Inho ihoni on ohi

Runotorstain seurauksena jotain, mikä saattaa häiritä perheen pienempiä.

Se kuristaa ja kiristää, kutiaa ja vihaa
se tunkee itsensä öisin kurkkuuni
yrittää tukehduttaa minut
tukkia ruumiini aukot
Se kiusaa ja nauraa, kasvattaa finnin
juuri sinne minne ei pitäisi
estää muita näkemästä
miten hieno olen
Olen koettanut kaikkea rasvasta happoon
juossut lääkäriltä toiselle
raapinut itseni verille
mikään ei auta
Seison kylpyhuoneessa peilin edessä
katson sitä joka en ole minä
lempeä kosteus ympärilläni
kädessäni partaterä
Piirrän punaisen viivan nilkasta nivuksiin
toisen reiden ulkosyrjälle
otan kiinni reunasta
ja repäisen.