Sanovat, että ihmisestä kertoo paljon se, syökö ensin parhaat namit ja jättää huonot viimeiseksi; vai syökö ensin pahat pois, että lopuksi jää paras maku suuhun.
Kukkua, sanon minä. Korkeintaan se kertoo montako jakajaa sillä namulaatikolla on - yksin ollessaan on varaa valikoida, mitä jättää jäljelle. Jos muitakin halukkaita käsiä pääsee boksille, niin totta kai sieltä kannattaa kahmia parasta, mihin yltää. Muuten voi jäädä ilman.
Nimim. meillä on enää pelkkiä kirsikka-rommi-anjovis -konvehteja tai muita ekvivalentteja entiteettejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti