Teini oli tyttöystävänsä kanssa käymässä. Istuivat huoneessaan, ovi raollaan. Kannoin pyykkejä kartanoni liinavaatekaappiin ja pitkähkö matka kulki kyseisen raon ohi. Kas, sieltä kuuluikin viaton teinin ihmettely, että kuka se Jane Austen oikein on.
Setämiespätevyys valtasi mieleni ja lakanat sylissäni potkaisin oven auki.
"JANE AUSTEN ON OG CHICK LIT! TYÖTTÖMÄT MUIJAT ETSII PROVIDER-MIESTÄ!" selitin taidokkaalla gen alpha -murteellani.
Teinini ilme muuttui yllättyneestä kärsiväksi, kun selitin Jane Austenin vaikutusta moderniin kirjallisuuteen. Välillemme syntyi täydellinen sanaton kommunikaatio: sellainen, jonka vain veriside voi mahdollistaa. Teinini kommunikoi ilmeellään minulle "isi, kiitos, mutta voitko painua jo hemmettiin siitä ovenraosta selittämästä", ja minä puolestani: "ei kun anna kun isi selittää tässä nyt kun pääsee kerrankin pätemään."
Ah. Vanhemmuus. Se palkitsee niin monin tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti