Döfis

Iltapäivälehdissä ihmeteltiin, että saako etätyöpäivän aikana pestä pyykkiä.

Joo-o, kyllä mä saatan pestäkin sitä pyykkiä, mutta arvatkaapas muistanko poistaa ne pyykit koneesta päivän aikana, kun Teams laulaa ja Slack kilkuttaa ja Outlook sanoo "ping" ja muutenkin tähän tietokoneen ääreen muodostuu sellainen tietoisuuden tapahtumahorisontti, joka estää pakenemasta sen ääreltä.

Täällä ei tuoksu ihan hyvältä.

(Kiitos tietokone, kun korjaat jatkuvasti sanan "döfis" sanaksi "defies". Etenkin kun olen kieltänyt sinua korjaamasta yhtään minun kirjoitusvirheitäni, niin miksi ihmeessä tämä yksi nimenomainen sana triggeröi sinua niin paljon, että et voi olla korjaamatta sitä VAIKKA ON KIELLETTY! TUHMA TIETOKONE! Avaapa nyt kantesi levälleen, niin saat oikein isän kädestä...)

Autius

Linnunrata. NASA/JPL-Caltech/R. Hurt (SSC/Caltech)

Skaala, jolla mietin universumia joskus:

Jos aurinko olisi vain millimetrin kokoinen, niin maapallo olisi verisolun kokoinen täplä siitä 11 cm:n päässä. Seuraava tähti olisi silloin noin 20 min rivakan ajomatkan päässä.

Koko aurinkokunta, kaikki mitä me olemme koskaan tutkineet, mahtuisi Länsiväylän alkuun yhden auton mittaiselle matkalle ja seuraava aurinkokunta olisi noin Kirkkonummen Prisman parkkipaikalla.

Kuvitelkaa hyvin harva, kiekon muotoinen pilvi, jossa on nuppineulan päitä 30 km:n päässä toisistaan, eikä mitään – ei yhtikäs mitään – niiden välissä.

Tuo harva kiekko ulottuisi tästä Kuun etäisyydelle ja saman verran sen toiselle puolelle. Sitä kutsumme Linnunradaksi, omaksi galaksiksemme.

Ja siellä galaksin keskellä, jossain Maan ja Kuun välissä, marmorikuulan kokoinen musta aukko.

Maailmankaikkeus on yhtä autiutta ja me tarraudumme pieneen, pieneen, pieneen palaseen siitä ja kutsumme itseämme kuninkaiksi.