Siellä se oli, siellä työpaikan pöntössä. Tuijotti vastaan kuin teini, joka on juuri sanonut ruman sanan ja odottaa haastaen, että mitäs nyt aiot tehdä.
Se oli Marianne-karkkipaperi. Edellinen vessan käyttäjä oli mennyt ja syönyt karkkia vessassa ja pudottanut sitten paperin pönttöön, missä se lillui sulassa sovussa paperinpalan - ja kenties jonkin muunkin - kanssa. En tiedä, en kurkistanut paperinpalan alle.
Olin kauhean dilemman edessä. Vetääkö pönttö kaikkien ohjeiden vastaisesti, ehkäpä laukaisten liikkeelle sen Suuren Putkistotukoksen, jota sitten 2030-luvulla muistellaan Tampereen takametsissä kärvistellessä, kun Helsingistä tuli kertaheitolla asumiskelvoton - vai sukeltaako ihmisjätteiden joukkoon ja nousta pinnalle voitonriemuisesti karkkipaperi kourassa, ja kuolla sitten suurissa tuskissa johonkin eksoottiseen loistautiin kolme viikkoa myöhemmin?
Helsinki vai henki?
Helsinki vai henki?
Rahat vai kolmipyörä?
Iloista pilkkaa
kepeyttä valkeudessa
En tahdo päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti