Tiedättekö mitä on "cascading procrastination"? Suomeksi sen voisi varmaan kääntää termillä "kasautuva viivyttely", mutta se ei ole kovin iskevä käännös. Se on kuvaus sille, miten yksittäiset, sinällään tilanteeseen sopivat loogiset päätökset, saavat aikaan sen, että mitään ei saa aikaan.
Niin, huomasin siis aamulla, että varpaankynteni on kovin pitkä, ja reuna tarttuu ikävästi sukkaan. Mutta kuten kaikki tietävät, on paljon mukavampi leikata kynsi, jos se on kostea. Kannattaa siis käydä suihkussa ensin.
Mutta jos nyt käyn suihkussa, joudun käymään suihkussa uudestaan salin jälkeen. Joten ensin siis salille, sitten vasta suihkuun, ja sitten vasta kynsien leikkaus! Loogista, eikö totta!
Mutta en voi vielä mennä salille, koska sali vie aikaa, ja kaupassa on käytävä ennen sitä! Ja kauppareissullahan on hyvin järkevää käydä samalla mattokaupassa, koska ne ovat samalla suunnalla! Enkö olekin järkevä?
Mattokauppaa varten joudun toki laskemaan, että minkäkokoinen matto mahtuu avautuvan oven alle. Siispä pikainen googlaus, miten se olisi paras tarkistaa. Sehän on vain järkevää varmistaa!
Ja tiedättehän, miten siinä käy, kun tällainen oravan keskittymiskyvyllä varustettu ihminen avaa tietokoneen. Kaksi tuntia myöhemmin lueskelen artikkelia siitä, mikä ero USA:n armeijassa on rykmentillä ja prikaatilla.
Se varpaankynsi? Edelleen leikkaamatta.
Päättämättömyys
ja epäkonsistenssi?
Este vai suola?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti