Niin että sitä minun vielä piti lisäämäni tähän superseksikeskusteluun, että minä olen kokenut sen romanttisen kahden neitsyen kohtaamisen kynttilänvalossa. Ja se oli ihan vitun kauheaa. Meinasimme jättää seksin kokonaan sen jälkeen.
Odottelimme "sitä oikeaa aikaa" ja tutkiskelimme toistemme seksuaalisuutta monta kuukautta etukäteen. Mutta kun tuli sitten itse tositoiminnan hetki, kaikenasteinen romanttisuuden häiväkin katosi paikalta surkeampaakin surkeiden aloittelijoiden räpellyksessä. Todellisuus iskee lujaa, kun sille päälle sattuu.
Joten ihan vapaasti, sen kuin romantisoitte kahden ihmisen ihanaa kohtaamista onnen suurimman täyttymyksen merkeissä, mutta uskokaa vanhaa perverssiä setää, kun se sanoo, että teitä tulee vituttamaan jälkikäteen. Jos seksi osoittautuu kivaksi, teitä vituttaa se, ettette aloittaneet aiemmin. Jos se taas osoittautuu parhaimmillaankin kivuliaaksi, teitä vituttaa - piste. Ja jos se on jostain siltä väliltä, niin kyllä teitä vituttaa muuten vain viimeistään nelikymppisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti