lauantaina, toukokuuta 21, 2005

Varoittava esimerkki siitä, miksi omaa kehoa kannattaa kuunnella

Istuin aamulla, vain pelkkä aamutakki ylläni, pöydän ääreen lueskelemaan blogeja. Noin Varo Vaanin uusimman merkinnän kohdalla tunsin outoa ruplatusta vatsanpohjassa. Ajattelin, että no, kyllähän tämän vielä ehtii lukea loppuun, eihän siinä mene kuin kymmenen sekuntia.

Seuraavassa lyhyt kuvaus siitä, mitä sitten tapahtui:

T+8 sekuntia: "Ei, nyt on pakko mennä"

T+9 sekuntia: "Aaaarg! Miksi tämä käytävä on näin pitkä!"

T+10 sekuntia: "Voiluojavoiluojavoiluoja, jokin valuu reittäni pitkin."

T+12 sekuntia: "Vaatteet! Ota vaatteet pois ennen kuin istut!"

T+14 sekuntia: "Uuuhhhh..."

T+25 sekuntia: "Mikä tuo tuo tuossa kynnyksellä on?"

T+26 sekuntia: "Yäääääk..."

T+55 sekuntia: "Yäääkk... Missähän kaikki puhdistusaineet ovat?"

T+115 sekuntia: "Löytyivät. Hetki, ei saatana, joku on astunut tuohon jo!"

T+118 sekuntia: "Ei helvetti, missä kaikkialla mä ehdin jo kävellä?"

T+301 sekuntia: "Huh, olisikohan ne nyt siivottu? Palaanpa takaisin tietokoneen ääreen."

T+307 sekuntia: "Euurgghh... Tuossa on vielä kaksi. Ja isoa. Istuvat siinä viattomina, kuin eivät olisi tehneet mitään."

Minulla on maailman nopein suoli.

Ja jos tällä ei
  menetä lukijoitaan
    niin sitten ei millään.

Ei kommentteja: