keskiviikkona, lokakuuta 27, 2004

Viimeinen merkintä

Minut on erotettu YTB Consulting Groupin palveluksesta. Syyksi ilmoitettiin "liiallinen henkilökohtaisten asioiden julkinen käsittely". Tämä ei ilmeisesti sovi firman profiiliin. Minun olisi pitänyt pysyä asialinjalla.

Tulin kotiin. Essi-vaimo on lähtenyt ja vienyt lapset ja koiran mennessään. Oli jättänyt aseen teipattuna jääkaapin oveen. "Osoita olevasi mies, ammu ittes. Jääkaapissa on lihamureketta", sanoi viesti.

Verkkopäiväkirjoittaminen tuhosi elämäni.

Olen vaihtanut salasanat enkä kerro niitä kenellekään. Kukaan ei siis voi poistaa näitä tekstejä. Maailmalla on oikeus tietää.

Sivusta vaikenee.

T: Marko Määttä (ex-konsultti)

Slide8.JPG


Iltamerkintä

Ei ollut lihamureketta.

Vaimo oli löytänyt tämän verkkopäiväkirjan. Yritin selittää, etten ole etsimässä täältä naisseuraa, vaan että tämä on työprojekti. Hän ei oikein ymmärtänyt. Puhui vain internettreffipornosivuista ja "pildensaantirajasta", jota kuulemma en ole ylittänyt moneen kuukauteen, enkä ylitäkään lähiaikoina.

Nukun tämän yön sohvalla. Täällä on vaikea nukkua, sillä kello valvottaa. Ja koira kuorsaa. En tiennyt, että koira voi kuorsata.

Olen ottanut konjakin. Pullo alkaa olla aika lopussa.

Minua harmittaa.

T: Marko Määttä

tiistaina, lokakuuta 26, 2004

Slide7.JPG




Minusta oli hyvä, että Kokoomus voitti vaaleissa. Minä ainakin äänestän Kokoomusta.

Kiitos Menopaussille, Sinisen kirjan marginaalille sekä Naamioiden Takananille verkkopäiväkirjoissa olleista linkeistänne. Sivustan uuden politiikan mukaisesti arvostamme kaikkia linkkejä. Verkkopäiväkirjoittamisessa on tärkeää linkittää toisiin.

Menen nyt kotiin. Olisikohan vaimo tehnyt tänään lihamureketta? Pidän lihamurekkeesta.

T: Marko Määttä

Slide6.JPG




Minulle on naureskeltu tänään toimistolla. Kuulemma esimieheni on kysellyt muilta, juonko useinkin arki-iltoina. Moraalianikin on epäilty.

Haluaisin näin julkisesti sanoa, että kyseessä oli vain koeluontoinen humalatilamerkintä. Tämä ei tule toistumaan. Pyydän anteeksi työkumppaneiltani, esimieheltäni, YTB Consulting Groupin osakkeenomistajilta sekä vaimoltani.

T: Marko Määttä

Slide5.JPG


Humalatilamerkintä

Tutkimuksissamme olemme todenneet, että säännöllisin väliajoin suoritettu hauskahko humalatilamerkintä, eli kansanomaisesti "kännibloggaus", on omiaan nostamaan verkkopäiväkirjan markkina-arvoa. Se tekee verkkopäiväkirjoittajasta inhimillisemmän, sekä paljastaa intiimejä yksityiskohtia niille lukijoille, jotka hakevat sosiaalipornografiaa.

Olen nyt siis nauttinut lasillisen konjakkia. Vaimo ja lapset ovat jo nukkumassa.

Koira nukkuu eteisessä.

Seinäkello tikittää. Saimme sen isovanhemmiltani häälahjaksi.

Auto ajaa ohi. Näen sen valot. Liekö tuo se schäferin omistaja.

On hiljaista.

Hyvin hiljaista.

Taidanpa mennä nukkumaan. Jos vaimo päästää. Minä kuulemma kuorsaan. En minä nuorempana.

T: Marko Määttä

maanantaina, lokakuuta 25, 2004

Slide4.JPG


Slide3.JPG


Slide2.JPG


perjantaina, lokakuuta 22, 2004

Slide1.JPG



Tässä vähän maistiaisia ensi viikon herkuista...

Hyvää viikonloppua lukijoilleni.

T: Marko Määttä

Merkintä

Hyvää huomenta.

Minun nimeni on Marko Määttä. Minulla on vaimo, Essi, ja kaksi poikaa: Ville (6v) ja Pasi (3v). Perheeseeni kuuluu myös nelivuotias kultainen noutaja "Hopi". Meillä on siis joskus aikamoinen meno, joskus tuntuu ihan siltä, ettei ehdi mukaan. Hehheh. Asumme rivitalossa Vantaalla. Koulutukseltani olen AMK-insinööri. Olen töissä YTB Consulting Groupissa.

Noniin, ehkäpä siinä oli se tarpeellinen henkilökohtainen ote ja huumori. Toistaiseksi minulla on nyt vastuullani Sivustan päivittäminen. Haluaisin nyt esitellä YTB Consulting Groupin uuden innovaation Sivustan parantamiseksi: PowerPoint-verkkopäiväkirjoittamisen.

PowerPoint on hyvä, nykyaikainen työkalu. Suorastaan elintärkeä konsultille. (Vähän lisää huumoria, jos joku tosikko ei huomannut.) Siksipä on luonnollista, että verkkopäiväkirjoittamisen luonnollinen evoluutio on käyttää standardoituja ohjelmistoja kuten Microsoft PowerPoint. Joten tulevaisuudessa Sivustan kaikki merkinnät ovat PowerPoint-kalvoja. Tällä saadaan luotua tälle sivustolle tarpeellinen asiallinen ilme.

Aloitamme tämän sarjan esittelemällä projektisuunnitelman, jolla Sivusta nostetaan jaloilleen. Yksi PowerPoint-kalvo per päivä.

Mielestäni hyvässä verkkopäiväkirjamerkinnässä on yksi tai useampia seuraavista:

  • Hauskahko, henkilökohtainen tapahtuma

  • Mielenkiintoinen linkki (hauskat linkit on parempi lähettää sähköpostitse toimiston sisäisesti)

  • Syvällinen, kahden rivin pohdinta

  • Urheilutieto tai -tulos

torstaina, lokakuuta 21, 2004

Tiedote

Sivustan toimituksessa on katsottu huolestuneena maailman menoa ja Sivustan edelleenkin surkeampaakin surkeaa suoritusta Blogistanian pörssissä. Olemme päättäneet keskittyä ydinosaamisalueeseemme - varpaiden kaiveluun - ja etsimme synergiaetuja fuusioiden, irtisanomisten sekä voittoa tuottamattomien konsernin osa-alueiden eliminoinnin kautta.

Sivusta-blogin pitäminen on päätetty ulkoistaa YTB Consulting Groupille, jotta pystymme palvelemaan asiakkaitamme entistä paremmin esimerkiksi täsmäartikkelein, lisensoidun huumorin, säännöllisten päivitysten, laadukkaampien kommentoijien sekä korkeatasoisen kuvamateriaalin myötä.

Sivustan jo aiemmin ulkoistetun "asiakaspalvelun" johtaja, "Luigi", uskoo, että yhteistyö YTB Consultingin kanssa tulee olemaan hedelmällistä. "Sillä jos ei ole, niin..." kommentoi "Luigi".

Mainituista yrityksistä:
Sivusta on Suomen johtava nöyhtä-, home- ja varvassieniasiantuntija. Sivusta-konserni työllistää 3500 ihmistä, eläintä ja sientä eri puolilla Uukuniemeä.

YTB Consulting Group on Suomen johtava blogiasiantuntija. Vuodesta 1882 asiakkaitaan menestyksekkäästi palvelleen firman asiakaslistalla on useita Ylemmän Tason Blogeja kuten iSchizo, Varoisin jos osaisin, Mitäs Jumprahuitia ja Nötköttielämää.

maanantaina, lokakuuta 18, 2004

Gallup-tuloksia, osa I

Sarjassamme juttuja, joista tuskin koskaan tulee ilmestymään osaa II, ja jos ilmestyykin, ihmiset toivovat, ettei se olisi koskaan ilmestynytkään, Sivusta jatkaa Kysyn Vaanin parempia perinteitä julkaisemalla uusimmat gallup-tulokset:

Mitä teemme suihkussa yksin?

  • Harrastamme villiä onanointia: 91%

  • Muodostamme käsistä kupin ja annamme siihen kertyneen veden räsähtää lattialle. Toistuvasti: 82%

  • Fantasioimme kuuluvamme keskustapuolueeseen: 44%

  • Kuvittelemme virheellisesti säästävämme aikaa pesemällä hampaat samaan aikaan: 23%

  • Hieromme nännejämme ja mietimme, miltä tuntuisi omistaa rinnat: 22%

  • Tarkastelemme kriittisesti maailmanvalloitussuunnitelmaamme: 19%

  • Yritämme epätoivoisesti estää shampoopullon reikää hyytymästä puhaltamalla siihen: 18%

  • Puhaltelemme saippuakuplia shampoopullolla: 12%

  • Puhdistamme sytytystulppia: 1%

  • Mietimme seuraavaa blogimerkintäämme: 0.0001%

torstaina, lokakuuta 14, 2004

Mieli maassa, taas kerran

Luulen, että asunnossani on joku. Säpsähdän, kun tietokone rasahtaa tai putket kolisevat. Odotan koko ajan jonkun tulevan toisesta huoneesta ja hymyilevän minulle.

Mutta niin ei tänään käy. Eikä huomenna.

Frendit telkussa -
  minä yksin sohvalla.
    Haikea mieli.
  Muistan onnen hetkiä,
    hymyilen, halaan tyynyä.

keskiviikkona, lokakuuta 13, 2004

Siitä seksin romanttisuudesta

Niin että sitä minun vielä piti lisäämäni tähän superseksikeskusteluun, että minä olen kokenut sen romanttisen kahden neitsyen kohtaamisen kynttilänvalossa. Ja se oli ihan vitun kauheaa. Meinasimme jättää seksin kokonaan sen jälkeen.

Odottelimme "sitä oikeaa aikaa" ja tutkiskelimme toistemme seksuaalisuutta monta kuukautta etukäteen. Mutta kun tuli sitten itse tositoiminnan hetki, kaikenasteinen romanttisuuden häiväkin katosi paikalta surkeampaakin surkeiden aloittelijoiden räpellyksessä. Todellisuus iskee lujaa, kun sille päälle sattuu.

Joten ihan vapaasti, sen kuin romantisoitte kahden ihmisen ihanaa kohtaamista onnen suurimman täyttymyksen merkeissä, mutta uskokaa vanhaa perverssiä setää, kun se sanoo, että teitä tulee vituttamaan jälkikäteen. Jos seksi osoittautuu kivaksi, teitä vituttaa se, ettette aloittaneet aiemmin. Jos se taas osoittautuu parhaimmillaankin kivuliaaksi, teitä vituttaa - piste. Ja jos se on jostain siltä väliltä, niin kyllä teitä vituttaa muuten vain viimeistään nelikymppisenä.

Lounasmarkkina-arvoteoria

Tulipa tuossa lounaalla erään toisen bloggaajan kanssa idea, siis se semmoinen juttu joka liimautuu päähän kuin Keskustan vaalihymni (jos niillä siis sellainen olisi), eikä suostu menemään pois. Valitan jo etukäteen tätä klähmäistä ajatusta.

Kun nämä ATM-bloggaajat nyt selvästi omaavat mitä suurinta tietoteknistä kykyä (nörttejä kun ilmeisesti ovat), niin miten olisi, jos he ottaisivat tietokoneen känsäiseen kouraansa ja tekisivät ihan empiiristä kokeilua markkina-arvoillaan. Pinserin listan seuraksi voitaisiin rakentaa semmoinen kiva "bloggaajapörssi", jossa eri bloggaajien markkina-arvoa voisi mitata. Päästäisiin siis kerrankin tilanteeseen, jossa todelliset Ylemmän ja Alemman Tason Bloggaajat erottuisivat ja pääsisivät pätemään omalla pätemättömyydellään.

Hyvänä peruskysymyksenä olisi luonnollisesti: "Paljonko maksaisit lounaasta bloggaajan X kanssa?" - eli paljonko olisit valmis maksamaan parista tunnista aikaa keskustella ko. bloggaajan kanssa ihan noin elävässä elämässä. Tällä kysymyksellä mitataan, ketkä olisivat todella mielenkiintoisia bloggaajia. (Lounaspörssissä ei tietenkään liikutella mitään oikeaa rahaa, vaan jotain virtuaalileikkieuroja - vähän niinkuin oikeassakin pörssissä.) Samaten tätä olisi huomattavasti helpompi arvioida kuin laskeskella sitä, kuinka monta kertaa kukakin on saanut pildeä tai jormaa - valitettavasti kun Suomesta puuttuu Stasin kaltainen tehokas valvontakoneisto, jolla epäilyttävät väitteet tusinasta penetraatiosta viikossa voitaisiin tarkistaa kattavasti.

Esimerkiksi itse voisin maksaa vaikkapa Ihmissuhteiden Henryn seurasta vitosen, ihan vain nähdäkseni millainen heebo siellä oikeasti on. Varo Vaan voisi kirvoittaa minusta irti jo kympin (ilman Resurssia). Schizo-Janneen en varmaan uhraisi kolikkoakaan, koska sen näkee missä tahansa bloggaajien kissanristiäisissä kuitenkin. Anonyymit bloggaajat olisivat tosin lähtökohtaisesti kovemmassa asemassa (kaikki haluavat nähdä ovatko Tiramisun tytöt todellakin niin kauniita kuin huhut väittävät), mutta eiköhän se tilanne siitä tasoittuisi aikaa myöten.

Hanska on heitetty. Tehkää jotain. Minen osaa.

sunnuntai, lokakuuta 10, 2004

Puhtaasti miehis-suorituspainotteinen näkökanta naisten seksikumppanien määrään

Niin, sen minä vain halusin sanoa tähän keskusteluun, että tälläiselle elämättömälle luuseri-ATM:lle on itse asiassa aika suuri kunnianosoitus, jos seksiä villisti nuoruudessaan harrastanut nainen pitää hyvänä sänkykumppanina. Miehenä sitä kuitenkin aina alitajunnassaan vertaa itseään toisiin miehiin: "Onko mulla isompi muna ja teenkö mä nyt kaiken oikein just niinku toi haluu..."

Sitä meinaan aina pyörii sellainen epäilys päässä, että jos naikkonen ei ole koskaan harrastanut seksiä juuri kenenkään kanssa, niin iskeekö sille jossain vaiheessa kokeilunhalu ja hinku lähteä harrastamaan hullua irtoseksiä ja hakemaan niitä kokemuksia sitten jälkikäteen. Mies käyttää tässä itse omaa käytöstään mallina.

Ehkä tämä on se syy siihen, miksi miehet pelkäävät seksuaalisesti kokenutta kumppania. Neitsyt kun ei ole koskaan parempaa kokenut, mutta metrikaupalla peniksiä mittaillut amatsooni voi pitää ATM:n pikkupiliä silleen "hellyttävällä tavalla ihan söpönä, mutta..."

Tiedetään, tiedetään, ei naiset ajattele näin. Mutta jossain aivolisäkkeessä meissä miehissä asuu tämmöinen alkukantainen käyttäytymismalli ja uskomus, ja sen tietoinen voittaminen vaatii yritystä. Ja kokemusta.

(Ja juu, täälläkin luetaan Varo Vaania liki uskonnollisessa hurmiossa aina kun uusi päivitys on tullut. Kiitos kunniasta :)

tiistaina, lokakuuta 05, 2004

Onnen hetki

Siististi pukeutunut vanha mies, varmaan yli seitsenkymppinen, kaiveli aamulla roskakoria joukkoliikennevälinettä odotellessaan ja löysi sieltä puolillaan olevan Gambina-pullon. Hän sujautti sen muodikkaaseen kassiinsa tyytyväisenä ja huomatessaan minun katselevan, hymyili minulle hieman häpeilevästi.

Hänen elämäntarinansa olisi varmaan kuulemisen arvoinen.

maanantaina, lokakuuta 04, 2004

Ensi kerralla otan pelkän t-paidan ravintolaan

Tulipa ryypättyä ja oksennettua. Siinähän ei sinällään mitään pahaa ole, mutta tulipa taasen kerran todettua, että vaistot eivät aina toimi aivan niinkuin pitäisi:

Sen viidennen nopeasti juodun oluen jälkeen alkoi tuolla kilpirauhasten kohdalla tuntua senlaatuinen jomotus, että naapuruston kunnioituksen menettämisen välttämiseksi oli syytä lähteä kohti pikkulaa. Noin kymmenen metriä ennen ovea urheasti taistellut nielu luovutti, ja ruokatorvessa jo messevästi kuplinut töhnä turskahti yhteen likistettyjen hampaitten välistä ulos.

Fiksuna miehenä laitoin kädet suun eteen, jottei ravintolan peilikirkkaanpuhdas lattia aivan likaantuisi. Laatta ryöppysi ja täytti kämmenien muodostaman kupin nopeammin kuin mitä sormustin täyttyy vesiputouksessa, ja ylijäämä valahti - aivan oikein - suoraan takin hihaan.

Vessassa sitten kumartelin vesialtaan ääressä ja yritin pelastaa vaatteistani ja maineestani sen mitä pelastettavissa oli. Mutta on todella vaikeaa näyttää coolilta ympärillä pyörivien gigolojen silmissä, kun hiuksesi ovat sekaisin, haiset, horjut, yökkäilet ja oksennuksensekainen pesuvesi valuu hihastasi lavuaariin.

Maailma pyörii,
  katseet oudoksuvat.
    Pääni ei kestä.

perjantaina, lokakuuta 01, 2004

Kello 5.30 aamulla

Herään aamulla itkien, tyyny puristettuna tiukasti syliini.

Unessa rakastin naista, mutta hän kuoli. Tapettiin, minun takiani - jotta olisin taipunut, murtunut, ja tehnyt muiden tahdon mukaan. Minä en suostunut, koska olin itsekäs ja kuvittelin olevani enemmän oikeassa kuin muut. Onko mikään päätös oikea, jos siitä syntyy loppujen lopuksi enemmän kärsimystä?

Makaan valveilla herätyskellon soittoon asti ja suren olematonta, ihmetellen miksi.

Puoli kuudelta
  taivas on vielä tumma
    pohjoisessakin.
  Unettomana minä
    kaipaan lohduttajaani.