Kuljen liki autiossa ostosparatiisissa ja taustalla soi jokin mitätön kuuluisuus, jonka musiikista ei ihan saa selvää. Ihmiset vaikuttavat lannistuneilta; aivan kuin kapitalismin paino lepäisi juuri heidän harteillaan.
(Jossain täytyy olla ihminen, jonka työnä on suunnitella musiikkia ostoskeskuksiin. Se on varmaan työpaikka, jossa haaveillaan usein siitä, että pääsisi ihan radioon töihin.)
Joku ostaa lapsilleen marsun kaikkine tykötarpeineen - häkit, jyvät, virikkeet. Toisaalta, olen iloinen. Toisaalta, minua hirvittää se, miten tietämättömiltä he kuulostavat kysellessään, ja pelkään marsuparan puolesta.
(Toivottavasti lapset osaavat googlata marsun hoito-ohjeet.)
Ostan paalin vessapaperia ja mutisen jotain kassaneidille, joka kysyy minulta plussakorttia.
(He kysyvät sitä aina. Minulla ei koskaan ole.)
Kun pääsen pois, sataa. En panisi pahakseni, jos tulisi tulva ja veisi koko höskän.
Iso hedelmä -
päältä keskinkertainen
sisältä mätä.
Tuttu tunne. Muzakki lienee tarkoituksella sellaista, ettei häiritse ostostapahtumaa :)
VastaaPoistaHei.
VastaaPoistaSinulle ja blogillesi on annettu Brillante Weblog -palkinto. Ohjeet jatkotoimiin blogistani.
-Pauliina