On perjantai-ilta. Istun yksin kotona puisen ruokapöydän ääressä, verkkarit jalassa, ja nautin kallista (mutta kylmää) tuontiolutta sekä itse leivottua (mutta lämmintä) pullaa.
Voisin olla kaupungilla riekkumassa. Voisin olla työkaverin pippaloissa (joihin minua ei tosin kutsuttu - en tiedä oliko se vahinko vai tahallinen teko). Voisin istua trendibaarissa ja katsella pitkään ohi kulkevia naikkosia ja ryystää vielä kalliimpaa (mutta ihan yhtä kylmää) tuontiolutta. Voisin olla salilla vääntämässä rautaa solmuun. Voisin kulkea kaupungilla kaulukset korville vedettynä, riitaa teinien kanssa haastamassa, nyrkkirauta taskussa.
Televisio pauhaa joulumainoksia. Osaan jo olla kuuntelematta. Lahjat olen jo melkein ostanut; ensi viikolle jää vielä muutama. Olen ollut ajoissa liikenteessä, vain vaikeimmat lahjat puuttuvat.
On vaikeaa tehdä yksinkertaisia valintoja.
Sivustan Jolu Kalenterin Kymmenes Ilta:
En väsyneenä
en yksinäisyyttäni
ole haikea.
Vain yksinkertaisempaa
elämää joskus kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti