyn kunnolla. Ajan parran, pesen hampaat, leikkaan kynnet. En sentään jätä kynsiä rasiaan, että olisi jotain haudattavaa, sillä harvemmin Teams-kokous päättyy verilöylyyn. Mutta ajatushan se on tärkein.

Tänään kävin suihkussa erityisen pitkään ja perusteellisesti, ja olen istunut näppäimistön ääressä miettimässä Vaikeita Sanoja. Alakerran lapsi harjoittelee Halleluja-kappaletta pianolla, ja on tarpeeksi hyvä, että kyyneleet kihoavat silmiini. Ulkona on ihan helvetin pimeää, ja mietin, että miksi kaikesta tuli jälleen niin vaikeaa.

Elämästäni
  on tullut yksi pitkä
     sininen hetki


Tämä on 666. postaus blogiin - eräänlainen juhlavuosi siis. Hip hei, hyvä me ja oravat!  Yllättävän paljon häiriintynyttä tajunnanvirtaa ihmisellä nimittäin riittää melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Sivustan toimitus pahoittelee aiheuttamaansa häiriötä, mutta samaan hengenvetoon toteaa, ettei nyt ole mikään aika lopettaa, kun on vasta taas päästy alkuun.