Poikamiehen lopettamisen kunniaksi:
Rakastin häntä.
Tiedän sen nyt, kun hän on mennyt.
Hänen tuoksunsa leijailee vielä mielessäni. Hänen muistonsa kimmeltää kyynelissäni.
Kolmen siiderin jälkeen kaipaan häntä. Vaikka luulin jo päässeeni yli. Haluan sulkea hänet syliini, antaa kaiken anteeksi. Kertoa hänelle, miten paljon hän minulle merkitsee.
Mutta tiedän, että se on mahdotonta. Asiat eivät enää voi koskaan olla kuten ennen; olemme ystäviä, emme rakastavaisia. Tämä on vain kevään tuomaa ikävää, yksinäisyyden rietasta pilkkaa. N ja hänen uusi rakkaansa heittävät minut kotiini; he haluavat minusta eroon nopeasti, jotta pääsevät viettämään aikaa keskenään. Hyvästelen heidät pikaisesti, sillä tunteet pyrkivät pintaan. Kolmantena pyöränä ei ole hyvä olla.
Kotona sytytän valot, asunnon tyhjyys ja hiljaisuus syöksyy päälleni. Vain seinäkellon vääjäämätön tikitys kumisee kuin moukari, pilkaten minua, muistuttaen siitä, että aikaa ei enää ole.
Romahdan sohvalle ja itken.
Tiedän, että on asioita joita minun tulisi tehdä. Tiedän, että itsensä kiduttaminen niitä tiettyjä biisejä kuuntelemalla on typerää. Tiedän, että en ikinä voi rakastella hänen kanssaan. Tiedän, että hän on mennyt lopullisesti. Tiedän päässeeni hänestä yli.
Silti sydämessäni elää vielä toivo. Toivo, jota en kykene tappamaan. Järjetön toivo ja usko sanoihin, joita en ikinä kuule.
Jokin sisälläni laulaa surumielisesti.
Yksinäisyys
Sydämen tyhjä kaipuu
Rakkauden loppu
Ihastunut ystävä
tuntuu petturilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti