Elämään ujuttautuu joskus presenssi. Se on aina siellä jossain, välillä tietoisen ajattelun pinnan alla, ja välillä se pulpahtaa esiin kuin korkki. Se on läsnä Whatsapp-viesteissä, se on läsnä kalenterissa, se on läsnä kaikenlaisissa suunnitelmissa. Se on joskus kasvojen edessä ja joskus selän takana. Se on kaukana, ja joskus hyvin, hyvin lähellä.
Sitä voi olla vaikea määritellä, mutta tässä iässä sanoilla ei ehkä ole niin paljoa merkitystä - mutta toisaalta niillä on painava merkitys. Ehkä juuri siksi sitä ei halua määritellä, koska sanat saattaisivat taittaa sen luonteen ja lisätä sille painoa. Ne merkitsivät nuorena sekä paljon enemmän että paljon vähemmän, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Mutta sen tiedän, että on hyvä, että on olemassa presenssi.
Pim, sanoo tasku.
Olet hypnotisoitu.
Tule luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti