Ihan blogi vaan

Tässä interblogistisessa selkääntaputtelukerhossa onkin jo pitkään ihmetelty, milloin Sivusta arvostelee kaikki Suomen blogit, joiden nimessä on sana "vaan". Tämän jälkeen ihmetellään, miksi, ja voiko asian tehdä vielä jotenkin tekemättömäksi.

Itseoikeutettuna valtiaana aloitamme blogista nimeltä Kysyn Vaan, jonka ainoa merkittävä meriitti lienee se, että hän muistaa jatkuvasti linkittää Sivustaan. Emme toki jätä ahkeraa nuolemista huomiotta, joten luonnollisesti K.V. saa siis näinollen olla listan "numero Uno".

Varo Vaan on blogi, jonka idea on siinä, että sanapari "varo vaan" toistetaan jokaisessa merkinnässä. Vähäisemmälle ruiveltajalle tämä voisi olla riittävä keskinkertaista surkeamman blogin resepti, mutta harmikseni ainailonan postaukset ovat mainion oivaltavia ja kielellisesti rikkaita, ja en voi - parhaalla tahdollanikaan - olla pitämättä tästä hempeän vaaleanpunaisesta blogista. Sontasuutin erityisesti hersytti mieltä.

Pallon toiselta puolelta kisaan saapuu Kirjeitä toisen taivaan alta, suomalaismiehen hassunkurinen matka paikkaan, jossa aurinko ei paista. Siis nyt, koska täällä on kesä. Siellä on siis talvi. Joten ei paista aurinko. Hehe. Joka tapauksessa, kivoja tuokiokuvia maasta, jossa kengurut tekevät joukkoitsemurhia identiteettiään etsiessään - pelaamalla "chicken" -peliä linja-autojen kanssa.

Mitä Vaan on blogi, joka todellakin yllättää. Olen nauttinut suunnattomasti erilaisista matkakuvauksista, kuten vaikkapa neitsytsaarelaisista kanankeittokosintarituaaleista ja uusiseelantilaisen lammaspadan reseptistä. Mies reissaa paljon, ja osaa todellakin kirjoittaa elämästään hauskasti ja sujuvasti. Suosittelen! (Sivusto lienee alhaalla juuri nyt.)

Nukun Vaan on ehkäpä tämän pallonpuoliskon tylsin blogi. Mitä muuta voi odottaa mieheltä, joka on käsittämättömällä pieteetillä dokumentoinut viimeisen kolmen vuoden aikana näkemänsä unet elektroniseen muotoon? Hyvä mies, jos se juna syöksyy sinne tunneliin sadannettaviidettätoista kertaa, meitä EI kiinnosta lukea oliko veturina mahdollisesti Dv-12, Sr-2, vaiko peräti upouusi Sm3 eli Pendolino. Joskus se veturi on vain veturi, ja unissa on symboliikkaa...

Minkäänlaista symboliikkaa ei tarjoa Leikin Vaan, jonka kolmivuotias pikkutenava Janita täyttää joka päivä suoraan sydämestä tarjotuilla teksteillä. Esimerkiksi: "fekwq0+¨rk3f23jr032jr932j0r9 23jr huifhewqiuhf q? IJOJJIOJIOJIOJIOJIOJIOJIOJIOOJI!°! lmavskömf wwmkmfwq mk fwe pmk"

Angstia roppakaupalla löytyy sitten blogista, joka kulkee osuvalla nimellä Itken Vaan. Jalkansa ja vasemman poskensa menettäneen, yksinäisen nelikymppisen ruman ja lihavan miehen raastava kuvaus oluttölkin repäisynauhan avaamisen vaikeudesta lemmikkitorakan kuolemisen jälkeen ei voi olla koskettamatta raavaankaan miehen sydäntä. (Oho? Raavaankaan - kuusi a-kirjainta eikä muita vokaaleja. Vau. Graavaajattaansakaan. Kymmenen a-kirjainta. Pankaa paremmaksi!)

Kokkaan Vaan on Suomen oloissa aivan liian harvinainen ruokablogi, jossa kolme kokkia neuvoo uusavuttomia keittämään vettä. Sivusta nauttisi suunnattomasti, elleivät blogissa välillä esiintyvät konseptit "kattila" ja "kuusiokulma-avain" menisi hieman yli hilseen.

Yllättävää kyllä, runoja kirjoittavan poliisin Rankaisen Vaan nostaa Sivustan herkän sydämen usein uuninpankolle vuottamaan karvaisia kyyneliä pamputettujen vereslihalle. Vai mitä sanotte tästäkin hengentuotteesta?

Sininen valo
Käsirautojen kilahdus
Mätäpaise saa pamppua.
Nauttii siitä kuitenkin,
perkele.

Vaan Missä On Krapula? En tiedä. Jos lopettaisit juomisen, niin ehkä se sieltä löytyisi. On kyllä nostettava hattua naiselle, joka on vienyt känniblogaamisen kokonaan uudelle vuosikymmenelle bloggaamalla pelkästään nousuhumalassa viimeisen kuuden kuukauden ajalta. Odotan alastuloa mielenkiinnolla.

Tätä on kaivattu. Lehmiä Siellä Vaan On on maalle eksyneen vartin ikäisen (=15 vuotta, te sivistymättömät) täydellisesti urbanisoituneen tyttölapsen kauhublogi (tietääkseni Suomessa uniikki sellainen) niistä hirveyksistä, joita hän joutuu jatkuvasti kohtaamaan. Erityisesti mieleen on painunut 3000 sanan essee tiellä olleesta lehmänlannasta, johon hän oli mennyt astumaan upouusilla Niken lenkkareillaan.

Blogi, joka vie elämän syvien kysymyksien äärelle on En Vaan Ymmärrä. En suoraan sanottuna minäkään. Mitä järkeä on soittaa toistuvasti Radiolinjan numerotiedusteluun ja kysyä omaa numeroaan - ja ihmetellä miksei siihen voi soittaa? Edes Sivusta - pahimpina happotrippipäivinäänkään - olisi tehnyt moista. Toki olisin soittanut kaverin kännykkään ja katsonut numeroni siitä...