Alehallista ostetun halvan muovisen herätyskellon ääni riipii hiljaista kerrostaloasuntoa kello kuusi aamulla. Nuutunut toimistotyöntekijä on kutsuttu kahdeksaksi "brainstormingiin". Paikka on tuntematon, ja ainoat ohjeet ovat olleet "keksi viisi asiaa, joita vois silleen niinku tehdä". Saatteeksi laitettu Powerpoint-kalvosetti, josta tuskin edes Albert Einstein olisi ymmärtänyt kahta sanaa.
Paikan päällä on lisää väsyneitä ja ärtyneitä ihmisiä, jotka olisivat paljon mieluummin tekemässä jotain tuottavaa työtä. Deadlinet kun painavat päälle, ja maailma ei pysähdy. Kahvi on pahaa ja teenjuojat valittavat pienistä kupeista ja kurjista teelaaduista. Taas heitä syrjitään, kuten aina.
Luovuutta herätellään kalvosulkeisilla ja ensimmäinen vaimea kuorsauskin alkaa kuulua takapenkistä. Johtaja kertoo kaikille, miten tänään on tosi tiukka aikataulu, meillä on vain viisi tuntia aikaa ratkoa kaikki maailman ongelmat. "Joten ollaanpas nyt luovia siellä takarivissäkin, rapirapi!"
Ketään ei kiinnosta.
Kukaan ei halua olla täällä.
Kenelläkään ei oikeastaan ole aikaa.
Miksi nämä järjestetään aina näin perseelleen?
(Onneksi on ctrl-shift-p... *orgastinen huokaus*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti