Klik

Hämmentävin laman merkki on ehkäpä se, että naiset käyttävät sitä enemmän ja sitä korkeampia korkoja, mitä huonommin taloudella menee.



Mies minussa ei ole tyystin pahoillaan tästä yllättävästä käänteestä.

Maailman paras duuni

Lieneekö parempaa duunia kuin sillä ihmisellä, joka sunnuntaisin kulkee kukkapuska kourassa soittamassa jonkun ovikelloa ja kertomalla oven takana unenpöpperössä, tukka harakanpesällä seisovalle tyypille, että hän on voittanut Loton päävoiton ja että onnea nyt vain sitten Veikkauksen ja omasta puolesta ja että sopiiko ottaa valokuva?

Kukaan ei varmasti mutise "ei kiinnosta" ja lyö ovea kiinni nenän edestä.

(Olisi melko mukavaa, jos tuohon olisi voinut lyödä lapuksi "ajankohtainen". Mutta kun tuli vain 21 euroa 80 senttiä.)

Tervetuloa

...kaikki irkkarit (erotuksena niistä pahoista galtsareista), joita on viimeisen muutaman tunnin aikana käynyt täällä semmoiset palttiarallaa neljäsataa.

Toivottavasti nautitte vanhasta merkinnästäni. Rankaiskaa Googlen palvelimia, sillä rakastan kuulla niiden valittavan.

Leikellen

Tiesittekö, että wanhaan hyvään aikaan Japanissa, tuossa kunniaitsemurhien luvatussa maassa, ninjojen puvut eivät oikeasti olleet mustia, vaan tyypillisesti tummansinisiä tai ruskeita? Musta nimittäin erottuu läikkänä metsässä, jos on hiemankin valoa, mutta sininen ja ruskea maastoutuvat tehokkaammin.

Hyvä.

Törmäsin Iltaslanopien uutiseen, jossa sinipukuinen orava väijyy koululaisia ilmiselvä pahanteko mielessä.

Minä menen nyt laariin ja vedän perunoita päälleni, enkä tule ulos ennen kuin tuo orava on vangittu.

...ja niin lupaava urani jonglöörinä oli ohi

Joku oli jättänyt taloyhtiön biojäteastian nurkalle kokonaisen paketin (reilusti) vanhentuneita kananmunia.

Pakkohan niitä oli kokeilla.

Ei ole kovin helppoa se jonglööräys.

Saati sitten jälkien siivoaminen.

Jouluiloa

Pöydässä laihaa nuudelikeittoa
alennuskanan palat lillivät yksin
radiossa Loiri laulaa Ave Mariaa
ja vaimo itkee hiljaa
mies avaa uuden oluttölkin
haukkuu ruoat, niiden tekijän
jouluvaloista on puolet palanut
ja palovaroitinkin huutaa

Muistakaa, että joulurauhaakin on monenlaista. Rauhallista joulua täältä Sivusta Oy Ab:n joulutervehdys- ja uhanalaisten eläinten madotukset -osastolta.

Kateutta ja rasvanpoistoa

Muistanette ehkä tämän vuoden Idols-karsinnoista pirtsakkaan tytön, joka lauloi japaniksi tuomarit suohon? Nyt hän pyörii televisiomainoksessa, ja on omat verkkosivutkin jo pystyssä.

Duodaduoda.

No, ensinnäkin hän saa minut nauramaan, silleen hyvällä tavalla. Ei voi olla kuin hymyilemättä, kun näkee noin aidonnäköistä menoa. Outo, mutta aito - siitä täällä pidetään.

Se, mikä minua jo etukäteen surettaa, on se varmasti käsittämätön loanheitto, johon ihmiset tulevat yltymään (harjoitteita voi lukea jo Youtube-videon kommenttiosastolta). Duudsonit ovat outoja ja aitoja, mutta he tekevät, no, tavallisia asioita: sellaisia typeryyksiä, joita tuli nuorena tehtyä. Laura taasen ammentaa suurelle yleisölle melko tuntemattomasta popkulttuurin alueesta, joka saanee monissa aikaiseksi "kyllä sulla hymy hyytyy kun vähän aikaa kirjoittelen nettiin susta törkeyksiä" -allergiareaktion - ja toisissa "mikä sä oikein luulet olevasi, mä olen paljon parempi cosplayaaja kuin sä etkä sä edes äännä xyzzymyzzyä oikein" -reaktion.

Sillä ihmisethän eivät rakasta mitään muuta niin paljon kuin nähdä korkean tornin kaatuvan, ison talon sortuvan, rikkaan ihmisen köyhtyvän ja onnellisen ihmisen masentuvan. Jokainen arvaillee itse miksi.

Mutta kunnes niin tapahtuu, aion nauttia, Laura, asenteestasi, ja toivon, ettet ihan heti masennu. Muut ovat vain kateellisia, mutta oravat arvostavat. Kanbatte yo!

Zanoja Wiigonwaihdeexi

Hiljaa nousen kalliota
askel painaa vanhusta
mieli silti vakaana
niinkuin pikkupoikana

Enpä koskaan hurjastellut
saati sitten hurskastellut
ei se koskaan viehättänyt
kadutakaan ei se nyt

Sitä miettii joskus silti
saisko elämästä muuta irti
kokeiltu on tämä, kiitos
vaihdossa vanhan huolitteko pois?

Ei siitä tunnu olevan kauaa
kun lähdin halaamaan maailmaa
kaikki polut tuntemattomina
kaikki ovet avoimina

Nyt olen valintani tehnyt
ja takuuaikakin umpeutunut
palautuksia ei enää vastaanoteta
ei edes niitä rikkinäisiä

Miksi siis mieleni luulee
olevansa nuori edelleen
muistaa ne vanhat päivät
kun ne ovet apposina olivat?

Mutta tiedättekö mikä pahinta?
kymmenen vuoden päästä, aivan varmana
samalla kalliolla sama mies huokaa:
"runon kirjoittaja luokseni tuokaa"

"Mahdollisuuksista vitut kilin!
Istut vain ja tuhlaat nekin
Voisit vaikka pelastaa maailmaa
etkä haukotuttaa blogistaniaa"

"Musta sumu vääjäämättä lähestyy
silti joka hetki uutta syntyy
Kuolo korjaa, kuinkas muuten
älä voivottele, vaan carpe diem."

Kaikki juoksee kohti nollaa
mutta ennen kuin narun päässä ollaan
pitää muistaa: ne tehdyt valinnat
uudet mahdollisuudet minulle avasivat.

Alkuun tässä hommassa ei pääse
mutta eteenpäin mennään juosten
kunhan ei liikaa taakse katsota
olan yli menneitä kuikuilla.

Jokainen päätös, joka sulkee yhden oven, avaa aina uuden maailman ja uusia ovia. Pitäisi vain aina muistaa se, kun herkeää miettimään mitä olisi voinut tai voisi olla, mutta on se niin pirun hankalaa. Mutta ehkä jos sen tällä lailla kirjoittaa itselleen auki, se saattaa tuolla taka-aivossa hetken pidempään säilyä.

(Innoittajana tämä Turistin kirjoitus, joka melko läheltä täältäkin liippaisee.)

Ai, sanoi hän seuraavana päivänä, niin, tämähän oikeastaan sopii myös 91-vuotiaalle Suomelle, joka omanlaisensa ikääntynyt on sekin, ja näin ollen mennee mainiosti myös Runotorstain yksitoistakymmentäensimmäisenä haasteleena.

Lorilori, mhäh?

Noniin. Terveyskeskuksen vessassa on ohjeet, kuinka virtsanäyte tulee ottaa oikeaoppisesti. On kiva nähdä, että asiassa on ajateltu käytettävyyttä: naisten teksti on suomeksi ja ruotsiksi vastapäisellä seinällä, ja miesten suomenkielinen ohje pytyn yläpuolella. Aivan loogista, koska naiset pissivät istualtaan ja miehet seisaaltaan, jolloin ei tarvitse kääntyillä ympäriinsä toimituksen aikana.

Mutta miksi ruotsinkielinen miesten ohje oli naisten ohjeen vieressä, vastapäisellä seinällä?

Stereotypiat sikseen, mutta tarkoittaako tämä tosiaan sitä, että ruotsia puhuvat istuvat mieluummin pytyllä kuin suomen kieltä puhuvat? Ja jos näin, niin mistä ihmeestä tämä on oikein peräisin?

Pyykille, mars

Oho, jo kaksi lukijaa. Olen hämmentynyt.

Apropos, Sivustan viisivuotisjuhlat lähestyvät. Olisiko arvon lukijoilla ideoita, miten tätä mitäänsanomattomuuden rajapyykkiä tulisi korrektisti juhlistaa?

Olen harkinnut frakkijuhlia, joissa kaikilla osallistujilla olisi paperipussit päässä. Sitten lykkäisin hyvän ystäväni (tai siis, hän olisi hyvä ystäväni, jos tietäisi olemassaolostani, eikä maailmassa olisi muita ihmisiä enää jäljellä erään kampiakselionnettomuuden seurauksena) Mikko Leppilammen, yläkroppa paljaana tallustelemaan ihmisten keskelle, iso "Sivusta" -teksti kalligrafioituna rintakehäänsä.

Tai no, en ole oikein pukuihmisiä. Ehkäpä jonkinasteiset anonyymit virtuaalibileet?

Teknologiaa, vau

Lisäsin tuonne oikeaan laitaan tuommoisen lipottimen, jossa voi ilmoittaa lukevansa tätä blogia. Jos meinaan kehtaa.

Pitemmän aikavälin tavoite olisi saada sinne kaksi kuvaa.

Lasi

Haluan olla se
juomalasi, jonka kohotat huulillesi koulun kuppilassa;
se ikkunalasi, jonka läpi katsot kaihoisasti pihalle kun odotat häntä;
peilin lasi, josta tuijotat aamuista hiuspehkoasi vihoissasi;
tietokoneesi monitorin lasi, jonka ääressä vaihdat sanoja aina liian myöhään;
se samppanjalasi, josta juot häissäsi;
kännykkäsi näytön lasi, kun se painautuu vasten korvaasi talvipakkasella;
lasikaappi, jonka läpi katsot ensimmäistä lastasi ja toivot, että hän selviäisi;
se savuinen lasi kesämökkisi saunassa, suojaamassa teitä kylmältä;
se lasikansi, jonka läpi lapsesi hyvästelevät sinut;
aina läsnä kanssasi
näkymättömissä
iäisesti.

(Runotorstai, "Lasi.")

Maailman nopein pizzeria

Kolme sekuntia pizzan valmistukseen.

Melko hyvin.

Ja taas

Hyvät kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaat:

Se "Ei mainoksia" -kyltti siinä ovessa koskee ihan yhtä lailla teitä kuin muitakin itseään tyrkylle tuovia. Muuten pitäisin tätä inhimillisenä erehdyksenä, mutta jos tätä tapahtuu jatkuvasti ja nimenomaan yhden puolueen edustajien kohdalla, alkaa tylsämielisempikin orava ihmetellä.

Kiitos.

Kiltti, niin kiltti.

Kun kaadoitte siirappia päälleni
minä vaikenin asiasta
Teille käänsin toisen poskeni
ja purin vain hammasta

Sillä minä olin kiltti

Joka päivä keksin eri reitin
vainoojiani pakoillen
Joka ilta kotona mä peitin
tuskan ja pelon aamuisen

Minulle sanottiin, että pitää olla kiltti

Viikko viikon jälkeen
te minua hakkasitte
Sisälleni valkoisen raivon
syvälle laitoitte.

Mutta onneksi minä olin kiltti

Puolestanne tenteissä kävin
kaikkia koulussa hämään
Hyvät arvosanat mä hain
silti en ollut mitään

Koska minä olin kiltti

Öisin mieleni vapautan
laitan teidät vasten seinää
Fantasioissani teloitan
helvettiin siis menkää

Onneksi olen kuitenkin kiltti.

Niin kiltti.

Koulukiusaaminen ei ole leikin asia. Omista traumoistani on kulunut jo onneksi niin pitkä aika, että niistä voi kirjoittaa vapautuneesti. Itse olin aikoinaan senhetkisen elämäni pahimmassa tilanteessa, eikä minulla yksinkertaisesti ollut mitään toimintamalleja, saati sitten kokemusta, joilla asiaa olisi voinut käsitellä.

Onneksi ympäristöni oli tarpeeksi vaihteleva ja ymmärtävä, ja löytyi ihmisiä, jotka hyväksyivät minut sellaisena kuin olin. Muuten olisi voinut käydä huonommin.

Kaupungit ovat kilttien hörhöjen pelastus.

(Innoitus: Runotorstai, ja aihe "Kiltti".)

Ihmetystä viikonlopuksi

Mikä siinä on, että juuri kun olet lapioimassa luumukeittoa naamariisi, haluaa tyttöystäväsi keskustella näkemästään Roman Schatziin liittyvästä pornounesta? Joka. Ainoa. Kerta.

Kysyn vaan.

"Suusta suuhun"

Täytyy myöntää, että DNA:lla on melko paljon pokkaa tehdä lievästi pedofiilisiä mainoksia nykyisessä säikkyilmastossa. Partiolaiset kuitenkin lienevät tyypillisesti keski-iältään jossain yläasteella.

Huumori on aina ollut se keino, jolla vakavat asiat kiertävät sensuurin. On mukava nähdä, että toiset osaavat ottaa vakavatkin asiat rennosti.

Suruliputus

Tänään jokainen
selittää tapahtuneet
omalla pahoinvoinnillaan.

Mutta ne, joita asia
todella syvältä kouraisee
eivät sano mitään.

Ehkä taidan selittää tätä hieman.

On todella surullista nähdä miten järkevätkin ihmiset juoksevat nyt päättöminä ympäriinsä, syyttämässä milloin mitäkin: hallitusta, poliisia, aselakia, internettiä, kirkosta eroamisia, homoja tai koulukiusaajia. Jokaisella tuntuu olevan oma lempiaihe, jonka ratkaiseminen ehkäisisi kaikki kouluammuskelut tulevaisuudessa. Päättäjiä vaaditaan tilille asioista, joille he eivät ehkä olisi voineet yhtään mitään; ja he tietenkin populistisina vastaavat. On kuin noitavainoista ei olisi opittu mitään.

Nyt on aika istua alas, surra, ja antaa tutkijoiden tehdä työnsä. Kun on todella selvillä se, mitä tapahtui, tulee tehdä harkittuja päätöksiä, joiden tehoa voidaan mitata.

Mikään ei lopeta pahoinvointia maailmassa. Me voimme vain vähentää sitä.

Aivotoimintaa

Sitä herää aamulla, ja päässä soi jokin kappale. Tämähän on vielä tavallista, mutta kun minulla on aina väärät sanat.

Tänäkin aamuna hyräilin itsekseni:

Pysy aina nestekaasuna
älä koskaan tiivisty
ei meidän paloon enää
sytykkeitä tarvita.

Älä jätä

Tähdet yllä ja tähdet alla,
veen yli valju kuudan,
vierii äänetön pursi yössä,
purressa miesi muudan.

Metsät kaikki jo kellastuivat,
talvi jo tulla taitaa;
jättää ystävät yksiksensä,
aatoksiinsa aitaa.

Ihmiset hankihin hautautuvat,
miettivät talvitöitään,
tutkivat elonsa tarkoitusta,
synkkiä sydän-öitään.

Tuumivat, seulovat selviöitä,
jäljelle jää vain hyvyys,
ylle yöllinen taivaankansi,
alle tähtinen syvyys.

Häipyvät taakse jo talojen lamput
iltahan äärettömään;
purskahtaa mies purressansa
itkuhun äänettömään.

Eino Leino: Kuvia Rautalammelta.

Tässä ja nyt

Täytyy myöntää, että heavymusiikki on jotain, mitä en jaksa kotona yleensä kuunnella - mutta livekonsertin tunnelmaa ei voi millään voittaa.

Hevillä ei ehkä hävitä, mutta liveheville ei häviä mikään.

Raaka musiikki
  riistää minulta kaiken
    häviän massaan.

Laiska.

Kaaos pöydällä
  lehdistä varpaankynsiin
    koko elämäni.

Millä puolella sinä olet?

Kun verkkosivut on suodatettu
ja toimittajat ammuttu
ja televisio näyttää vain kauniita naisia
poliisin voi ostaa
viholliset murskata
naapurit raiskata.

Silti lasitornien varjoissa
luvattomat ajatukset
- kiihkeät, peräänantamattomat -
huutavat kuulumatta.

Ja kun se päivä tulee
jolloin nuo ajatukset nousevat valtaan,
luuletko, että ne ovat
sinua kohtaan yhtä lämpimiä
kuin sinä olet niille nyt?

Runotorstai, aihe "ajatus". Tämä ei kyllä ole kovin hyvä, mutta menköön.

Wau

Voi jösses. Tänne on peräti annettu palkinto. Kiitämme kovasti, vaikkemme osaa tehdä sillä mitään.

Koska Sivustassa ei lueta muita blogeja (sillä Sivusta on kaikki, ja kaikki on vain kopiota Sivustasta), niin emme nimeä muita blogeja. Paitsi ehkä Miedon Marinadin, koska se on joskus kohdellut kiltisti ja taputtanut päähän. Niin, ja Jupun, koska se nyt vain on niin hauska.

Käärme ja puu ja mitä siitä seurasi

Kuljen liki autiossa ostosparatiisissa ja taustalla soi jokin mitätön kuuluisuus, jonka musiikista ei ihan saa selvää. Ihmiset vaikuttavat lannistuneilta; aivan kuin kapitalismin paino lepäisi juuri heidän harteillaan.

(Jossain täytyy olla ihminen, jonka työnä on suunnitella musiikkia ostoskeskuksiin. Se on varmaan työpaikka, jossa haaveillaan usein siitä, että pääsisi ihan radioon töihin.)

Joku ostaa lapsilleen marsun kaikkine tykötarpeineen - häkit, jyvät, virikkeet. Toisaalta, olen iloinen. Toisaalta, minua hirvittää se, miten tietämättömiltä he kuulostavat kysellessään, ja pelkään marsuparan puolesta.

(Toivottavasti lapset osaavat googlata marsun hoito-ohjeet.)

Ostan paalin vessapaperia ja mutisen jotain kassaneidille, joka kysyy minulta plussakorttia.

(He kysyvät sitä aina. Minulla ei koskaan ole.)

Kun pääsen pois, sataa. En panisi pahakseni, jos tulisi tulva ja veisi koko höskän.

Iso hedelmä -
  päältä keskinkertainen
    sisältä mätä.

Inho ihoni on ohi

Runotorstain seurauksena jotain, mikä saattaa häiritä perheen pienempiä.

Se kuristaa ja kiristää, kutiaa ja vihaa
se tunkee itsensä öisin kurkkuuni
yrittää tukehduttaa minut
tukkia ruumiini aukot
Se kiusaa ja nauraa, kasvattaa finnin
juuri sinne minne ei pitäisi
estää muita näkemästä
miten hieno olen
Olen koettanut kaikkea rasvasta happoon
juossut lääkäriltä toiselle
raapinut itseni verille
mikään ei auta
Seison kylpyhuoneessa peilin edessä
katson sitä joka en ole minä
lempeä kosteus ympärilläni
kädessäni partaterä
Piirrän punaisen viivan nilkasta nivuksiin
toisen reiden ulkosyrjälle
otan kiinni reunasta
ja repäisen.

Aivoa, komisario Z

Olen aina miettinyt, miten aivo toimii. Kaikilla se meillä nimittäin toimii, joskin joillakin huonommin kuin toisilla.

Onneksi tiedemiehet ovat selvittäneet asian. Tässä opettavaisessa videossa John Cleese (entinen ministeriön virkamies, nykyinen amerikkalainen, joka pitää originellisti nimettyä John Cleese Podcastia) kertoo selkeästi ja tyhjentävästi miten ihmisaivo, tuo vesivessan ja vaihtovirtatasasuuntaimen keksijä, toimii.

Englannin alkeet on hyvä hallita. Selostus ei ole aivan yksinkertainen, mutta erittäin valaiseva.

Ensimmäinen

Olet niin pieni ja niin kaunis
täydellinen jokaista kehosi piirrettä myöten
mutta mieleltäsi olet vielä keskeneräinen
tuskin edes taipaleesi alussa
Anna minun opettaa sinua
tutustua kanssasi uusiin ihmeisiin
kertoa kaikki maailman tarinat
kunnes et kestä minua enää
Lapseni.

Runotorstain innoittama.

Maailman tanssit

Jos jokin maailmassa saa minut yhtäaikaa iloiseksi, surulliseksi, hymyilemään ja itkemään, tuntemaan oloni haikeaksi, mutta samalla kuitenkin jollain oudolla tavalla toiveikkaaksi, se on tämä verkkosivusto, ja erityisesti tämä video:


Where the Hell is Matt? (2008) from Matthew Harding on Vimeo.

Kuinka tärkeää onkaan vain tanssia.

Matt kertoo videon syntyprosessista.

Taiteiden yöstä

Pidän siitä, että voin tulla kotiin
kun sinä olet jo nukkumassa
saan istua hetken yksin ja lentää
Ei siksi, etten rakastaisi sinua
vaan siksi, että voin vapauttaa mieleni.
Haaveista on jokin valittava
    ja se olet sinä.
Silti tarvitsen illuusioni
hetken maailman valtiaana.

THE HUMANS ARE DEAD

Flight of the Conchords on melko nerokas yhtye maailman toiselta puolelta. Toimitus suosittelee.

THE HUMANS ARE DEAD.

It's business time.

Toimituksen oravat kulkevat nyt edes takaisin, teroittavat veitsiään ja hokevat "the humans are dead, I know, I poked one of them."

Ennen oli paremmin

Huh. En olekaan blogannut tänne yhtä ahkerasti sitten toukokuun 2005, jolloin pinnalla olivat vierasblogattu Oy Sivusta Ab:n yritysesittely, Nurmelan paljastuminen fiktiiviseksi naiseläjäksi, ja maailman nopein suoli.

Ja onko maailma noista jutuista parantunut, kysyn vaan?

Syksyn katveessa
  muistelemme mennyttä
    vielä kirkasta.

Juosten vai pyörien?

Liikenteessä sitä herkistyy ihan eri lailla. Jos radiosta kuuluu ulvahdus, sitä vilkuilee paniikinomaisena ympärilleen ja yrittää havainnoida vaaraa. Jos radiosta kuuluu piippaus, alitajunta vauhkoontuu ja odottaa poliisin sinisten valojen välkähtävän taustapeilissä hetkenä minä hyvänsä.

Inhoan kappaleita, joihin on sujautettu sireenin ulvontaa tai tuuttauksia. Jotain rajaa todellisuuden ja kuvitelman välille, kiitos.

On sääli, että liikenteeseen ei voi vaihtaa teemoja samalla lailla kuin kännykkään.

Ha!

Tietenkin sipsiorava voitti.

Koska Sivusta Amalgamated omistaa paitsi blogosfäärin, myös Ilta=Slanopat, niin älkää yhtään yrittäkökään näytellä hämmentyneitä siellä.

Sitäpaitsi tuo on päätoimittajan serkku, Iivari. Iivari-parka; takana kolme konkurssia ja ura erään pienen afrikkalaisen valtion sotilasdiktaattorina, ja nyt joutuu varastelemaan sipsejä hengenpitimikseen. Sitä se teettää kun uskoo liikaa astrologeihin.

Eipä tässä muuta

Älä koskaan pyydä anteeksi sitä millainen olet.

Sese Seko

Noniin, mikäs ihmeen kommenttihörhö pyörii tuolla edellisessä merkinnässä? Onko Sivustalla joku pahaa karvanlähtöä poteva fani vai lieneekö jonkun roskapostittajan robotti seonnut?

Pitäisiköhän siirtyä takaisin Haloscaniin? Ennen ei ollut hörhöjä...

Joskus on tärkeämpää tuntea kuin tietää

Mikro-optimoijat ovat ihmisiä, jotka osaavat kyllä kertoa sinulle miljoona detaljia siitä, miksi jokin tietty vipstaaki on parempi kuin toinen - esimerkiksi nyt vaikkapa auto tai lastenvaunut tai kalakeiton resepti. Heitä kiehtovat numerot ja prosentit suunnattomasti ja he vaikuttavat tietäviltä ja fiksuilta. He ovat juuri niitä ihmisiä, joilta kysellään neuvoja verotukseen, ja he mielellään niitä antavat.

Kuitenkaan moni heistä ei kykene elämässään järkeviin ratkaisuihin. Ja joskus on kuin katsoisi hidastettua autokolaria, jossa kuljettaja on huolestuneempi siitä, onko radiossa nyt varmasti optimaalinen kuuluvuus ja onko GPS-laitteen reitti paras mahdollinen, kuin siitä, mitä lähestyvä täysperävaunullinen rekka tekee hipiälle.

Nähdä metsää puilta - kuinka osuva sanonta.

Jätä se mies
  et ole sen arvoinen
    vaikka laskisit.

Wanhaa kauraa

Jaa, tämmöinen löytyi vanhoista arkistoista. Menköön sekin nyt julkiseksi.

Tornitalojen ikkunoissa
miljardi wattia sähköä
jokaisen ikkunan takana
ihminen, joka ei tunne
naapureitaan.

Laput lakoon

Kävin läpi vanhoja merkintöjä ja lisäsin lappuja (tunniste, tag). Oikeasta laidasta (alempana, pöliät) löytyy nyt myös helppokäyttöjuttunen, josta pääsee lukemaan vaikka kaikki Sivustassa koskaan julkaistut runot.

Kaikkia merkintöjä en jaksanut laputtaa - niitä on todella järkyttävä määrä. Kaikkea sitä on tullut elämässään tehtyä...

Sivusta siirtyy uuteen leiskaan

Siinäpä se. Samaten siirryin pois Haloscanista ja Bloggerin omaan kommentaarijärjestelmään (vihdoin ja viimein - harmi kyllä kaikki vanhat kommentit menivät sen siliän tien).

Olispas kiva jos tätä osaisi tuunata.

Kaukanapoissayksin

Tuuli nousee ja tunnen sateen lähestyvän - mutta vielä pienen hetken aurinko paistaa ja on kesä.

On aika palata kaupunkiin eristyksistä.

Syksyn tullessa
  istumme taas pubissa
    me vaeltajat.

Mietoa itsekehua

Kah, nyt vasta huomasin, että neiti Nadi oli sihauttanut tänne päin tunnustusta. Sivusta ja oravat kiittävät, joskin muiden blogien seuraamisesta vastaava toimittaja sai juuri mojovat haukut. Puolen vuoden seurantaviive on hieman liikaa, jopa internetin glasiaalisesti liikkuvassa maailmassa.

Täälläkin on joskus harrastettu hevosia.

Tekstarin takaa kaikki on ok

Yhtä huonoa ja innotonta eroottista tanssiesitystä en muista nähneeni sitten vuoden 1996 Amsterdamissa, jossa sattumalta kadulta bongattu suomalainen "liikemies" raahasi meidät läheiseen tissibaariin imemään kotiseutuvaikutteita. Taustalla veti päivän pakolliset rutiinit joku itämailta saapunut pimatsu, joka olisi luultavanut mieluummin ollut tiskaamassa. Kukaan ei taputtanut, tuskin edes katsoi kahdesti.

Tosin, tällä tanssijalla oli sentään rytmitaju - jotain, mikä näiltä Tukiaisten siskoksilta lienee kirurgisesti poistettu rinnanasennusleikkauksessa.

Älkää, hyvät tytöt, jättäkö päivätöitänne. Mitä sitten lienevätkään.

Kasvot piilossa,
  tuska jäytää kuvetta:
    Myötähäpeä.

Herr General

Aikana, jolloin miehet olivat miehiä, laivat laivoja, puu puuta ja rauta rautaa, miehet olivat miehiä, laivat laivoja, puu puuta ja rauta rautaa.

Nyt puu on laminaattia, laivat vesiskoottereita, rauta hivenaineita ja miehet ihmisenkaltaisia tuotteita, joiden tehoa ei ole todistettu ihmiseltä vaadittavalla tavalla.

Helmuth Karl Bernhard Graf von Moltke sanoi "yksikään sotasuunnitelma ei selviä kosketuksesta vihollisen kanssa" - sanonta, joka lienee kuuluisampi kuin sanojansa. Mielenkiintoista sinällään, hän ei tarkoittanut sitä, että suunnitelmat olisivat tarpeettomia; vaan sitä, että kaikkeen varautuminen on mahdotonta, joten on kyettävä improvisoimaan tarpeen vaatiessa.

Harva meistä luo jotain täysin uutta. Me muut joudumme tyytymään improvisointiin hiekkalaatikossa.

Käytä julkisia

Päivän Fingerpori sai kyllä aamiaismaidot lentämään lehdelle. Monesti kuvasarja on vain heehee-hauska, mutta tätä nauroin pitkään ja hervottomasti.

Tuon kun saisi HKL:n bussin kylkeen metrinkorkuisena, niin eiköhän sillä jokusen pahennuksen taas herättäisi.

Litsis

Mikä onkaan mukavampaa ja ihanampaa kuin aloittaa vauvakirja kansilehdelle teipatulla raskaustestin liuskalla, jossa kaksi vaaleaa viivaa ikäänkuin rakastelee toistensa kanssa etäältä?

Toisin oli ennen. Tiesittekö, että vielä kuusikymmenluvulle asti raskaustesteihin käytettiin rupikonnia? Jos äidin pissa sai aikaan siittiöntuotantoa sammakoissa, niin bingo, raskaus oli todettu, ja lappuun kirjoitettiin "bufo bufo: positiivinen".

Siinä tulivat sitten hyvään käyttöön opit kasvistojen kokoamisesta, kun sen sammakon littasi kansien väliin; ja sitä oli sitten kiva katsella päiväkahveilla siskosten kanssa.

Tosin, sammakot olivat uudelleenkäytettäviä. Niitä säilöttiin jääkaapissa (jotta ne pysyisivät kohmeisina - vaihtolämpöiset raukat) neljän viikon ajan, jonka jälkeen ne saatettiin jouduttaa uuden pissasuihkun kohteeksi.

Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin. Nyt tiedätte, miten toimia, jos joudutte tekemään raskaustestin viidakossa. Hyvät viikonloput!

Kruusailun synty ja sen todistus

Suomalaista kruusailua (kursailua? Paljastanko nyt kotipaikkani jonkin oudon murrevian takia?): Viimeistä palaa ei saisi ottaa, koska se on epäkohteliasta. Samaten on epäkohteliasta pakottaa toinen tilaan, jossa hän joutuu olemaan epäkohtelias - eli siis toiseksi viimeisen palan ottaminen on myös epäkohteliasta.

Matemaattinen induktio on menetelmä, jossa osoitetaan ensin, että jokin on totta ensimmäisellä askeleella, ja sitten osoitetaan, että se on totta mille tahansa askeleelle ja sen jälkeiselle askeleelle. Tähän sovellettuna siitä on helppo nähdä, että jokaisen palan ottaminen on epäkohteliasta.

Seuraa siis loogisesti se, että ensimmäisenkin palan ottaminen on epäkohteliasta - mikä täydellisesti selittää sen, miksi suomalaisen on niin perhanan vaikea aloittaa sitä kakkua, ja tulla kahvelle ennen kuin on kolmesti kutsuttu. Vasta kun emäntä alkaa uhkailla ranteittensa avaamisella, sopii herrasväen ottaa se ensimmäinen pala.

Myöhemmin toki emäntä pyytelee anteeksi, että ei ollut tämän parempaa ja onhan se vähän reunasta palanut, ja kahvikin on sitä tavallista, eikä kuppejakaan ollut samaa sarjaa enempää. Mutta tämä väärä nöyryys onkin sitten erillisen todistuksen aihe.

Mitäs me, matematiikan uhrit.

Talkkuna!

Mikä olisikaan parempi kesävälipala kuin ruokalusikallinen talkkunaa sekoitettuna viiliin, syötynä tuoreiden marjojen kera?

Sääli, että talkkunaa ei tunnuta tuntevan enää. Nuorten luulisi kiinnostuvan, sillä harvoinpa sitä saa vetää kamaa ihan laillisesti - vaikka pillillä suoraan pussista.

Pitäisi varmaan järjestää talkkunabileet, jossa maisteltaisiin eri alueiden perinnetalkkunoita ja kiisteltäisiin siitä, kuuluuko oikeaoppiseen talkkunaan herneet tai pavut vai ei. Lopuksi läsnäoleva pohojalaanen voisi pistää kaikki harhaoppiset puukkoon.

You know you love me

Istun parvekkeella ja katselen, kun Venus loistaa vaativasti taivaanrannassa. Mietin elämää, ja sitä, miten se tuntuu raivostuttavilta mitättömyyden kausilta, jota katkovat onnen tai murheen hetket.

Venus ei välitä. Se loistaa nyt tuolla, kuten se on loistanut jo miljardeja vuosia, ja se loistaa samoin niille lukemattomille sukupolville, jotka kokevat samat tunteet minun jälkeeni.

Sillä kukaan meistä ei ole niin ainutkertainen kuin haluaisi, eikä niin tavallinen kuin pelkäisi.

Tiedän nyt, miltä John Carterista tuntui.

Tule syliini, kesäyö.
Haluan imeä sinut itseeni
rutistaa rintaani vasten
kuin kadotetun rakastajan.

Pätee myös mansikoille

Sanovat, että ihmisestä kertoo paljon se, syökö ensin parhaat namit ja jättää huonot viimeiseksi; vai syökö ensin pahat pois, että lopuksi jää paras maku suuhun.

Kukkua, sanon minä. Korkeintaan se kertoo montako jakajaa sillä namulaatikolla on - yksin ollessaan on varaa valikoida, mitä jättää jäljelle. Jos muitakin halukkaita käsiä pääsee boksille, niin totta kai sieltä kannattaa kahmia parasta, mihin yltää. Muuten voi jäädä ilman.

Nimim. meillä on enää pelkkiä kirsikka-rommi-anjovis -konvehteja tai muita ekvivalentteja entiteettejä.

TUO PARTA LÄHTEE TAI MINÄ LÄHDEN

Sanovat, että nainen on kuin viini, joka vain paranee vuosi vuodelta.

Sanovat myös, että mies on kuin viili, joka homehtuu jo viikossa yksin kotona.

Hyvää lomaa vain kaikille!

Runotorstain ollessa tauolla täällä jatketaan, maailmanmenosta sen kummemmin välittämättä, turhaa stressiä ottamatta, sormiväreillä satunnaisia ohikulkijoita maalaillen.

Kaupungin kesä:
  vastaleikattu ruoho
    dieselin katku.

(Kehuivat tänään hyväksi kirjoittajaksi. Hitto, pitäisiköhän kirjoittaa jotain oikeaa ja osoittaa väite vääräksi?)

Keskiyön aikaan

Tälläisinä iltoina
pitäisi istua kallioilla
viileällä pussikaljalla
kuunnella huminaa
jauhaa skeidaa
hakea lämpöä
muistella
haikeilla
väsyä
olla.

Pahuksen tietotekniikka

Blogilista ei näköjään suostu huomaamaan Sivustan päivityksiä. Joten jos siis luet tätä blogia blogilistan kautta, et siis lue tätä blogia, vaan jotain ihan muuta. Mikä tietenkin saattaa olla merkki siitä, että sinulla on Elämä, ja muutenkin pärjäät melko hyvin.

Jos sen sijaan luet blogisi käyttäen jotain Härpätintä, niin valitettavasti olet nyt joutunut lukemaan täysin tarpeettoman merkinnän, ja käyttämään kallista aivokapasiteettiasi ja rajallista elinaikaasi toiminteeseen, josta ei saa palkkioksi edes känsäisiä käsiä. Mitäs olet tuollainen tietotekniikkaguru, hah!

Jaa, onko jo maanantai? Lääkkeiden aika?

Vain vanha kelpaa

Se henkilö, joka saapui tähän blogiin hakusanoilla "nettikamera live vessa" - pahoitteluni. Olen kyllä harkinnut digikameran sijoittamista toaletin kulmalle, jotta voisin blogata kaikki luovat tuotteeni, sillä tähän blogiin kun on muutoin ollut viime aikoina melko vaikea luoda sisältöä.

Noin muuten Sivustan suosituinta sisältöä tuntuu edelleenkin olevan Marko Määtän Powerpoint-bloggaukset; Sivustan naisteknologia-osaston tuotokset; uniruno; sekä tositilanteessa koetellut treffivinkit.

Kas. Huomaan, että suosituista sivuista melkein kaikki ovat vuodelta 2004. Pitäisiköhän petrata?

"Anteeksi, onko tämä vapaa?"

Istun yksin ravintolassa, ja jos en kohota katsettani, voin melkein kuvitella olevani muualla.

Viimeisen palan
  myötä taika katoaa
    Helsinki palaa
  Monesti toivoisin
    liikennevalojen kukkuvan

Vitoselta pakille ilman kytkintä

Tiedättehän internet-päivällisen? Se on se kun laittaa ruoan uuniin ja menee "vain lukemaan sähköpostinsa", ja nauttii sitten hiileksi korventunutta ex-ruokaa. Sattunut Sivustalle parikin kertaa.

Tiedättekö mikä on internet-kakka?

...ja kunhan aivonne ovat käsitelleet edellisen ajatuksen luomat mielikuvat, niin vaihdetaan aihetta.

Kohdustasi kuuluu
  pienen pieni kuiske
    sydämen syke.
  Siitä kasvaa jyrinä
    koko maailman kaiku.

(Runotorstain Kuiske)

Wiizut

Noin muuten olen sitä mieltä, että Euroviisut paranisivat merkittävästi, jos joka kappaleen aikana voisi soittaa sinne, että "ottakaa se nyt herranjestas pois sieltä nolaamasta itseään", ja kun tarpeeksi soittoja olisi tullut, yhtye ajettaisiin pois lavalta ja vaihdettaisiin seuraavaan. Pisimpään lavalla pysynyt voittaisi.

Säästyisi myötähäpeältä tämmöinen vanha kurmoottaja.

Heihei

Sattumasta olet sinä tullut
    sattumaksi on sinun jälleen tultava
suru on vain meidän puolellamme
    pelko omasta kuolemastamme
kammo suuren tuntemattoman
    kauhu kauhun itsensä takia

Eivät kanna enää jalkasi
    ei silmä uusia ihmettele
Sattuman kauppaa elo ja kuolo
    Reikä maailman kudoksessa
Me tässä hetken itkemme
    Huomenna huolimme jo muusta.

(Runotorstaissa taas, pitkästä aikaa.)

Menetyksiä

Tänä aamuna pitkät alushousuni päättivät tehdä itsemurhan syöksymällä kaapin ylähyllyltä suoraan roskakoriin. Jo useamman kanssa-asujan raivolla vihaamat, vihreät ihonmyötäiset kammotukset, joiden haarovälissä oli reikä jonka läpi pystyi pienempi mies pujottautumaan - mutta silti edelleen hellästi lämpimät - pitkät kalsarit. Kun minä en niitä hennonut hävittää, ne päättivät lopulta ottaa oman kohtalonsa käsiinsä ja lopettaa kurjan elämänsä.

Jääkää hyvästi, kiitos uskollisesta palveluksesta.

Kuultua galaksin syövereissä

"Kyllä mä tiedän, mitä sä sanoit. Ja mä tiedän mitä mä kuulin. Minusta se mun versioni oli paljon hauskempi."

Hyvä elämänohje.

Kilroy was here

Kuuluuko kalenterissa säilöä kuolleiden ystävien ja sukulaisten syntymäpäiviä? Miksi niillä joskus tuntuu olevan niin paljon enemmän merkitystä kuin elävien?

Syyskuun kymmenes
  muistathan minut edes
    kerran vuodessa.

Sama laiva, eri purjeet

Lienen varmaan maan ainoa mies, joka saa haukut siitä, että siivoaa keittiön liian ahkerasti.

Jos se on jätetty pöydälle, ja se on likainen, se menee tiskikoneeseen.

Hoono soomi

Sitä luulisi, että kun pizzatilaukset siirtyvät internettiin, niin päästäisiin eroon huonosta suomenkielestä ja kaikki pizzanostamiseen liittyvä perinne katoaisi jonnekin XML-taulukoiden ja Web2.0 -palveluiden harmaaseen ja steriiliin maailmaan.

Mutta onneksi Pizzaservice -ketjun verkkokaupassa pääsee heti tunnelmaan:

From: pizzaservice@pizzaservice.fi to me
Subject: Tilausnumro 478 on vastanottetu

478 on vastanotettu valmistus aika on noin 30 min.

Upeaa! <3

Niksi-Sivusta, osa 1

Jos biojäteastiaa välttää viemästä ulos, sen sisällöstä tulee tarpeeksi älykäs, että sen voi opettaa menemään ulos ihan itse. Voit jättää pohjalta palan taikinajuureksi opettamaan uusia jätteitä!

Kolmesti kärsitty

Usein vaikeus ymmärtää johtuu kuulijasta, mutta monesti myös puhujasta.

Jos tuntuu siltä, että pitää paeta kun kukaan ei ymmärrä, saatat olla kuin se turkkilainen astronomi.

Kun muut nauravat mielipiteillesi, he saattavat tehdä sen aiheesta.

Elämä on liian lyhyt aika olla väärässä.

Hmm...

Onko sattumaa, että JIM-kanavan logo käännettynä peilikuvaksi on "MIL"?

"Live, LIVE, I command thee!"

Synteettinen elämä, kas siinä ajatus.

Sanovat, että elämä on Jumalan lahja. Mutta jos ihminenkin voi luoda elämää, korottaako ihminen itsensä Jumalaksi, vai alentuuko Jumala ihmisen tasolle? Tai ehkä koko sanonta meni väärin käännöksessä, ja se alunperin kuuluikin "Jumala on elämän lahja?"

Puhutaan paljon käyttäjien luomasta sisällöstä. Wikipedia ja Youtube ovat täynnä sitä ihteään. Tämän kaiken on saanut aikaiseksi tietotekniikan laajamittainen levittäytyminen, mikä on tehnyt helpoksi löysyttää sitä luovuuden sulkijalihasta - ja monessa tapauksessa, myös tervettä itsekritiikkiä.

Mitä tapahtuu, kun elämän luomisesta tulee yhtä helppoa kuin kännivideon postaamisesta Facebookkiin? Millaisia otuksia juoksee silloin kaduilla - luommeko me omat lemmikkimme, leikimme niillä hetken ja päästämme sitten vapaaksi kyllästyttyämme? Rankkurin työstä tulee ainakin mielenkiintoista: "Pena hei, Kaarlenkadulla on vapaana, öö, kaksimetrinen sinipunainen hattivatti. Viitsitkö käydä poimimassa pois?"

Transistorilta kesti tulla olohuoneen pöydälle noin 35 vuotta, keksimisestä Commodore 64:een, jolla moni nykyajan teknovelho teroitti kyntensä. Jos keinoelämä etenee samalla lailla, saatan vielä ehtiä ostaa lapsenlapselleni joululahjaksi "Pieni hullu tiedemies" -paketin "Frankenstein" -lisäosalla.

Jumalan ääni
  kaikkeuden kauneus
    ihmisen kädet

Tilannetiedotus

Sivusta on ollut toistaiseksi pienellä, hm, hermolevolla, mutta palaa takaisin uusin kujein lähiaikoina.

Kiitos uskollisille lukijoilleni!