Herään aamulla itkien, tyyny puristettuna tiukasti syliini.
Unessa rakastin naista, mutta hän kuoli. Tapettiin, minun takiani - jotta olisin taipunut, murtunut, ja tehnyt muiden tahdon mukaan. Minä en suostunut, koska olin itsekäs ja kuvittelin olevani enemmän oikeassa kuin muut. Onko mikään päätös oikea, jos siitä syntyy loppujen lopuksi enemmän kärsimystä?
Makaan valveilla herätyskellon soittoon asti ja suren olematonta, ihmetellen miksi.
Puoli kuudelta
taivas on vielä tumma
pohjoisessakin.
Unettomana minä
kaipaan lohduttajaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti