Lisää kansallistraumoja...

Kuuntelin ja katselin, kuten tapanani on, joulurauhan julistuksen Suomen Turusta. Kaunis perinne, jonka soisin jatkuvan vielä pitkään.

Mutta yksi asia minua ihmetyttää vuosi vuodelta yhä enemmän (kansallistraumoihin kajoamisen uhallakin jälleen kerran): Maamme-laulun sanat ja niiden merkitys. Perinteisestihän siitä lauletaan ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, jotka tässä muistin virkistykseksi:


Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.


Ensimmäinen säkeistö on komea (ja itse asiassa, melkein kaikki muutkin säkeistöt); kaunis ylistyslaulu, jossa Runeberg ja Cajander ovat löytäneet suomalaisuuden ytimen Paciuksen saksalaiselta juomalaululta kuulostavan viisun ympärille.

Mutta tuo viimeinen säkeistö... Se tuntuu minusta irvokkaalta. Suomi on liki kaikissa kansainvälisissä vertailuissa huipulla: vähiten korruptiota, pienin lapsikuolleisuus, kilpailukykyisin maa, paras terveydenhuolto, jne. Miksi meidän enää pitäisi jatkaa itsemme alentamista muka maan matoseksi ja väittää, että meillä menee oikeasti tosi huonosti, tai jos näyttää siltä, että elämä olisi hyvin, niin kyllä siellä kohta taas jokin katastrofi tuhoaa meidän elämämme. Miksi meidän pitäisi odottaa jotain parempaa tulevaisuutta, koska meillä onni on jo nyt osanamme? Eikö meidän pitäisi keskittyä siihen, että me voisimme jakaa hyvästämme muille?

Ei silti, kyllä laulusta löytyy muitakin viittauksia muka-surkeuteemme: "ois tähän köyhäänkotihin/halumme kuitenkin" ja "On maamme köyhä, siksi jää". Mutta eivätkö ne ole jo taakse jätettyä elämää? Suomi on, melkein millä tahansa mittapuulla, varakas maa. Vaikka meillä on myös huonompi-osaisia, niin suurimmalla osalla kansakuntaa kuitenkin menee niinkutsutusti ihan hyvin.

Paljon mieluummin laulaisin vaikka kolmannen tai seitsemännen säkeistön koskettavia ja tosia sanoja viimeisen säkeistön paikalla:

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?


Sivustan toimitus ja oravat toivottavat kaikille hyvää joulua. Nauttikaa tästä päivästä, älkääkä kurkottako koko ajan huomiseen tai kaihotko eiliseen.

The Kirje

Hyvä Joulupukki,

valittaen meidän on ilmoitettava, että Sivusta Oy:ltä alihankkimanne Joulu 2005 -tuote on tavarantoimittajilla ilmenneiden hankaluuksien takia valitettavasti viivästynyt, emmekä voi siis näin ollen toimittaa Joulu-tuotettanne deadlineen 24.12 mennessä.

"Asiakaspalveluosastomme" tekee ympäripyöreitä päiviä selvittääkseen ongelman. Parhaat miehemme on lähetetty "jouduttamaan" työntekoa omilla alihankkijoillamme.

Uskoisimme kykenevämme toimittamaan tilaamanne Joulun viimeistään tammikuun 15. päivä 2006.

Toivottavasti myöhästyminen ei aiheuta Teille vaikeuksia. Lisätietoja varten voitte ottaa yhteyttä Sivustan "asiakaspalveluosastoon", jossa valituksenne "käsitellään" henkilökohtaisesti.

Teidän,

päätoimittaja Z.

Bloggaaja voittaa aina

Harkitsin tänään vakavasti lähtemistä bloggaajien pikkujouluihin, mutta tulin siihen tulokseen, että paikalla olo incognito olisi liian hankalaa. Päätin siis vaihtaa illan hyvään viskiin (Ardbeg Uigeadail), joulutorttuihin (Pirkka lehtitaikina) ja hyvään seuraan (eräs bloggaaja).

Tule luokseni
  kaipaan kosketustasi
    ihosi lämpöä
  Rakastan sinua
    ja hiustesi tuoksua.

Oravana yössä

Yksi elämän suuria pieniä iloja on hiipiä tyhjään kokoushuoneeseen, latoa lautanen täyteen muilta jääneitä herkkuja, ja vilistää sitten omaan nurkkaukseen nauttimaan saaliista.

Kun tulee vanhemmaksi, oppii nitistämään omantunnon syyttelyt siitä, ettei se muka olisi minua varten. Roskakoriinhan se muuten menisi, eikä vatsa hyljeksi vierasta ruokaa.

Enää viikko joululomaan.

Talven pimeys
  uuvuttaa yksinäisen.
    Tule jo, lumi!
  Haluan telmiä ja
    nauttia valostasi!

Mums

Sivustassa pidetään koirista hyvin paljon. Siksi olikin melkomoinen järkytys lukea, että venäläiset kollegat olivat syöneet koiran elävältä. Tai ainakin yrittäneet, kertoo BBC.

Oravan elo
  on lyhyt ja kaunainen
    väninäkierre.

...ja kattilat täynnä puuroo

Pitäisiköhän minun olla iloinen siitä, että en ollut ehdolla tässä kisassa? Varmaankin.

Joulu on taas, joulu on taas, ja Sivustan oravat juoksevat kiivaina etsimässä kesällä kätkettyjä käpyjään, jotta voisivat antaa ne lahjaksi toisilleen. Kävyt ovat tietenkin kaikki samanlaisia, ja jokainen saa yhtä paljon käpyjä kuin mitä antaa, joten koko ruljanssi tuntuu ulkopuolisen silmin hieman tarpeettomalta.

Mutta ajatushan se tärkein on.

Tsik-tsik

Jahas, vai että esiintyy runoilija Helmenkalastaja telkkarissa.

Sivustan toimitus haluaa korostaa, että vaikka toimituksessamme onkin eroottisesta lyriikasta ja helmien kalastuksesta vastaava, äärimmäisen sotilaallisen kurin alaisena elävä komppania, se on osallistunut vain ja ainoastaan Salaisten Kansioiden tekemiseen, ei Salattujen elämien.

Rakastelun jälkeen
  kolistelen hiljaa
    keittiössäsi.
  Tuon sinullekin teetä
    puhumme pitkään yöhön.

Hei hei hiekkarannat ja muut puiset esineet

proosan ja runouden
      ero on siinä,
                               että runoudessa tyhjillä väleillä
on merkitystä.

Eläköön elämä ja yö

Hei kaikille! Mä oon Anrietta, ja mulla on oma blogi. Mä kerron siellä esmes seuraavaa:

ujea. ny saan kertoo kaikille mun niin mielenkiintosesta elämästä. hmm. no tänään ainakin olin koulussa ja myöhästyin tunnin. mutta ei se kuolemaksi ole. ja tiilikainen taas tuli jotain ineen poissaolo lapuista. kaikkea sitä joutuu kestämään.

Yhteiskuntaopin tunnilla kerrattiin ja kerrattiin. kokeeseen. oli aika hyödyllistä, nyt ei tarvii niin paljoa päntätä kokeisiin.

Seuraavaksi tais olla äikkää tai jotain sinne päin ja saatiin kokeet.9½paperissa.iha tyytyväinen olin. :D

No et minun tunnillani ainakaan saisi tuolla kielellä ysipuolosta. Kuutosen, ehkä. Jos minulla olisi hyvä päivä. Ja olisin saanut.

Moi! Mä taasen olen GauliRauski ja mäkin kirjoitan mun blogia.

En mä ole huomannutkaan, että täällä on tällainenkin juttu! Jipii! Nyt mä saan kertoa kaikille mun ihQsta ja überjännästä elämästä (ja pah).
Tänään oli aika mystinen päivä. En ole pitkiin aikoihin esittänyt miestä, mutta tänään se tuli tehtyä olkatoppauksien ja "tytön" (siis tyttöä esittävän pojan) tissinpuristuksen kera. Hahaa.
Olkaamme kaikki hilpeitä pikku veikkosia, kun vielä kerran on aikaa. Huomenna on tuomionpäivä, nimittäin KAFFE!
Ja varoitan teitä kaikkia korvatipoista. Lukekaa vielä Raamatusta Hes.23:19-20, niin saatte tietää jotain egyptiläisten miesten varustuksesta. Sinne kun pääsis. Siis Egyptiin.

Mhäh? Ei edes päätoimittaja Z höyryissään ole näin sekava. Z tosin kyllä lainaa myös Raamattua - tai siis luulee lainaavansa: oikeasti hänellä on Bilteman kataloogi. Kukaan ei vain ole uskaltanut kertoa asiasta.

Heippa! Mä taasen olen NanNa^^ ja mä luulen, että kukaan ei lue mun sepustuksia.

Juu... hah. :P tajusin tässä galleriassa käydessäni että tänne on ilmestyny tää päiväkirja-juttu. Joten siispä kirjotan ihan huvin vuoksi vaan tänne... jos tätä nyt kukaan viitsii edes katsoa (tai sitten tätä ei vaan löydetä).

Hähä. Nalkkiin jäit.

Näistä IRC-gallerian nettipäiväkirjoistahan riittää hupia koko illaksi! Eritoten pienessä tuiterissa...

Hyvä matkaaja

Ei; ei saa syöttää
  oraville pumppua
    eikä silmiä.
  Verisen pihvin kyllä
    huolisimme kiittäen.

Sori jätkät

Tais lähteä toimituksen pikkujouluissa vähän mopo käsistä pikkutunneilla. Jäämme kaipaamaan Armasta.

(Sivustan extremesports- ja kukkahattuosasto hakee uutta vetäjää. Yst. vast. tlk. nimim. "gyl mnääki tahro semmottis maine ja kunnia".)

Dynaaminen voimakaksikko selvittää

Sivustan investigatiivisista ja intestiinisistä asioista vastaava osasto (joka tosin koostuu vain puoliksi syödystä pähkinästä ja eräästä kesäharjoittelijasta, jota ei ole muistettu irtisanoa) on jälleen selvittänyt tärkeitä asioita: miksi kaapissa olevat lakanat alkavat aikaa myöten tuoksua kynttilävahalta?

Taidokkaasti piilotettu kamera, joka aiemmin paljasti miksi suussa maistuu aamuisin pa...halta, on nyt valjastettu jälleen ihmiskunnan hyötykäyttöön. Seuraa transkripti:

On yö päätoimittaja Z:n koirankopissa. Laajakulmakamerassa ei näy muuta kuin nenäkarvojen vähäinen heilahtelu kuorsauksen tahdissa. Sitten kuvassa näkyy liikettä: kaksi pientä hiippalakkia heilahtaa Z:n leuan takaa näkyviin...

Anteeksi, pieni tekninen häiriö. Vanha nauha oli jäänyt kelauslaitteeseen.

Hetkinen...

Hetkinen...

Hetkinen...

On yö päätoimittaja Z:n koirankopissa sijaitsevassa liinavaatekomerossa (siinä, mikä on van Goghin vieressä; ei siinä biljardipöydän takana olevalla). Kaksi hiippalakkista hyypiötä raahasi isoa maalipurkkia lakanapinon päälle.

"Ei saatana, taas tätä", murisi toisen luokan nuorempi tonttu Repa. "Mä en tajua miksei me voida holauttaa tätä kamaa kerralla."

"Koska ei nää yön yli kuulu alkaa haista", selitti jo hieman kyllästyneenä toisen luokan vanhempi tonttu Tane, joka on sitten viime näkemän saanut puolikkaan tähden lakkiinsa, mikä siis tarkoittaa sitä, että hän oli nykyään toisen luokan vanhempi tonttu puolitähtikoristein. Mitä hän luonnollisesti jaksoi muistuttaa kaikille, jotka ovat kuuloetäisyydellä. "Kato tää on oikeesti tärkeetä", hän lisäsi tähdentääkseen sitä, että hänen mielestään asia oli oikeasti tärkeä.

Repa toivoi jälleen kerran, että ei olisi kuuloetäisyydellä. Mutta tonttujen työvuorot olivat viisivuotisia, joten Tanesta ei pääse eroon niin vain. Paitsi jos halusi Jiipeen vihat päälleen, mutta se ei ole hyvä vaihtoehto tontulle - nykyään kun duunia ei oikein löytynyt muualta, paitsi Holly- ja Bollywoodista.

"Miksi tää on niin vitun tärkeetä", hän puhisi ja väänsi samalla purkin kantta isolla ruuvimeisselillä samalla kun Tane teki suurta numeroa pensselin oikeasta valinnasta. Tane selitti kärsivällisesti, vähän niinkuin vittumainen isoveli tyhmälle pikkuveljelleen:

"Koska ihmiset odottaa tätä. Se kato muuten menis koko maailmankuva sekaisin niiltä, jos me lakattas tekemästä meidän duunia. Tietsä?"

"E."

"Ajattele ny, jos joku aamu niiden lakanat ei haisiskaan kaapille! Ne alkais ettiä syytä ja niille tulis ressi ja sitten ne kuolis! Ja sitten Jiipee ei pääse jakaan lahjoja ja sit sitä vituttaa ja me saadaan piiskaa. Kato paska valuu alaspäin, ja nää on meidän asiakkaita. Mähän kato seuraan Saras-TV:tä, siellä just puhuttiin tästä."

Konsulttipuhetta taas. Repa kastoi Tanen ojentaman pensselin kynttilävaha-ainepurkkiin ja alkoi sivellä sitä lakanoihin. Hän tiesi, että siitä ei tulisi loppua, jos hän alkaisi äyvätä vastaan. Joten oli parempi pitää turpansa kiinni ja tehdä, mitä herra isoherra vaati. Ei se mitään tajunnut kuitenkaan.

Olenkin aina ihmetellyt...

...että miten hiphopparit saavat housunsa pysymään ylhäällä.

Tänään se selvisi. Ei millään.

Joukkoliikennevälineen ovenaukaisuhetkellä sen edessä seisoi nuori mies, joka epätoivoisesti kiskoi housujaan ylöspäin, alushousujen lepattaessa iloisesti tuulessa.

Rakas krapulablogi

Oravillamme
  lienee kaikki kunnossa,
    siis vihtiläisilläkin.

Sivustan PR-orava, nimimerkki "Sami K", haluaa nyt vielä vahvistaa, että Sivustan, Kysyn Vaanin, Karu Sellin tai Krapulablogin toimituksilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, he eivät ole koskaan tavanneet, eivätkä erityisesti aio lounastaa ensi viikolla. Päätoimittaja Z kieltää myös pitävänsä Sellistin kuvaa seinällä ja puhelinnumeroa kännykkänsä pikavalinnassa ja korostaa, että Sivusta on tyystin top-listasta riippumaton julkaisu, jolla ei ole mitään tekemistä kenenkään todellisen henkilön kanssa (joskin päätoimittaja Z myöntää, että hänellä on melko usein krapula).

Anonyymibloggaajien salaliittoa ei ole olemassa, eivätkä nämä ole niitä oravia, joita etsitte.

Ole kiltti sun possessiivisuffiksille

Sivustan toimituksessa on tänään vietetty vuotuista "ole kiltti sun possessiivisuffiksille" -päivää. Nuo veiketä pikku possessiivisuffiksit on päästetty karsinoista leikkimään toimituksen pöydille, joilla ne tanssahtelevat iloisesti. Pöytiin kahlitut toimittajat vinkuvat iloisesti, kun liitupölyn mädättämät keuhkot haukkovat happea epätoivoisesti naurun yritelmissä.

Kaiken yllä hohtaa Suuren Johtajan, Päätoimittaja Z:n auvoisten kasvojen autuaaksitekevä valo, ja Sivustan toimitus tietää jälleen jaksavansa kohdata tulevaisuuden synkän rappion seuraavan vuoden ajan.

"Meidän toimitus, paras toimitus" -huokailevat pienet omenakäkkiäisiä muistuttavat toimitusapulaiset, ja lappavat laupeutta ikkunoista niiden alle kerääntyneiden peonien päälle.

Uukuniemen kunnassa lapset kaivavat ritsat kaapeistaan ja lähtevät silmät innosta loistaen metsästämään karanneita possessiivisuffikseja aineitaan varten.

On talven ensimmäinen päivä.

Minäminäminäkansminä

Marginaali-Janin minäminäminä-blogikyselyyn vastaa tällä kertaa päätoimittaja Z.

Kuinka kauan olet lukenut Sivustaa?

Niin kauan kuin muistan. Olen jopa ehkä saattanut lukea sitä jopa ennen kuin mitä muistan. Tosin muistan juuri ja juuri asiat, jotka tapahtuivat viime viikolla, joten en voi olla ihan varma mitä muista siitä mitä muistan. Muistaakseni.

Miksi aloit lukea sitä?

Muut oravat lienevät pakottaneet.

Miksi luet sitä yhä?

Olen yrittänyt olla ilman, mutta eteeni ilmestyy aina jostain nahkaan puettu orava ruoskan kanssa, joka vaihtaa selaimeni oletussivuksi Sivustan.

Mikä siinä on parasta?

Se syvä tyydytys, jonka voi saada vain hyvin tehdystä työstä ja siitä, että nahkaan puettu orava lyö eteen kossupullon, rapsuttaa päätä ja katoaa savuna ilmaan.

Mikä siinä on huonointa?

Liian vähän nahkaan puettuja (muita) oravia.

Oletko koukussa siihen? Miksi?

En koukussa, vaan kahlittu. Älkääpä kysykö enempää.

Ovatko jutut yleensä liian pitkiä, sopivan pitkiä vai liian lyhyitä?

Jos niitä ei ehdi lukea vessanpytyllä istuessa, niin loppu jää yleensä lukematta ja käytetään johonkin yleishyödyllisempään.

Mitä aiheita käsitteleviä juttuja luet mieluiten?

Oravapornoa.

Mitä aiheita käsittelevät jutut kiinnostavat vähiten?

Tuon yhden luuserin väninät siitä, miten syksy on kaunis, yksin on tylsää ja bemarin ikkunassa on taas tahra.

Päivitetäänkö sitä kyllin usein?

No ei. Yhtään tiheämpi päivitystahti voisi tarkoittaa sitä, että saattaisin joutua tulemaan toimitukseen jopa joka päivä.

Mitä haluaisit vastedes lukea Sivustasta?

En ainakaan kertomusta niistä Sivustan toimituksen pikkujouluista.

Mmmm.... kossupullo...

Ota totuus, sanoi koira

Tiedät lähteneesi aamulla liian aikaisin töihin, kun vasta kuuden aikaan illalla huomaat katsoa, millaisia vaatteita laitoitkaan päällesi.

Tiedät, että syksy on tullut, kun näet vasta iltapäivällä millaisia vaatteita ylläsi on.

Tiedät tehneesi liikaa töitä, kun et muista aamulla pukeutuneesi saati sitten mitä sinulla on sillä hetkellä ylläsi.

Tiedät olevasi surkea häviäjä, kun istut työpaikalla, muiden jo lähdettyä, suremassa elämääsi tuntemattomille lukijoille.

Syyspäivänä
  mielelläni ottaisin
    sinua kädestä
  kulkisimme rannalla
    kaksin rakastuneina.

Blogger sekoilee, ei voi kirjoittaa

Viikonloppuostoksilla marketissa pysähdyn keskelle lasten leluosastoa, ja katson sitä uusin silmin, sillä ymmärrän, että kaikki on marketissa. Elämän ensi viikoista sen viimeisiin.

Nuoresta vanhaan
  kaikki on hyllyillämme
    oi kuluttaja.

Kiitos

Asiahan on niin,
hyvät naiset ja herrat,
että elämä on lyhyt ja julma,
ja ainoa todellinen asia
on se rakkaus,
mitä koette toisianne kohtaan.

Nörttihuumoria

Vahingossa kuultua kahden henkilön keskustelusta:

"No jos rationaalisesti ajatellaan, niin kaikkein eniten aikaa vuorokaudesta tulee vietettyä töissä ja sängyssä. Tämän takia on a) tärkeä hankkia työpaikka jossa viihtyy, ja b) hyvä sänky. Kaikki muu on sitten sivuseikkaa."

Keskustelu jatkuu hetken. Toinen valittaa, että ei viitsisi lähteä juhlimaan, kun hänellä on aina hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa. Toinen vastaa: "No sä voit ajatella vaikka silleen, että ne on nörttejä. Koska nörteillähän ei ole sosiaalista elämää, niin nörttien keskinäisiä tapaamisia ei voi mitenkään laskea sosiaaliseksi tilanteeksi."

Voi opetusministeriö sentään.

Kuin lehmän raivo häntä

Sivusta kolisee alaspäin elämän tarkoituksen määrittelevällä listalla kuin pari viikkoa vanha maito viemäriin. Toimituksessa on nykyään kalmanhiljaista, ja pöytiensä ääreen kahlittujen toimitusapulaisten vienon vaikerruksen katkaisee vain päätoimittaja Z:n satunnainen ulahtelu.

Sivusta ei kommentoi tekijänoikeuslakia, ei tee poliittista satiiria, ei kirjoita parturikäynneistään, ei tuota uutisia, ei ole hauska, ei ole absurdi, ei hauku tai mielistele muita bloggaajia, ei tarjoile hassuja linkkejä, ei omaa mielipiteitä, ei neulo, eikä puhu työstään. Blogoslavia lienee muuttunut vakavammaksi siitä kun puolitoista vuotta sitten aloitin, ja Sivustan oma pieni paikka maailmassa alkaa käydä yhä ahtaammaksi. Minun on joka kerta hieman vaikeampi perustella itselleni näppäimistöön tarttuminen, enkä tiedä, kauanko jaksan enää kirjoittaa.

Epätodellinen henkilö kirjoittamassa kuvitellusta elämästä tuntemattomille lukijoille. Se minä olen. Kun tosielämä alkaa täyttyä velvollisuuksista, ei epätodelle ole enää sijaa. Se katoaa kuin lapsen viattomuus yläasteella: pikkuhiljaa, pitkittyen, kivuliaasti. Olen alkanut menettää kykyni kuvitella, valehdella, ymmärtää paradokseja ja luoda uutta kaaoksesta. Se sattuu.

Tunnen oloni lehmäksi, joka seisoo markkinatalouden laitumella häntä nytkähdellen ja tyhjä ilme silmissään, ja jonka utareista nyhdetään luovuutta niin että tekee kipeää. Samaan aikaan omat vasikat ammuvat hiljaa nälissään.


Tämäkin runo
  on ihan tyhmä, koska
    en enää osaa.

Tylsäätylsäätylsää

Päivän syvä viisaus:

Useat ihmiset hallitsevat videoiden ohjelmoinnin. Monet eivät.

Nyt käyrät nousuun

Täällä Sivusta-konsernissa on jo pitkään ihmetelty, miksi sijoituksemme laskee Suurella Kaikentietävällä Listalla kuin bensiinin hinta ei.

Tästä syystä konsernin johto on päättänyt palkata konsultin pelastamaan tilanteen. Tästä eteenpäin Sivustan runo- ja kärpäslätkätoimitus on päätetty hyllyttää toistaiseksi, ja niiden paikalla esitetään käytännön filosofien suurimpia totuuksia.

Päätoimittaja Z kommentoi: "Vähäx lukiat saa ny filosofiaa, niinku. Ne oliki iha dillejä so far, mut nyt niist kaikist tulee jotai nördei. Eri siistii." (Päätoimittaja Z on sairaslomalla yritettyään mahduttaa sanoja "ihqudaa" ja "strateginen disruptio" samaan lauseeseen, eikä hän ole vielä täysin toipunut. Pahoittelemme.)

Säästösyistä emme kuitenkaan saaneet ihan ensiluokkaisia filosofeja, vaan joudumme tyytymään kierrätettyihin puistofilosofeihin.

Päivän Ikivanha Viisaus:

Joskus valo on vihreä ja välillä se on punainen. Sit pitää vaan päättää, et meneeks vai ei.

Vain kyynel erottaa meidät koneista

Blogitkansalaisjournalismitekijänoikeuspodcastitipoditebayskype
amazonmobiilinokiayahoogooglewlanbluetoothusbdigikuvaus
yksityisyysvalvontaterrorismiroskapostibayesbushpatriotkatrina
irakpeakoililmastonmuutostulvatsunamiuutisetinfoähkyblogit.

hiljentäkää. pyydän.

ei ymmärrä.

Sleeping Sun

Vieraassa kaupungissa vaellan yksin joen rantaa ja ymmärrän vihdoin, että lopun tullessa ei ole totuutta, ei valaistumista, ei pelastusta, ei valoa. Sen, mitä elämässämme teemme on se, mitä saamme.

Itken hiukan ja hautaan unelmani joen varteen.

Oi, kuinka kaipaan sinua.

Ei, ei hyvä aloitus

Harva asia saa ihmisen kiroilemaan omaa typeryyttään niin paljon kuin se, että huomaa nousseensa töihin aivan liian varhain, väärin laskettujen aikavyöhykkeiden takia.

Olisi ehkä kannattanut olla nukkumatta aikoinaan maantiedon ja matematiikan tunneilla. Nyt se kostautuu.

Väsynyt mies,
  ilmastoinnin humina.
    Tyhjä toimisto.
  Aurinko kiusoittelee,
    pistää silmään hoopoa.

Unia ja enteitä

Hän mittailee minua, näen sen. Siirrän painoani hieman ja annan heikkouteni näkyä. Hän epäröi - yksi osa huutaa yhtä, toinen toista: hyökätäkö vai ei? Katseet - ei, ei katseet, vaan huomio - toisiinsa lukkiutuneena kierrämme toisiamme, etsien tilaisuutta. Muu maailma on muuttunut hiljaiseksi ja kaukaiseksi, mutta silti kuitenkin tunnemme sen läsnäolon selkeämmin kuin hetki sitten.

Elämä kohisee suonissamme voimalla ja suussani on veren maku.

Taistelun tunto:
  Kuolema katsoo vierestä
    kylmin silmin.
  Miekalla ei maailmaa
    rakenneta, vaan miestä.

Ei ihan tyylipuhdas suoritus

Rakastelimme.
  Nainen nukahti kesken.
    Masentaa.

Happoa, komisario Z

Mummilassa on hapPoSadeTta. Muistuupi mieleeni kesäinen päivä joskus neljäkymmentäkolme vuotta sitten, kun naapurin setä keitti vaatteitaan pihalla suuressa vesikupissa, jonka Rampe - naapurin karhunkokoinen koira - oli hylännyt tultuaan tiineeksi Oinoskan lehmien kanssa. Niiden samojen lehmien, joiden runopiireissä Kekkonenkin kävi ennen ryhtymistään presidentiksi. Niin, tuona kohtalokkaana päivänä satoi Suomessa ensimmäisen kerran happosadetta. Lapsenlapseni Martti oli nähkääs siirtynyt tuolloin kovempiin huumeisiin, ja ajoi kuplavolkkarillaan pihaan ja rantaan ja laiturille ja järveen, ja hihkui iloisena jonthkasta, notta "ota taata mun hapot, ettei mee hukkaan". Minähän otin haulikon ja pamautin sen suden pois päiviltä. Niin minulle siis jäi happoperimä, niin rikki-, suola-, typpi-, maito-, muurahais- kuin muutkin hapot. Koska avaruuden valloitus oli tuolloin kova juttu, soitin sedälleni Neuvostoliittoon, ja pyysin häntä pössäyttämään Suomeenkin oikein kunnon happosateen. Matkustin sitten oikein armeijan saattueessa rajan yli Plesetskiin ja tuhansien toverien hurratessa kippasin Martin tuhkat ja hapot raketin kärkeen.

Jos skraga ei ois jäänyt oven väliin, niin olis voinut paluumatka kestää pitkään, mutta nyt onneksi se raketti räjähti suoraan kotitontun yllä ja se pehmensi putoustani sen verran, että ei mennyt kuin 212 luuta poikki.

Mutta ei se sattunut, kun perässä tuli se happosade ja kaikilla oli taas niin mukavaa.

Voi jospa oisit saanut olla mukana.

Jokaisen sivun takana on puu

Orava istui tiellä, katsoen minua hämmentyneenä. Kuljimme sitä kohti, ja se juoksi tietä myöten, pysähtyen aina välillä ja kurkki olkansa yli. "Kai te nyt varmasti sieltä tulette?" se tuntui kysyvän.

Tien puolessa välissä se kiipesi paksulle kuusenrungolle, noin silmieni tasalle, ja katseli minua kysyvästi. Hymähdin, kiitin kutsusta, mutta valitettavasti oli kieltäydyttävä, jalkani kun ei enää kestä kiipeilyä. Orava kohautti hartioitaan, sikäli kuin oravalla hartioita on, ja kiipesi kuusen alaoksille. Vieraiden puutteessa se jäi puuhun puuhastelemaan oravamaisia puuhiaan.

Toivon, että se selviytyy talven yli.

Syksyinen katu
  kasvoni heijastuvat
    ikkunan takaa.
  Taksin pyörät piiskaavat
    keltaisia lehtiä.

Syvä uupumus

Voisin täyttää kirjan kuvauksella väsymyksestä. Jos siis olisin valveilla. Jos silmäni pysyisivät auki. Jos sormeni eivät nukahtelisi. Jos korvani eivät humisisi. Jos maailma ei pyörisi.

Vain syksyn tuoksu
  muistuttaa elämästä,
    kadotetusta.

Voi pyhä jysäys

Ihmiset siellä täällä vetelevät herneitä nenään Blogikriitikon tylsämielisistä, itseään toistavista ilkeilyistä. Antakaa, hyvät ihmiset, sen olla ja tukehtua omaan mahdottomuuteensa.

Blogikriitikolla on nimittäin matemaattinen ongelma: jos blogilistalla on 2500 blogia, ja määrä tuntuu tuplautuvan noin vuodessa, se tarkoittaa tänä vuonna 2500 blogia lisää. Tämä siis tarkoittaa jotain 8 uutta blogia päivässä.

Jotta hän pystyisi käymään kaikki blogit läpi, hänen pitää siis arvostella vähintään se 8 blogia päivässä + uudet blogit, eli yhteensä 16 kpl/päivä. Jos jokaisen pintapuoliseen katsomiseen ja ilkeilyn kirjoittamiseen menee viisi minuuttia, se tekee palttiarallaa tunti ja 20 min päivässä. Viikonloput mukaan lukien.

Vuoden aikana hän siis tulee käyttämään 365x1h20min = 486 tuntia = 20 vuorokautta halpahintaiseen vittuiluun. Jos joku oikeasti haluaa hukata aikaansa siihen, niin antaa sen porskuttaa. Jollain tasolla - luultavasti sillä samalla, joka pysäyttää auto-onnettomuuden viereen tirkistelemään - jopa kiinnostaa nähdä, pystyykö kaveri keksimään noin 4500 kertaa uuden muunnelman aiheesta "päiväkirjat on tylsiä eikä ne kiinnosta ketään."

Eiköhän tuo vitsi vanhene viimeistään muutaman viikon sisään ihan itsekseen. Tai sitten se siirtyy vittuilemaan pelkästään top-listan kärkisijablogeille. Ja jos ei vanhene, niin hänen aikaansa säästääkseen, ihan silkkaa ystävällisyyttäni, kirjoitan oman arvosteluni tähän. Saa kopioida vapaasti.

3578) Sivusta on jonkin todellisuusvammaisen Hemu-Eenokin epätoivoinen yritys saada pildeä. Kuka helvetin ääliö kuvittelee, että naiset tykkää huonoja runoja huumehöyryissä suoltavista oravista, jotka hallusinoivat johtavansa maailmaa? Blogi - jos tätä tekelettä nyt blogiksi voi edes kutsua - on niin haukotuttavan tylsä, että bloggaajan voisi haastaa oikeuteen revenneiden leukalihasten takia. Tyyppi on vielä varmasti oikeasti kuitenkin kaappihomo. Ja kaappineekeri. Ja kaappihumanisti. Jos tämä mukafilosofinen rytöläjä olisi ollut Saddamin armeijan upseeri, se olisi jo ajat sitten kastroitu ja upotettu painot jalassa Tigrisiin, missä se lisäisi yleistä vesien rehevöitymistä ja tartuttaisi persialaisen hyppykupan jollekulle rannikolla asuvalle.

Pientä onnea, suurta onnea

Huomasin tänään voittaneeni lotossa kaksitoista euroa ja kaksikymmentä senttiä. Lompakkoa kaivellessani löysin lomalta peräisin olevan viinakaupan kuitin, ja tajusin, että söpö kassapoitsu oli antanut minulle kymmenen prosenttia alennusta. Ja minä hölmö en tajunnut asiaa silloin, vaikka juttelimme tovin.

Huomasin myös, että en ole kuunnellut tiettyjä kappaleita pitkään aikaan. Niitä, jotka viime vuonna särkivät sydämeni. Niitä, joiden varjossa istuin sohvalla, rutistin tyynyä pimeässä ja surin itseäni.

En ole tarvinnut niitä.

Tartu käteeni,
  sillä kun olet siinä
    en kaipaa mitään.

Sivustan seksipalsta, osa... välikö hällä

Koska seksi tuntuu nyt olevan jokaisen huulilla, kiitos seksin ylipapin ja papittarien, niin Sivustan tuotekehittely- ja astrologiaosasto on päättänyt lanseerata uuden tuotteen:

Kevyt-seksi

Kyllä! Kevyt-seksi on nyt entistä kevyempää! Kevyt-seksi sisältää vain 60% tavallisen seksin määrästä! Puolueettomat kyselyt osoittavat, että Kevyt-seksi vähentää morkkista jopa 40%, antaa 30% enemmän tyydytystä, sekä lisää hiustenkasvua jopa viidenneksen!

Mikä tämä käänteentekevä Kevyt-seksi sitten on? Vastaus on yksinkertainen: se on aivan kuin seksiä, mutta kevyempää! Sivusta Yhtymän nerokkaat tiedemiehet ovat kehittäneet laboratorioissaan vain puhtaimpia keinotekoisia aineita käyttäen, rakkaudella hämmentäen; eläinkokeita säästämättä ja orjatyövoimasta tinkimättä luoneet uuden, kevyemmän seksin.

Ovatko kämmenesi karvaiset? Ei hätää, Kevyt-seksi auttaa: hierot vain 20g Kevyt-seksiä joka ilta käsiisi, ja jo viikossa huomaat eron!

Onko olosi iltaisin yksinäinen? Kaverisi irstailevat kotonaan eivätkä kutsu sinua mukaan? Vain pullollinen Kevyt-seksiä illassa riittää, ja olet taas porukan suosituin!

Tuntuuko sinusta siltä, että vakiokumppanisi on tylsä? Lemppaa hänet, ja siirry sinäkin Kevyt-seksiin! Suomen miljoona sinkkua eivät voi olla väärässä! Kevyt-seksillä sinäkin onnistut!

Kevyt-seksi: nyt kaupoissa!



Raimo Ylä-Myhkylä, Sivusta-konsernin Virallinen Tiedemies suosittelee myös Kevyt-Seksiä. (Kuva: unaesthetic)

(Sisältää fenyylialaniinin lähteen. Ja tryptofaanin. Ja lysiinin. Ja muutaman muunkin aminohapon.)

Neljännen oluen jälkeen

Illalla oli hauskaa, sen todistaa jo korvien sointi. Mutta kun uupumus saapuu, se maalailee kuvia vieressä istuvasta hahmosta; olkapäästä, jota vasten nojautua; sylistä, johon käpertyä.

Mutta sohvalla istun vain minä.

Jossain kaukana
  syksyn tuolla puolella
    kaipuuni kohde.
  Huuruisissa mietteissä,
    kauhtuneissa toiveissa.

Absurdi ajatus keskellä työpäivää

Aivot ovat vielä lomalla, kun poikkean työpaikalla vessaan. Posliinialttarin ääressä heilautan hepin miehekkäästi esille, ja katselen tähtäystarkoituksissa alaspäin. Ja päässäni alkaa helistä oopperan tapaan laulettuna:

Jos alkaisivat miehet
ajella alapäätään kuin eräätkin naiset
eipä enää tarvitsisi
katsella toisten miesten karvoja
pisuaareissa.

Viimeinen

Kaikki on samanlaista kuten ennenkin. Kukaan ei tule käymään. En soita kenellekään. Vaihdan hehkulampun energiaystävälliseksi, mutta se ei aivan mahdu kupuun: valo tulee oudosti vain toiselta laidalta. Makustan vanhentunutta ruisleipää ja kadehdin A.W. Yrjänän lahjakkuutta. On lämmintä, mutta en saa aikaiseksi mennä ulos nauttimaan viimeisistä lomapäivistä. Annan vain ajan kulua.

Lähden kai tänään
  jätän heille unetkin
    mitään en tahdo.

Asioita, jotka maistuvat paremmilta hampaiden pesun jälkeen

Moni tietää, että sitrushedelmät maistuvat kammottavilta jos niitä syö välittömästi sen jälkeen kun on harjannut hampaansa. Koska harjaan hampaani 27 kertaa päivässä, aivan ohjeistuksen mukaan, minun on hyvin vaikea syödä siis sitrushedelmiä.

Havaitsin kuitenkin järkytyksekseni tässä vahingossa, että jotkin asiat maistuvat selkeästi paremmilta. Esimerkiksi vaikkapa Pepsi Max, jonka muuten esanssinen sivumaku katoaa mukavasti Pepsodent-piparminttuun.

Tämä on omituista ja epäilyttävää. Onko tämä jokin terveysintoilijoiden salajuoni vaiko kenties hammastahnan ja kolajuomien valmistajien kartelli? Mitkä muut tuotteet ovat mukana tässä kauheassa salaisuudessa?

Sivustan hammastahna- ja kolajuomadepartmentti tietänee, mutta ei kerro.

Ranskalainen visiitti

Nähtyään minut se kuitenkin kääntyi vielä takaisin ja jäi katselemaan, naamallaan sellainen ilme, joka tuntui sanovan, että “näinkö täällä oli huono palvelu eikä minkäänlaista tarjontaa?”

Olisit, Jani tarjonnut vaikka viskin. Me oravat pidämme siitä. Etenkin näin lomalla. Sanoinko jo, että olen lomalla?

Palailemme kuumille kesäbetonilaitumille autoja lypsämään täältä maaseudulta jossain vaiheessa. Piti vain nyt päästä lohkaisemaan, kun orava kävi visiitillä yhden suosikkibloggaajani kotona. Kun me täällä Sivustan toimituksessa leikkisästi kutsumme toisiamme oraviksi.

Siis.

Tai jotain.

Nauttikaa itsestänne.

Kuuden sanan meemi

Paras näkemäni kuuden sanan mittainen novelli taisi kyllä olla Ilta-Sanomien lööppi pari päivää sitten:

Jasmin näyttää: Minä en ole läski!

Se jotenkin kiteyttää koko tarinan ja saa minut surumieliseksi.

Heinäkuussa
kaupunki koreilee
mutta sen ajatus
juoksee kaukana niityillä
sillä sitä se haluaisi olla.

Heinäkuu, 2005

Nainen lyhyessä kesämekossa ja tiukassa puserossa seisoi vieressäni liikennevaloissa. Hän näki maassa jotain ja kumartui raaputtamaan sitä irti. Vaikka seisoin vieressä, en nähnyt mistä oli kysymys, mutta hän teki sitä hyvin hartaasti.

Olin kohtelias, en tuijottanut. Katselin sen sijaan muiden ihmisten reaktioita.

Rekkakuskin hymy oli paras. Hän tuijotti aurinkolasiensa takaa tilannetta, leveä virne naamallaan. Auto lähti liikkeelle, mutta hän ei vaivautunut katsomaan eteensä, kuikuili vain palvovasti vieressäni kumarrellutta kaunotarta. Vasta kun niskan kulma alkoi olla vaarallinen, hänen huomionsa palautui tiehen ja siihen mihin hän sitten olikin menossa. Nainen ei koskaan tätä nähnyt, rapsutti vain jälkeä asvaltista.

Kaupungissa on kesä.

Ei, en lähtenyt tänään viettämään juhannusta

Saavuin isoon vantaalaiseen markettiin hetkeä ennen sulkemisaikaa. Raahasin kassalle vähäiset ostokseni: tusina tölkkiolutta sievässä pahvipaketissa (se oli esteettisesti kaunein paketti, siksi ostin sen), sihijuomaa, pienen rasian nektariineja, leipää ja vähän kinkkua.

Katsahdin ympärilleni ja koin yhtäkkiä valtaisan kiusaantuneisuuden tunteen. Tiedättehän, sellaisen kun menee juhliin ja tajuaa olevansa pahasti alipukeutunut ja yrittää vain olla niinkuin ei olisikaan, vaikka tietää muiden katsovan arvioivasti.

Minulla oli Vähän Ostoksia. Kaikilla muilla oli tonneittain tavaraa lastattuina lähinnä trukkeja muistuttaviin kärryihin. Tarpeellista tavaraa, kuten olutta, jugurttia, muroja, vessapaperia, makkaraa, ööliä, paistinpannuja, grillihiiliä, olvia, makkaraa, mehua, maitoa, bisseä ja campingia.

Tunsin itseni kauhean alisuoriutujaksi. Muiden tuskainen, mutta musertava katse vakuutti minut siitä, että olin selkeästi surkea luuseri, jolla ei ole vaimoa, kolmea lasta ja vuoden 2001 Ford Focusta matkalla Mäntyharjuun kesämökille. Aloin miettiä kiivaasti, voisinko ostaa vielä jotain, millä todistaisin muille, että minullakin on Elämä ja aion viettää Reteän Juhannuksen, mutta paniikissa en keksinyt muuta puuttuvaa kuin litran appelsiinimehua.

Hymyilin surkeana kassapojalle ja naureskelin anteeksipyytäväisesti pientä ostosmäärääni. Hän kertoi, että keskiarvo-ostos taisi olla jotain sadan viidenkympin luokkaa. Minä ostin vaivaisella kahdella kympillä.

Pakenin paikalta luimistellen. Tuntui väärältä olla kotona kaupungissa, käydä sähkösaunassa ja nauttia olutta parvekkeella. Tuntui vielä typerämmältä tuntea asiasta syyllisyyttä.

Minä, markkinatalouden metsähiiri.

Kuusi sanaa

Marinadilta poimittua: kirjoita kuuden sanan novelli. Hyvä haaste; sopiva näin minimalistisen runouden harrastajalle. Tässä eräänlainen trilogia, joiden osilla ei kuitenkaan liene tekemistä toistensa kanssa. Mutta niitä voi järjestellä haluamaansa järjestykseen, niin ne kertovat erilaisen metatarinan.

1. Kuuraamisesta huolimatta hänen tuoksunsa jäi makuuhuoneeseeni.

2. "Tahdon", luki tekstarissa. Illalla tutustuinkin Olliin.

3. HURRAAAAAA!!! ... Saatanan akka, mikset vienyt kuponkia?

Que?

Pitkä öinen keskustelu kääntyi torjuntavoitoksi. Kenen, sitä en osaa sanoa. Mutta tuli taas pähkittyä omaakin elämää, ja sitä, miten vähän loppujen lopuksi se eroaa muiden elämästä. Sillä kaikki tuntuu toistuvan samanlaisena.

Vanhetessani en ole yhtään hyvää vastausta mihinkään ongelmaan keksinyt. Mutta jos olisin muutama vuosi takaperin tiennyt ne samat kysymykset, mitkä tiedän nykyään, niin ehkä elämäni olisi ollut toisenlainen. Hyviä kysymyksiä on vaikea löytää. Niihin yleensä törmää vasta sitten kun on jo liian myöhäistä, ja toisten suusta ne eivät vaikuta kovin uskottavilta.

Hyvä kysymys pysäyttää. Se tuntuu samalta kuin hissistä putoaisi pohja, ja se saa neuronit paukkumaan kokonaan uusia ratoja; yhdistämään asioita, joita ei ole aiemmin ajatellut. Se saattaa avata vastauksen yhdessä kauniissa, kirkkaassa hetkessä; tai se voi tuhota hartaasti vaalitun rakennelman yhdellä lauseella. Tai se voi auttaa ystävää avaamaan pitkään jatkuneen pattitilanteen mielessään.

Minulla ei ole vastauksia mihinkään, ja minusta alkaa tuntua siltä, että en niitä koskaan tule saamaankaan. Jos pari oikeaa kysymystä saisin selvitettyä ennen tuhkaamista, niin sekin olisi ihan hyvä.

Silmiä särkee
  selkäni on jumissa
    aivoni seisoo.
  Kaadan lasin viskiä
    kuuntelen kadun ääntä.

Huomenta

Tänä aamuna
  tervehdin aurinkoa,
    mieli vapaana.
  Kadotin minuuteni -
    mikä ihana tunne.

Kuumuus

Asunnon ikkunasta valuu valkoinen kuumuus neliskanttisena läiskänä lattialle. Istun koneen ääressä ja tunnen, miten suloinen lämpö vakuuttaa jäseneni siitä, että tänään ei pitäisi mennä töihin.

Menen silti. Olenhan selkärangaton matiainen.

Minuus tai kesä -
  vain jompikumpi lienee
    tänään voimassa.

Tuoksuja ja toistoa

Minulla on yhdeksän deodoranttipurkkia, kaikki puoliksi käytettyjä ja kaikki samanlaisia. Nivean Roll-On for Men.

Ostin ensin yhden. Totta kai tarvitsin sitten toisen matkustamista varten.

Laitoin sitten kylpyhuoneestani yhden saunakassiini, kun kävin saunassa, mutta unohdin ottaa sen pois sieltä. Aamulla en enää muistanut asiaa, vaan katsoin kaapistani, ettei minulla ole enää dödöä. Joten menin kauppaan ja ostin uuden. Nyt minulla oli kolme.

Seuraavaksi vaihdoin matkalaukkua, ja totesin, ettei minulla olekaan siellä dödöä. Koska kuitenkin sitä tarvitsin, ostin uuden. Matkatavarani kuitenkin katosivat, joten tarvitsin sitten uuden dödön. Matkatavarat kuitenkin löytyivät, joten minulla oli siis kuusi purkkia, joista yksi oli kuitenkin vain kaapissa.

Kävin seuraavalla viikolla saunassa, mutta unohdin jälleen dödöpurkin saunakassiin ja hajamielisesti ostin seuraavana päivänä sitten kaupasta uuden. Seitsemän.

Seuraava tapahtumasarja oli yksinkertainen: kävin sukuloimassa, mutta unohdin ottaa pesuaineet mukaan. Joten kävin paikallisessa halpahallissa ostamassa itselleni purkin Nivean Roll-On for Meniä. En kuitenkaan jostain syystä jättänyt purkkia sinne, vaan palasin takaisin ja lisäsin ostamani purkin jo suhteellisen komeaksi kasvaneeseen kokoelmaani.

Viimeisen purkin sain, kun ystäväni osti purkillisen ko. ainetta, mutta se osoittautuikin hajustetuksi, joten hän luovutti sen minulle. Löysin loput pakkaukset kevätsiivouksen yhteydessä, joten kainaloiden baarikaapiksi muuttuneessa peilikaapissani on nyt siis yhteensä yhdeksän Nivean Roll-On for Men -pakkausta.

Pelastakaa minut joku itseltäni.

Tänä kesänä
  ei Sivusta hikoile,
    haise pahalle.
  Kaupungilla kulkee hän
    ja hänen armeijansa.

Sivusta OY AB, yritysesittely

"Asiakaspalvelun" "pojat" saivat suostuteltua tutkijan luovuttamaan tekemänsä tutkimuksen - kiitos vain, "Luigi", "Vito" ja "Carlos". Tutkijan pyynnöstä tämä teksti julkaistaan nimettömänä, mutta tekijän luvalla.

Teksti on kirjoitettu erään suomalaisen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssia varten, ja tekijä kertoo: "kurssityön tarkoitus oli osoittaa omaperäisyyttä ja en tiedä mitä muuta. Valitsin aiheekseni Sivustan toimituksen. Yritin parhaani mukaan tehdä eron Sivustan alkuperäistekstin ja oman tekstini välillä."

Tämä on sitten fiktiota (ihan vain erotukseksi Sivustan normaalitarjonnasta), ja siis ei Sivustan toimituksen tekosia, vaan kunnia kuuluu nimettömäksi jäävälle lukijalle, joka varmaan ilmoittautuu kommenttiosastolla, jos vielä uskaltaa.

Sivustan toimitus ylpeänä esittää (nyt kun päätoimittaja Z on lakannut toistelemasta "mulla on isoin, mulla on isoin, mulla on isoin"):

SIVUSTA OY AB - YRITYSESITTELY

Mikä on Sivusta?

”Sivusta on erään kuvitteellisen henkilön yhtä kuvitteellinen blogi. Tämä on dissosiatiivinen diskurssi inhimillisen arkipäivän eksistentiaalisista ongelmista ja siitä mitä tapahtuu, kun kuusitoistaviisitoista oravaa päästetään vapaaksi pienessä asunnossa ja niille annetaan vapaa käyttöoikeus Internettiin.” <http://sivusta.blogspot.com/>

Sivusta Oy Ab on ainakin Suomen johtava nöyhtä-, home- ja varvassieniasiantuntija; kansainvälinen pääsiäismunia ja kuplamuovia valmistava yritys sekä Suomen johtava silakka- ja merianturakonsortio. Se myös tunnetaan siipimutteri- ja riisivanukaskonglomeraattina. Sen viimeksi julkaistussa lehdistötiedotteessa todetaan, että Sivusta on maailman johtava kolmiulotteisten joulukorttien suunnittelukolhoosi (21.05.2005). Sen palveluksessa on 42 000 työntekijää 60 eri maassa. Myös Uukuniemi-niminen paikka esiintyy jatkuvasti Sivustan sijaintitiedoissa.

On vaikeaa saada selvyyttä, onko Sivusta perinteinen sanoma- tai aikakauslehden toimitus vai onko kyseessä enemmänkin tv-yhtiö. Molemmat ovat mahdollisia.

Ne henkilöt, jotka mainitaan Sivusta-nimisessä nettipäiväkirjassa on merkattu tähdellä (*). Jos päiväkirjassa mainituista hahmoista tiedetään enemmän, olen tiivistänyt sen Sivusta:-kappaleen alle omin sanoin kerrottuna. Päivämäärät viittaavat nettipäiväkirjan merkintöihin.

ORGANISAATION RAKENNE JA ESITTELY

Johtokunta

“Luigi”

Vastaanottoapulainen

Päätoimittaja Z

Toimitussihteeri

Kokkausohjelmat

Virallinen valokuvaaja

Armas Saappaanpotkija

Kohutoimittaja

Kulttuuritoimittaja

Poliittinen toimittaja

ATK-vastaava

Kaaleppi

Nuori toimittaja

Erikoiskirjeenvaihtaja

Urheilutoimittaja

Z:n henkilökohtainen avustaja

Kaavio 1. Sivustan organisaatio

”Organisaatiomme on ehkä maailman toimimattomin”, toteaa päätoimittaja Z ylpeästi. ”Vastaanottoapulainen muodostaa tärkeän linkin organisaatiomme tiedonkulussa, koska toimituksen johdon ja työntekijöiden välinen kommunikointi on täysin olematonta. Tämä on varsin yleinen trendi nykyään ja meidän missionamme on edustaa kaikkia olemassa olevia organisaatioita.”

Päätoimittaja Z *

Sivusta: Päätoimittaja on useinkin esillä Sivustassa. Hän on monessa suhteessa hyvinkin itsetuhoinen ryyppyputkineen. Epätoivon hetkiin hän on varautunut viinapullolla sisäiseen käyttöön sekä pistoolilla ulkoiseen käyttöön. Toistaiseksi hän on siis vain käyttänyt viinapulloa. Ihmisläheisenä johtajana Z on asentanut toimistonsa lattiaan salaluukun, jonka kautta epämieluisat alaiset saadaan katoamaan. Salaluukun paikan Z on merkinnyt maalarinteipillä estääkseen mahdolliset vahingot golfatessaan. Z:n alkaessa puhua konsulenttikieltä puheesta ei tahdo tulla loppua. Konsulenttikielen aiheuttamassa hätätilanteessa Jari Sarasvuo on kerran jouduttu hälyttämään paikalle, minkä jälkeen pienenä sivuvaikutuksena Z halaili valkoista pehmojänistä kokonaisen viikon kutsuen sitä sisäiseksi sankarikseen. (Sivusta 25.2.2005)

Oraville häntä merkitsee hyvin samaa kuin keskivertomiehelle auto. Z on aina pitänyt tarkalleen huolen, että sen häntä on koko Sivustan suurin. Sen häntätupee on pikkuisen väärän sävyinen, joten jokainen muu toimituksen jäsen tuijottaa häntää vähintään yhtä lumoutuneena kuin lattiassa olevaa luukkua. Päätoimittaja on kuitenkin Sivustan sielu ja sydän, jonka ansiosta toimituksen tuottaman tekstin taso vaihtelee alatyylihuumorista pirteisiin havaintoihin ympäröivästä yhteiskunnasta. Legendaarisiksi ovat tulleet jo päätoimittaja Z:n valtuuttamana tehty ”Havaintoja ruumiintoiminnoista” -juttusarja. Esimiehenä Z on poikkeuksellinen tasa-arvoinen: Se vihaa jokaista alaistaan erikseen riippumatta alaisen henkilökohtaisista ominaisuuksista. Oravan turkinväri ei sitä kiinnosta hiukkaakaan, mutta lajikysymyksissä se on järkähtämättömän rasistinen. Erityisesti liito-oravat niiden suojeluaseman vuoksi saavat Z:n raivoihinsa.

Z:n henkilökohtainen avustaja ja sihteeri

Aikaisemmin se on toiminut oravien mielenterveyshuollon asiantuntijana useissa eri oravayhdyskunnissa. Avustaja suosittelee Z:lle jatkuvasti t-paitaa jossa lukee ”Olen päätoimittaja ja puren raivokkaasti”. Se itse kokee, että tämä on huumoria. Henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen ei ole ratkaissut millään tavalla Z:n käytösongelmia. Se kuitenkin helpottaa toimitussihteerin ja vastaanottoapulaisen työtä, sillä niiden ei tarvitse enää yrittää houkutella päätoimittajaa kuivatulla turskalla työpaikalle. Lisäksi päätoimittajan ongelmien näennäinen ratkaisu rauhoittaa johtokuntaa. Avustajan palkkaamisesta aiheutui kuitenkin lisävaikeuksia, sillä se on itsekin kävelevä ongelmakimppu. Se on lähes nälkiintyneen laiha, mutta se reagoi kuitenkin erittäin aggressiivisesti sanoihin, jotka millään tavalla viittaavat painoon. Se on kerran saanut hermoromahduksen toimituspalaverissa toimitussihteerin mainitessa sanan painotalo.

Toimitussihteeri Raakel Levänperäinen *

Sivusta: Kyseessä on neiti-ihminen. (14.06.2004)

Kukaan ei tiedä, millaisiin toimenpiteisiin Sivustan toimitussihteeri on joutunut päätoimittajan vuoksi. Se kuitenkin tiedetään, että toimenpiteet ovat olleet hyvin monipuolisia ja vaihtelevia. Toimitussihteeri on keskimääräistä fiksumpi orava, ja onkin täysi arvoitus, miksi se on päätynyt Sivustan leipiin. Sen järjestelmällisyys on tunnettua ja pelättyä koko Sivusta-konsernin piirissä. Poikkeuksellista onkin, että se on täysin normaalilla tavalla järjestelmällinen, eikä ole lähelläkään luiskahtamista terveen järjen tuolle puolen kuten koko muu toimitus. Ainoa hieman huolestuttava piirre toimitussihteerissä on sen julkinen Ozzy Osbournen ihailu. Tosin sekin on melkoisen järkevää ihailua ja kaukana kaikesta fanittamisesta.

Erikoiskirjeenvaihtaja Perttu Isomaksa Konginkankaan avomielisairaala *

Perttu Isomaksan asiat ovat kohtuullisen hyvin. Se raportoi Konginkankaan avomielisairaalasta, jonne se on jäänyt lukittujen ovien taakse. Ensimmäisten hätääntyneiden hetkien jälkeen se on kuitenkin jäänyt henkiin. Sillä on poikkeuksellinen kyky löytää aina lähin tuuletusaukko ja sitä kautta lääkekaappi, josta se saa käsiinsä desinfiointiainetta. Tällä tavoin Perttu henkilökohtaisesti todistaa, ettei mikään ole niin motivoitunut kuin olento, jolla on riippuvuus. Erikoiskirjeenvaihtaja on juuri se henkilö, jolta voi odottaa ehdotusta Mummo Ankan tilaamisesta yrityksen pikkujouluun taiteilijavieraaksi. Pertun panostus Sivustan tuotantoon on ollut melko vähäistä, sillä yleisesti päätoimittaja on huolehtinut toimituksen juoppoörvelön tittelistä. Perttu ei pääse myöskään lähelle toimituksen harhaisimman asemaa. Sen sijaan se ehkä saattaa olla toimituksen etääntynein todellisuudesta.

”Luigi” ”asiakaspalvelusta” *

Sivusta: ”Luigi” on ulkoistetun asiakaspalvelun johtaja. Asiakaspalvelu on ulkoistettu Suomen Mafiosojen Yhdistykselle SMY:lle (14.06.2004). ”Luigi” ei kykene muodostamaan lausetta ilman yksiäkään lainausmerkkejä. Hän myös toteaa ylpeästi että valitusvirta asiakaspalveluun on täysin tyrehtynyt.

”Luigilla” on siis rikollistausta. Se kuuluu väkivaltaiseen oravien mafiaan Pigna Nostraan eli meidän käpyymme. Järjestö on tunnettu väkivaltaisuudestaan, ja ”Luigi” on järjestön yksi vaikutusvaltaisimmista jäsenistä. Se on niin vaikutusvaltainen, että se on poliisien ulottumattomissa kunhan ei erehdy tunnustamaan rikkeitään julkisesti. ”Luigi” on myös päätoimittaja Z:n luottohenkilö vaikeissa tapauksissa kuten hankalien asiakkaiden hillitsemisessä ja alaisten ”tekemisessä vaarattomiksi”. Z:n huoneen salaluukku nimittäin johtaa ”Luigin” toimistoon, jossa ”Luigi” sitten ”hoitelee” nämä toimittajat. Salaluukusta on tullut pelätty ja kammottu kautta koko Sivustan toimituksen. ”Luigin” viesti asiakkaille on seuraava: ”Jos teillä on kommentteja ja kehittämisehdotuksia niin me otetaan ne vastaan. Palautetta varten tarvitaan teiltä kuitenkin seuraavat tiedot: Osoite, autonne rekisterinumero sekä kenkänne koko betonisaappaita varten.”

Vastaanottoapulainen Irmelina Ajatusseisoo

Vastaanottoapulainen muistuttaa hämmästyttävällä tavalla Disney-elokuvien Tikua ja Takua. Se puhuu nopeasti ja kimeällä äänellä, törmäilee seiniin ja lyö nyrkillä miespuolisia oravia suoraan korvien väliin, kun sen mielestä aihetta ilmenee. Lyönnistä lähtee yleensä kumiseva ääniefekti. Sen hermostuessa sen äänellä voisi leikata lasia. Se on kuitenkin korvaamaton Sivustalle, sillä se tietää kaiken, mitä organisaation sisällä tapahtuu. Puhelimia se valvoo keskusneitien tavoin, sillä Sivustan puhelinkanta on jäänyt 30-luvulle. Useimmiten se jopa hoitaa päätoimittajan puolesta tehtävänjaot toimittajille - yleensä kuiskuttaen vastaanottotiskin yli. Se vahtii mustasukkaisesti oikeuksiaan tiedonvälittäjänä ja kostaa julmasti niille, jotka yrittävät saada tietoa suoraan päätoimittajalta.


Kokkausohjelmadivisioonan johtaja *

Sivustan toimitus on saanut paljon aiheettomia valituksia kokkausreseptien yksipuolisuudesta. Sivustan toimitus tuomitsee väitteet naurettavina. Käpyjen lisäksi ohjelmassa on ainakin kerran käytetty ruoan raaka-aineena hasselpähkinää ja tammenterhoa. Kokkausohjelmadivisioonassa pyritään kaikin keinoin kannustamaan kasvissyöntiin siinä toivossa että oravaruokalajit vähenisivät maailmassa. Johtajan eno, isoeno ja naapurin setä ovat joutuneet metsästäjän saaliiksi, joten kaikki viittaukset oravannahkoihin saavat sen hulluksi.

Poliittinen toimittaja

Sivustan poliittisesta toimittajasta kuultiin viimeksi kesällä 2004 Sivustan toistaiseksi suurimmassa tutkivan journalismin tehtävässä. Sen tarkoituksena oli tehdä syväluotaava juttusarja tasavallan presidentin kesänvietosta naamioitumalla tavalliseksi oravaksi. Yhtenä sen toiveena oli paljastaa presidentin ja puolison oravien ruokintatottumukset kaikessa hirvittävyydessään. Sivustan toimitus epäilee, että toimittaja paljastui presidentin peitetehtävissä toimivalle henkivartijalle, kotikissalle. Myöhemmin haudattavaksi asti löytyi häntä, jonka arvellaan kuuluneen toimittajalle. Jälkiviisaasti Sivustan toiset toimittajat ovatkin pohtineet, oliko kyseiseltä toimittajalta viisasta kuljettaa mukanaan nauhuria ja kolmeatoista kasettia mahdollisia äänitallennuksia varten. Kamera sen sijaan oli ilmiselvä välttämättömyystarvike niinkin laajassa tehtävässä.

Kulttuuritoimittaja

Kulttuuritoimittajan tehtävää on pidetty yhtenä Sivustan arvostetuimmista ja halutuimmista. Kyseinen orava saavutti tämän aseman nakertamalla kerran Radion sinfoniaorkesterin kontrabasistin soitinta. Arvostelut olivat murskaavat, sillä toimittaja oli kolme päivää vatsataudissa lakan myrkyllisyyden vaikutuksesta. Toimittajalla on käytössään sen itsensä kehittämä arvosteluskaala, joka ulottuu sulamattomasta oksettavaan, laksatiiviseen ja tuskalliseen. Sittemmin se on laajentanut myös arvosteluaan elokuviin, joiden arvioinnissa se keskittyy videonauhan pituuteen kasetin rikottuaan. Päätoimittaja Z sanookin ylpeänä, että kulttuuritoimittajan lisäksi harva toinen toimittaja käy jatkuvasti yhtä kalliiksi Sivustalle ja tuottaa samalla äärimmäisen epäolennaista tietoa.

Kohutoimittaja

Kohutoimittaja liikkuu julkkispiireissä kuin kotonaan. Sillä on kolme peruukkia: Aira Samulin-malli, Riitta Väisänen -malli sekä Saimi Nousiainen-malli. Kohutoimittaja on Suomen rajallisissa ja pienissä julkkispiireissä supersarjaa, ja sen haastateltavaksi pääseminen takaa ainakin salarakkaan ja kohumissin tittelit kenelle tahansa eteenpäinpyrkivälle nuorelle naiselle tai miehelle. Kohutoimittaja on se, joka lööpeissä löytyy suoraan kuvauskohteen takana esittäen oravien vastinetta keskisormelle. Viesti on kohdistettu kilpailevan lehden paparazzeja kohtaan.

Armas Saappaanpotkija vastaa -kolumnin toimittaja

Armakselta voi kysyä mitä tahansa ja se vastaa. Se on tarjonnut jo yli kaksisataa niksiä nurkissa lojuvien sukkahousujen ja käpyjen hyödyntämiseksi. Kaikki sen niksit eivät tietysti ole toimivia kuten kohua herättänyt helikopterin rakentaminen kävystä ja sukkahousuista. ”Omaa tyhmyyttäänhän ne osoittavat jos eivät tajua että kaikkea ei pidä kokeilla”, Armas toteaa. Armas saavutti ensimmäisen maineen huipentumansa 70-luvulla suositellessaan tonkopurolaiselle vanhalle pojalle Timo K. Mukan teoksien lukemista. Sen jälkeen Armas on jatkuvasti shokeerannut lausunnoillaan, mutta aina myöhemmin on paljastunut sen poikkeuksellinen visio ja kyky tunnistaa lahjakkuus kilometrien päähän. Nykyisin Armas onkin jo melko iäkkäänpuoleinen, mutta silti yhtä virkeä ja sanavalmis kuin aina ennenkin. Sen lähestymisen voi haistaa pitkienkin matkojen päähän, sillä henkilökohtainen hygienia ei ole koskaan ollut mitenkään kova juttu Armakselle. Lisänimensä Armas on saanut siitä, että se jonkinlaisen nuoruudessaan koetun järkytyksen takia vihaa sammumatta kumisaappaita. Missä tahansa Armas näkeekään kumisaappaiden lähestyvän, se syöksyy kohti hampaat ja kynnet tanassa.

Urheilutoimittaja

Urheilutoimittaja ei ole kuuluisa puolueettomuudestaan. Se kannattaa artikkeleissaan häpeämättä suosikkijoukkueitaan ja -pelaajiaan. Jääkiekko on toimittajalle jatkuvan kiukun aihe, koska sitä solvattiin äärimmäisen julmalla tavalla jääkiekkopiireissä kutsumalla sitä rotaksi, kun se pyrki katsomaan peliä. Lisäksi Kärpät ja Ilves -joukkueet aidosti kauhistuttavat sitä. Urheilutoimittaja raportoi mielellään kuitenkin pesäpallosta sekä koirien agility-kisoista. Agility-kisat ovat sen mielestä ehdottomasti urheilua, etenkin sen itsensä osalta, sillä se pyrkii jokaisella raportointikerrallaan loikkimaan mahdollisimman läheltä hermostuneita koiria aiheuttaen siten suurinta mahdollista kaaosta. Toistaiseksi sen henkilökohtainen ennätys on kuusitoista toisiinsa sotkeentunutta koiraa ja omistajaa hihnoineen.

Virallinen valokuvaaja

Sivustan virallinen valokuvaaja viettää vaarallista elämää. Se kuljettaa jatkuvasti mukanaan kameraa ja kahta erikokoista tarkentavaa linssiä. Useimmiten sen valokuvat ovat heilahduksen vuoksi hämäriä, sillä se ei jaksa pidellä kameraa tarpeeksi kauan ehtiäkseen ottaa kuvan. Liian kauan kestävä tähtäily on muutenkin huono idea, sillä se jättää suojattomaksi esimerkiksi kulkukoirille. Tämä on päällimmäinen syy, miksi Sivustassa ei käytännössä julkaista lainkaan valokuvia.

ATK-vastaava

ATK-vastaava on tyyppiesimerkki vallan kolmijaosta moderneissa organisaatioissa nimellisen johtajan (Z) ja vastaanottoapulaisen lisäksi. Se on varsin komeahäntäinen orava, eikä kenenkään mieleen juolahtaisi kutsua sitä nörtiksi. Se on elävä todiste siitä, miten se, joka hallitsee koneita, hallitsee koko yritystä. Sen palkka on suurempi kuin päätoimittajan, vaikkakaan johtokunta ei ole katsonut aiheelliseksi kertoa sitä Z:lle. ATK-vastaava menee säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa korpilakkoon, jolloin Sivustan toiminta pysähtyy täysin. Organisaation muu henkilöstö järjestää vuosilomansa nykyään vastaavan korpilakkojen mukaan. ATK-vastaava halveksii syvästi typeriä käyttäjiä, jotka eivät tajua että printterin johdon pureskelu ei ole hyvä idea. Toisaalta sen yleisimmin kohtaamat ongelmat eivät ole kovin yleisiä niin sanotuissa ihmisorganisaatioissa.

Nuori toimittaja ”Sinä siinä” *

Sivusta: Nuori toimittaja on hermostunut, mutta innokas. Päätoimittajan tuntema ärsyyntyminen kaikkia nuoria toimittajia kohtaan aiheuttaa sille paniikkia. (29.04.2005)

Nuorella toimittajalla on paljon ideoita, joita se yrittää ajaa läpi Z:n seulasta. Se valittiin aikoinaan Sivustaan, koska se kertoi hakemuksessaan olevansa hyvin innovatiivinen. Pienen sekaannuksen vuoksi Z tuli siihen johtopäätökseen että sana tarkoittaa kaksineuvoista, ja tästä syystä toimittaja sitten lopulta tuli valituksi. Väärinkäsitys on johtanut siihen, että nykyisin Z yrittää vihjaillen saada toimittajaa puhumaan asiasta. Z:n esittämät vihjailut tyyliin: ”Hehheh... Sinullahan niitä piileviä kykyjä riittää.” aiheuttavat toimittajassa aina ylimääräistä paniikkia toimittajan hirveän salaisuuden takia: Se on syntyjään liito-orava ja on käynyt läpi lajinvaihdosleikkauksen ennen työllistymistään Sivustaan. Se pyrkii kaikin keinoin salaamaan menneisyytensä, mutta pelkää jatkuvasti paljastavansa itsensä. Se yrittää sopeutua yhteiskuntaan nyt tavallisena oravana, mutta päätoimittaja Z:n liito-oraviin kohdistama viha ei juurikaan auta asiaa.

Kaaleppi *

Sivusta: Kaaleppi on itsekritiikki. Sivustassa julkaistussa etsintäkuulutuksessa sitä kuvattiin pieneksi ja pörröiseksi (10.11.2004).

Kaaleppi toimii lehden taittajana. Se on pikkuruinen orava, joka liikkuu selkä seinää vasten mahdollisimman äänettömästi ja pyrkii kaikin keinoin pääsemään pakoon jos joku lähestyy sitä. Kaaleppi on järjestänyt työkohteensa niin, että se on mahdollisimman kaukana kaikesta muusta toimituksesta - ja erityisesti päätoimittaja Z:sta. Päätoimittajan vaikutus tähän herkkään oravaan on verrattavissa maanjäristyksen vaikutukseen keskivertolehmään. Nykyinen, kohtalaisen rauhallinen tilanne johtuu siitä, että Z on unohtanut koko Kaalepin olemassaolon ja Kaaleppi puolestaan viettää suuren osan aikaansa kosmisessa yhteydessä, joka estää sitä näkemästä edessään olevaa tekstiä ja se hyväksyy kaiken sellaisenaan. Tämän vuoksi Sivustan tuottaman tekstin taso pysyy jatkuvasti yhtä monipuolisena ja virkistävänä.

Uransa alkuaikoina nuori ja vihreä Kaaleppi pyrki vaikuttamaan Sivustan julkaisun sisältöön ja kritisoimaan sen mielestä alatyylisiä artikkeleita, mutta kolmen kuukauden hermoloman ja sen käyttämien rauhoittavien lääkkeiden ansiosta se on sopeutunut loistavasti. Muu toimitus ei ole ihan varma, onko sitä olemassa.

Sunnuntai-illan ylläri

Olemme sanattomia (ja kovasti otettuja). Sivustasta on tehty tieteellinen tutkimus, kertoi postilaatikkoon tipahtanut elektrisiteettiposti.

Kerromme lisätietoa kun saamme houkuteltua päätoimittaja Z:n päästämään otteensa monitorista, johon hän on tarrautunut hurmioitunut ilme kasvoillaan.

Lauantai-iltapäivän huumaa

Uusi kahvila, uusia ihmisiä, uusia herkkuja.

Jonossa seisoessani totesin, että "Anteeksi että kuolaan olkapäällesi, mutta se ei johdu siitä, että näen kaula-aukostasi sisään, vaan siitä, että tuo suklaakakku on aivan jumalaisen näköinen" ei ehkä ole erityisen hyvä iskurepliikki.

Kaappi ja sen sisältö

Kas, Mindy on tullut kaapista, ja tunnustanut, että Suomen fiktiivisin blogi, Ei Sinutella, on hänen tuotoksiaan. Se on hyvä se.

Ymmärrämme kyllä, miksi hän pyytää anteeksi valehteluaan. Jotkut ihmiset tulkitsevat internetissä kirjoitetun, päiväkirjamaisen julkaisun aika helposti päiväkirjaksi ja totuudenmukaiseksi kuvaukseksi elämästä. Mekin olemme tämän ilmiön kohdanneet. Oletuksista on kuitenkin turha syyttää kirjoittajaa, ellei tämä suoranaisesti valehtele - kyllä se rähmä on siellä lukijan silmissä.

"Don't assume. It makes an ass out of U and me."

Viisas (joskin korni) lausahdus, jonka opettajamme joskus meille sanoi. Teksti pitäisi ottaa sisään sellaisenaan, katsoa sitä sen itsensä läpi, eikä tehdä syväanalyysiä kirjoittajasta muutaman lausahduksen perusteella. Tämä on vaikeaa. Nykyisessä maailmassa tuomitseminen on ankaraa ja nopeaa: kahden kappaleen tai viiden tahdin tai ensimmäisen kolmenkymmenen sekunnin aikana asia tuomitaan: se on joko parasta, mitä maa päällään kantaa; tai sitten se imee sanoinkuvaamattomin tavoin. Ihmiset pelkäävät kuolemaansa niin paljon, että yrittävät tehdä kaiken ennen loppua. Ettei vain mitään jäisi tekemättä tai kokematta.

Ehkä siksi kirjoitamme runoja: Vaikka ne ovat huonoja, ne ovat silti tulkinnanvaraisia. Ehkä siksi kirjoitamme tahallamme tänne tekstiä paskasta ja muutamme linkit vaaleanpunaisiksi. Se on kapinaa. Sivusta ei halua olla jotain yhtä (vaikka se usein on); Sivusta on aivojemme takaosissa kytevä satunnaisuus, tekstiksi taottuna. Sivusta on totta, mutta se ei kuvaa tätä todellisuutta. Mitä merkitystä on sillä, onko joku bloggaaja oikeasti olemassa vai ei? Sanat ovat yhtä, ihmiset ovat toista.

Mindy hei, sinulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää. Päinvastoin, me haluamme kiittää sinua niistä ajatuksista, joita olet meissä herättänyt. Valehtelu ja huijaaminen eivät ole pahoja asioita - "hyvä" ja "paha" ovat vain nimilappuja, joita ihmiset läiskivät asioihin oikeuttaakseen omia mielihalujaan.

Me pidämme niistä.

Kaikkea parasta, T: Oravat.

Pakollinen muumi

Jos et osallistu tähän meemiin, näet yöllä unta, jossa George Clooney ja pesukarhu tanssivat ripaskaa voikukat nenässä. Tämän jälkeen sinulla on kuusitoista tuntia aikaa, ennenkuin kainaloosi kasvaa omena.

Minua parhaiten kuvaavat musiikkivideot:

• New Order - True Faith


• Peter Gabriel - Sledgehammer


• Mikä tahansa Daft Punkin video

Uusi iho

Lehdistötiedote, julkaisuvapaa heti.

Sivusta-kolhoosi on päättänyt parantaa brändiään julkaisemalla tänään kokonaan uuden graafisen ilmeen. Ilme on hankittu suurella rahalla eräältä konsulttifirmalta, joka ei kuitenkaan halua nimeään julkisuuteen.

Päätoimittaja Z tavoitettiin tuoreeltaan kartanonsa ulkohuoneesta: "Sivustan modernistuttamispyrkimykset aloitetaan essentiaalisista, kompetenssia parantavista eksternaaleista faktoreista. Bloggaus on tärkeä osa yhtiömme value- ja coreosaamista, ja odotamme Sivusta-blogin uuden feissin tuovan lisää readershippiä. Ja parempaa flaksia."

"Asiakaspalveluosaston" vetäjä, "Luigi", kommentoi lyhytsanaisesti: "Sun olis parempi pitää siitä."

Sivusta-kolhoosi on maailman johtava kolmiulotteisten joulukorttien suunnitteluyritys, jolla on 42.000 työntekijää 60 eri maassa.

Varoittava esimerkki siitä, miksi omaa kehoa kannattaa kuunnella

Istuin aamulla, vain pelkkä aamutakki ylläni, pöydän ääreen lueskelemaan blogeja. Noin Varo Vaanin uusimman merkinnän kohdalla tunsin outoa ruplatusta vatsanpohjassa. Ajattelin, että no, kyllähän tämän vielä ehtii lukea loppuun, eihän siinä mene kuin kymmenen sekuntia.

Seuraavassa lyhyt kuvaus siitä, mitä sitten tapahtui:

T+8 sekuntia: "Ei, nyt on pakko mennä"

T+9 sekuntia: "Aaaarg! Miksi tämä käytävä on näin pitkä!"

T+10 sekuntia: "Voiluojavoiluojavoiluoja, jokin valuu reittäni pitkin."

T+12 sekuntia: "Vaatteet! Ota vaatteet pois ennen kuin istut!"

T+14 sekuntia: "Uuuhhhh..."

T+25 sekuntia: "Mikä tuo tuo tuossa kynnyksellä on?"

T+26 sekuntia: "Yäääääk..."

T+55 sekuntia: "Yäääkk... Missähän kaikki puhdistusaineet ovat?"

T+115 sekuntia: "Löytyivät. Hetki, ei saatana, joku on astunut tuohon jo!"

T+118 sekuntia: "Ei helvetti, missä kaikkialla mä ehdin jo kävellä?"

T+301 sekuntia: "Huh, olisikohan ne nyt siivottu? Palaanpa takaisin tietokoneen ääreen."

T+307 sekuntia: "Euurgghh... Tuossa on vielä kaksi. Ja isoa. Istuvat siinä viattomina, kuin eivät olisi tehneet mitään."

Minulla on maailman nopein suoli.

Ja jos tällä ei
  menetä lukijoitaan
    niin sitten ei millään.

...lähtee raiteelta seitsemän. Hyvää matkaa.

Perjantai-iltapäivänä avaan terassikauden vehnäoluella. Katselen ohikulkijoita aurinkolasieni takaa, ja tunnen miten viikon rasitus sulaa auringon paisteessa.

Tänään annan alapääni ajatella, miettiä synnyt syvät. Hormoneja on veressä liikaa, aurinko sokaisee aivot ja olut kerkeyttää kielen. Olen hetken ajan ihan vain Mies.

Kevät herättää
  miedonkin miehen halut.
    Oh! Sääret! Rinnat!

Ei tänään

Suljen mieleni
  kääriydyn ajatuksiin
    piilotan pääni.
  Musiikkikaan ei auta:
    vilkkuvan viivan tauti.

Aamun ajatuksia

"Kun kaksikymppinen pari halaa toisiaan, ensin koskettaa penis.
Kun saman tekee kolmekymppisenä, ensin koskettavat rinnat.
Nelikymppisenä törmäävät vatsat toisiinsa.
Viisikymppisenä sitä ei vain enää törmää."

Tämän viisauden on tuonut teille Sivusta-yhtymän kokkausohjelmien divisioona, alaosasto "viidakon sananlaskut".

(Miten niin firman organisaatio kaipaisi uudistusta?)

Ei sinun pidä lupauksia antaman

Turisti on ihan outo ja sen kirjaston kaapin takana oleva tahra näyttää käytetylle kuralammikolle, jossa edes krapulainen pulu ei uisi. Ja se ei osaa sanoa "pokkani pitää, pimpelipom" ilman että se hymyilee. Uskokaa pois. Näin kerrottiin internetissä.

Ottaisin oman pihvini medium plussana, kiitos.

Tarinainen

Eräänlainen robotti seisoo katon harjalla, tuijottaa kauas. Sen ei ole tehnyt mieli tappaa naisia pitkään aikaan; pääasiassa se vain ruostuu hiljalleen, palauttaa rautaansa takaisin maahan. Sillä ei ole kiire. Miljardin vuoden päästä se sulaa lopullisesti laajenneen auringon hornankattilassa, joka nielaisee maan ja lopettaa historian. Sitä ennen voi ihan hyvin vaikka ajatella miljoona vuotta.

Minulla ei ole niin paljoa aikaa. Eikä sinulla.

Siksi me teemme virheitä. Meillä ei ole aikaa olla täydellisiä.

Hiekkarannalla
  hautaan kuolleen oravan
    paljain kämmenin.
  Nostan takin kaulukset,
    katson merelle. Kaipaan.

"Juuri nyt on vähän huono hetki"

Ikkunan takaa
  voisi melkein jo luulla
    että on kesä.
  Toimiston vanki laskee
    sälekaihtimet alas.

Elämää nörtin kanssa

Ystävättäreni tässä päivällä kahvilla yllätti perusteellisesti toteamalla, että elämä nörtin kanssa on oikeastaan aika helppoa: se on koko ajan kotona, se tekee ruokaa silloin kun pyytää, ja kun tekee mieli seksiä, se on kohtuullisen helppo saada irti tietokoneesta. Pienellä viiveellä tosin, mutta silti.

Niinpä. Ikuinen dilemma: Jos jotain ei voi saada, sitä halutaan. Ja jos jonkin voi saada helposti, se menettää kiinnostavuutensa. Tämä on ihmisluonto. Mies haluaa naista, jota ei voi saada; nainen haluaa miestä, jota ei voi saada; yksi kaipaa julkisuutta, toinen yksityisyyttä. Kukaan ei ole tyytyväinen, jokainen haluaa jotain. Helppoutta halveksutaan, vaikeutta ylistetään. Ketään ei kiinnosta, jos ylität kadun; astronautin edessä lakoavat kaikki.

Se on syy siihen, miksi kehitys kehittyy. Se on myös syy siihen, miksi toiset katsovat katkerina vierestä, kun toiset vievät parhaat palat päältä.

Ihmisen kaipuu parempaan, saavuttamattomaan.

Kaipuu takaisin paratiisiin.

Toukokuu

Maanantai-aamu
  aamulinnun varhainen,
    väsynyt viha.
  Raskas kehoni kaipaa
    peittoni syleilyä.

Pihvimatematiikkaa

Ei, en aio sanoa kuukkeleista mitään, älkää huolehtiko. En aio väittää itkeneeni vuolaasti lavan edessä, kun en saanutkaan palkintoa; en väitä synnyttäneeni mellakkaa gaalassa vedettyäni raatia turpaan; en poistuneeni naisbloggaajan kanssa paikalta; enkä etenkään päätyneeni naisbloggaajan kanssa sänkyyn.

Sen sijaan ajattelin harrastaa matematiikkaa.

Aamuinen Helsingin Sanomat kertoo, että 450.000 matkakortin säilyttämiseen pitää varata 200.000 euron vuotuinen määräraha.

Siis hetkinen, jos yksi matkakortti on noin 55x86x1 mm kooltaan, niin 450.000 matkakorttia vie siis noin kaksi kuutiometriä tilaa - siis keskimääräisen kellarikopin verran.

Lasketaanpa. Alepasta saisi nyt kympillä kilon sisäfilettä. Kaksi kuutiometriä sisäfilettä olisi arviolta tuollaiset kaksi tonnia sisäfilettä, eli siis noin 20.000 euroa. Oletetaan vielä, että kyseinen sisäfile halutaan pakastaa, ja ostetaan Electroluxilta muutama ECM2255 arkkupakastin (sisätilavuus 221 l), joita siis tarvitaan kymmenen. Jos ne maksavat nyt vaikka alennuksessa 499,-, niin niistä tulee hinnaksi siis pyöreästi viisi tonnia.

Sähkö maksaa noin 60s/kWh, ja ko. pakastin kuluttaa noin 212 kWh/vuosi, eli siis kymmenen pakastinta kuluttaa 1272€.

Kokonaiskustannus siis vastaavasta määrästä hyvää, mureaa possun lihaa olisi siis tuollaiset 26300€.

Jos Alepasta nyt loppuisi possu sen jälkeen kun olemme saaneet sen ostettua (kaksi tonnia on aika paljon), ja nälkäiset teekkarit kiipeilisivät ikkunoista kuin aivoja jahtaavat zombiet, joutuisimme palkkaamaan aseistetut vartijat kellarikomerossa hyrisevien pakastimien seuraksi. Otetaan kokeneita vartijoita (10.83€/h, teekkareihin on vaikea osua), ja maksetaan yölisä (1.31€/h), niin vartijoiden palkkaaminen ympärivuorokautiseen ja -vuotiseen työhön maksaa siis 106.300 euroa + sivukulut (50% noin pyöreästi 159.000 euroa.)

Nyt meillä on kellarikomero täynnä pakastettua sisäfilettä, sähköt maksettu ja aseistettu vartija odottamassa ensimmäistä sisääntulijaa. Kokonaiskulut ovat siis 185.750 euroa, joten panoksiin jäisi varaa vielä 14.250 euroa.

Kyllä sillä kelpaa jo teekkareita roiskia.

Päätoimittaja kohotti väsyneet silmänsä kohti nuorta toimittajaa ja mutisi: "hetkinen, eiväthän matkakortit pilaannu?" Hänen kätensä liikahti tahdottomasti kohti salaluukun aukaisunappia.

"Eivät, tämä on ironiaa", kiirehti nuori toimittaja, kiusallisen tietoisena siitä, että seisoi kyseisen salaluukun päällä. Z oli merkinnyt sen maalarinteipillä lattiaan ettei itse putoaisi vahingossa golfatessaan. "Oikeasti yritämme huumorin keinoin saada ihmiset huomaamaan, että käytetty rahasumma on järjettömän iso."

"Onko?" kysyi Z, sillä hänelle kaikki numerot yli kahdenkymmenen menivät yli ymmärryksen.

"On", vastasi nuori toimittaja ja yritti vaivihkaa siirtyä lähemmäs salaluukun reunaa.

Z yritti hahmottaa verestävillä silmillään tekstiä. Edellisen illan ryyppäysreissu oli jälleen pyyhkinyt hänen muistinsa, ja krapula oli kammottavin miesmuistiin. Sitäpaitsi, nuoret, innokkaat toimittajat ärsyttivät häntä suunnattomasti. Ehkä tämän oli parasta antaa vain mennä.

Z ynähti hyväksyntänsä epämääräisesti ja nuori toimittaja livahti kiitollisena ovesta ulos. Z avasi työpöytänsä laatikon ja otti esille krapulalääkkeensä: pullollisen viskiä, jonka kyljessä luki "sisäisesti", sekä revolverin, jonka piipussa luki "ulkoisesti".

Toistaiseksi hän oli aina ottanut ryypyn.

Kiitos

Sivusta-konsernin punatulkku-, viherpeippo- ja keltatiaisosasto kiittää omasta ja oraviensa puolesta tästä kunniasta.

Oi kauniit neidot,
  nyt ei enää harmita
    kuukkelittomuus.
  Kohotan teille maljan,
    ylitsevuotavaisen.

Me emme toimi

Blogger ei kuulemma toimi, eikä blogspottiinkaan pääse ja blogilistakin ryttyilee. Kaupallisuuden osuutta asiaan epäillään ja kapitalismin henki on nähty tapahtumapaikalla.

Tämä ei siis ole päivitys, vaan häiriö kansainvälisessä kuvayhteydessä.

Kiitos.

Bloggaan, siis olen.
  Olen, ehkä siis bloggaan.
    Johan on turhuus.

Onko tämä nyt sitten meemi?

No Milla, linkitäpä sinä sitten vuorostasi minuun, niin virtuaalinen spermani kohtaa sinun virtuaalisen munasolusi, ja saamme yhdessä aikaan jotain tajunnan räjäyttävää ja blogistiikan villeimmätkin rajat ylittävää kansalaisjournalismia.

Ei vaiskaan, lukijoita minä vain haluan. Mielellään semmoisia, jotka lukevat jokaisen sanani kolmeen kertaan ja huokaavat syvään jokaisen jälkeen, mutta konsernille kelpaavat kyllä kaikki.

Luova tauko

Joku muukin kaipaili sanojaan pois siitä vankilasta, joissa niitä pidetään aina näin viikonloppukännien välisinä ajanjaksoina.

Minusta on ihan hyvä idea antaa kirjoittamislihaksen levätä välillä. Jos rautaa pumppaa joka päivä, niin tulee ylikunto ja lihassärkyä; sama pätee varmasti myös aivoon tai kirjoittamislihakseen.

Sivustan rauhas- ja passiväärennös -osasto (yllättyisitte, jos tietäisitte miten paljon yhteistä niillä on) suositteleekin jokaiselle bloggaajalle pidennettyä bloggaustaukoa, ja pienehköä bloggausjumppaa:

Ota tukeva asento penkillä, siirrä jalkakahleet sivuun, etteivät ne häiritse vapaata liikkumista, ja teippaa hiirikätesi kiinni hiireen.

Liikuta hiirtä ruudun vasemmasta laidasta oikeaan kymmenen kertaa.

Liikuta hiirtä ruudun ylälaidasta alalaitaan kymmenen kertaa. Tällä harjoituksella saadaan hiiri lämmiteltyä, sillä huonosti lämmitetty hiiri saattaa kaataa koneen.

Avaa blogialustasi ikkuna, ja napsauta "uusi merkintä" -ikonia ja sen jälkeen "julkaise". Toista harjoite kymmenen kertaa.

Seuraaaksi siirrytäänkin teille iloisille pikkupirpanoille tutumpaan toimintaan, eli kopiointiin. Ota pöydältä satunnainen paperi, ja kirjoita siitä jokin satunnainen kappale. Toista kymmenen kertaa. Esimerkki:

Erbjudandet förutsätter ett fortlöpande Welho bredbandsabonnemang för minst 6 månader (från 19,90/mån). Normalpris: kabelmodem 69,- och WLAN kabelmodem 139,-. Öppningsavgift 30,-. Welho datasäkerhet 6,-/mån.

Tämän jälkeen kirjoitetaan ihan vapaata tekstiä hetken aikaa, yritetään kanavoida henkiä ja repostellaan kielillä:

fjqwoief jqw fgkeyt k05+4 y549k 454k yt543k7q
a3tgkr4w0k5y 435ky 9we rkgh+2w b4k4eg'k w4+k0254+0 k+kgh +45k keså'pkrgz'åsdpkg po kdrgpoweksprg okewk9psdo gpeok rgkweåprg okweporg keowk år'kg å'åp ekrgkowe pokgjrewp9j tåprewj pgnej tgwej gpokjewrpgkoepr gwjeoijersgeorgijeor jreåseäkv pok pg.

Noniin, tunnetteko jo miten energiat virtaavat ja blogirauhanen alkaa tykyttää?

Kolmantena harjoituksena tuotetaankin sitten jo ihan järkevää tekstiä. Avataan sanakirja satunnaisesta kohdasta, ja kirjoitetaan sana blogiin.

"Paino".

Mitähän se meille tuokaan mieleen? No aivan, verkonpainon! Ja siitä tietysti hyppää mieleen mafiosojen ihastuttava tapa ruokkia kaloja valamalla betonikengät vasikalle ja heivaamalla tämä sillalta jokeen. Mistä luonnollisesti tulee mieleen lehmä autiolla ja pimeällä niityllä, jossa vieläpä sataa. Ja näin voidaan aloittaa blogientry:

"Näin kerran lehmän, joka märehti yksinään pellolla sateessa. Minä olen tuo lehmä. Tai ainakin minusta tuntuu siltä usein: olen tyhmä ja yksinäinen. Tai ainakin seison sateessa. Mikä mahtaa olla lehmyyden syvempi sisus? En tiedä, mutta saavatko lehmykäiset flunssan jos on märkää? Ystäväni sanoo, ettei saa."

Ja niin edelleen. Näin voimme generoida pupputekstiä, joka kuitenkin vaikuttaa blogilta. Kun tällaista on tarpeeksi kirjoittanut, niin sitä joko ampuu itsensä, tai vaihtaa aihetta. Ja kas, ongelma ratkaistu.

(Eh. Pitänee jutella noista rauhasasioista tarkemmin tuon osaston kanssa. Siellä taitaa olla vakava vajaatoiminta menossa...)

Kummallinen kuutonen

Kerrankin meemi, johon voin osallistua! Tämä löytyi palasta maailmaa.

(I): Kenen menetys on ollut kaikkein kovin pala tähänastisessa elämässäsi?
Ystäväni.

(II): Oletko katsonut vierestä jonkun kuolevan?
Kyllä.

(III): Oletko halunnut joskus todella tappaa jonkun?
Kyllä.

(IV): Voitko kuvitella itsesi palkkatappajana?
Kyllä.

(V): Mikä olisi hautajaistesi paras osuus?
Ruumiinvalvojaiset, joissa viina virtaa ja laulu soi.

(VI): Miten haluaisit itse kuolla?
Paras kuolema on jaettu kuolema.

Miekan suhahdus
  metalli puuta vasten
    punainen vana.
  Tänä yönä kuolema
    korjaa jälleen omansa.

Irrallaan

Pöydällä kolme tyhjää viinilasia, kolmasosa piirakasta jäljellä. Kietaisen elmukelmua vuoan päälle ja teen tilaa jääkaapista.

Radiossa Yrjänä laulaa kuinka kauneus pettää.

Kuulin jonkun kaivanneen minua, kuvittelee kai minun olevan jotain. Haaveet ovat tärkeitä.

Näppäimistö ratisee aivan liian myöhään, sillä aamulla on herättävä aikaisin.

Rikon nitojan vahingossa. Vituttaa.


Elämä: sarja
  hetkiä, sekunteja
   satunnaisia.
  Vain monitorin kajo
    lohduttaa yksinäistä.

Pirkka, tuo blogimaailman kuningatar

Pirkka-blogi kirjoittaa:

Kuulen lintujen laulun ja melkein näen silmujen puhkeavan pihakoivussa. Mikä loistava päivä kantaa kevätkengät parvekkeelle ja puhdistaa ne menneen kesän pölyistä! Mukaan nappaan kenkäharjan, värivahan ja aurinkolasit.

Ehkäpä juuri tämä on se, mikä ihmisiä kaupallisissa blogeissa kirveltää: ne ovat suorastaan autistisen onnellisia. Todelliset ihmiset iloitsevat lapsen suukosta poskelle; siivousvimmaiset psykopaatit iloitsevat ainutlaatuisesta tilaisuudesta lankata kenkänsä. Todellisia ihmisiä ahdistaa aina välillä; vain todellisuusvammainen, tunteeton ääliö antaisi näppäriä pikkuvinkkejä masennuksesta kärsivälle. Elävä, tunteva ihminen kirjoittaa ohjeita itse hyväksi kokemistaan ruoista; vain ylisuoriutuva kone, jolla on alemmuuskompleksi, listaa 163 kanareseptiä.

En oikein voi sille mitään, mutta nuo Pirkka-blogin pitäjät vaikuttavat minusta hirvittävältä psykopaattisyöjätärlaumalta, jotka kulkevat kaupungilla ja väkisin vääntävät jakoavaimella hymyn naamalle jokaiselta vastaantulijalta. He kuulostavat juuri niiltä besserwisser-tädeiltä, joilta sai pienenä lahjaksi KOP:n osakkeita ja opettavaisia kirjoja, ja joiden luona ei käyty paitsi jos oli pakko, koska siellä tuoksui aina omituiselta.

Kun Pirkka-täti menee illalla kotiinsa, hän puhdistaa ylimeikatut kasvonsa katsomatta peilistä tyhjiä, tuskaisia silmiään. Sillä hänen sisällään ovat tiukasti mykkyrään paketoituna kaikki ne elämän pahat tunteet ja negatiiviset asiat: juuri ne, joista äiti opetti, ettei niitä saa ikinä päästää ulos. He ovat viettäneet koko elämänsä yrittäen unohtaa olevansa ihmisiä.

Minun käy niin sääliksi heitä...


Istun portailla
  kasvot kevättuulta päin
    ja laulan hiljaa.
  Vierelläni ystävät
    tuska, suru, kyyneleet.

Heikoin lenkki

Tiedät olevasi väsynyt, kun menet kesken työpäivän istumaan vessaan ja vasta hetken kuluttua tajuat, että jokin on vinossa.

Istuin ei olekaan kylmä ja kova.

Housut olisi pitänyt laskea ensin.

Sivusta-konserni ostanut blogosfäärin

Lehdistötiedote, julkaisuvapaa heti.

Suomen blogosfääri (eli "blogoslavia") on myynyt itsensä Sivusta-konsernille tarkemmin määrittelemättömällä kauppahinnalla. Sivustan "päätoimittaja" Z ilmoittaa olevansa hyvin tyytyväinen kauppaan: "Tämä vahvistaa Sivustan asemaa Suomen johtavana henkilökohtaisen median tuottajana, sekä tuo blogoslavian asukkaille uusia, kaupallisia mahdollisuuksia. Tämä on selkeä win-win -skenaario, joka sallii dynaamisia opportunityjä mediakentän hallinnassa, ja antaa Sivustalle selkeän presenssin meemimarkkinoilla."

Blogoslavian edustaja N.N. kommentoi: "must on tosi ihq hei, kun mä voin tehdq fyffeeq ihan vaan ko mä kirjotanq shittii mun kavereista mun livejournaliinq."

Sivustan Business Opportunity Director, "Don Luigi", antaa käytännön ohjeita Sivusta-konsernin uusille Personal Media Publisher Assistanteille (ent. bloggaaja). "Ensimmäiseksi jokaisen suomalaisen blogin on viitattava Sivusta-blogiin tekstillä 'Palvon Sivustaa'. Tämän jälkeen on kuunneltava Radio Suomea, metallinen vispilä vasemmassa kädessä, joka perjantai kello 8.30-8.45, kun päätoimittaja Z puhuu alaisilleen ja antaa 'ohjeita'".

Sivusta tulee tuomaan markkinoille ensi kuun alusta esimerkiksi "angstista sentiksi" -blogikampanjan ahdistustaan purkaville, henkilökohtaisesti profiloidut blogipalkinnot gaalaoptiolla egovammaisille, sekä mahdollisuuden saada Kysyn Vaan vieraaksi omaan blogiin Top-100 -listan pohjamudissa kärvisteleville.

Päätoimittaja Z sanoo, ettei blogoslaviaan ole odotettavissa mitään suuria muutoksia. "Jos nyt jokunen mainos sivupalkissa ja öisin makuuhuoneeseen ilmestyvät meemit häiritsevät, niin se on voi voi."

Blogoslavia on Suomen johtava narsististen sisällöntuottajien yhteisö, jossa on noin 1700 jäsentä, jotka kirjoittavat seksielämästään (tai sen puutteesta) julkisesti Internetissä.

Sivusta on Suomen johtava, kansainvälinen pääsiäismunia ja kuplamuovia valmistava yritys, jolla on 42 000 työntekijää eri puolella maailmaa. Sivustan pääkonttori sijaitsee Uukuniemellä.

Luulen, siis olen

Miksi minusta tuntuu nykyään partaa ajaessani siltä, kuin viisisataatuhatta suomalaista vahtisi jokaista liikettäni ja viisi hyvinpukeutuvaa homoa kommentoisi parranajotyylini heikkouksia?

Onkohan tälle taudille jokin nimikin?

Niin, siis vastaus ei ole "julkisuus", koska en ollut tämänpäiväisen "Sillä Silmällä" -ohjelman muutettava hetero. Kiellän ehdottomasti.

Osingonjako

Aloitan juttelun myyjän kanssa, kun muitakaan asiakkaita ei ole läsnä. Hän ei ole suomalainen, joten puhumme niitä näitä hänen kotimaastaan.

Hän kertoo yllättäen olevansa muslimi, ja kysyy perään: "Pelottaako se sinua?"

Nauran ja kiellän.

Mutta silti, jokin sisälläni kavahtaa. Propaganda on toiminut, ja minua hävettää huomata se.

Toisten on oltava pelkureita ja heikkoja, sillä he eivät tapa itseään benjiköysien katketessa tai renkaan puhjetessa saksalaisella moottoritiellä. He haluavat vain rauhallisen elämän, hieman mukavuuksia, sopivasti töitä ja lapsia. He jatkavat elämäänsä, löytävät onnen, kuolevat. He pitävät ihmiskunnan elossa.

Ihmisen surma:
  tuntemattoman pelko
    ja erilaisuus.
  Mutta se on myös voima,
    hengenpelastajakin.

Ei, en puhu rinnoillesi

Julkinen salarakas on ensimmäinen uusi blogi pitkään aikaan, joka on saanut minut nauramaan iloisesti. Ihanainen on saanut bimbon kilpailijan, loistavaa!

Minäkin kuolaan,
  läähätän ja tuijotan:
    miehen refleksi.
  Mutta se on vain sitä
    ei sen syvällisempää.

Missä olet, ystäväni?

Sohvan laidalta
  katsoo hän viehkoin silmin
    kulmainsa alta.
  Nauramme samaan aikaan
    ja aurinko paistaa taas.

Snif

Ystävättäret istuvat kahvilassa, jutellen. Toisen mies saapuu paikalle, ja maailma pysähtyy heille suudelman ja katseen ajaksi. Toinen nainen vetäytyy kauemmas, hieman sävähtäen (hän on eronnut juuri). Mies istuu alas, alkaa jutella ystävällisesti molemmille, mutta pitää kädestä rakastaan. Keväinen rakkaus pörrää pöydän ympärillä suorastaan korvinkuultavasti.

Silti hän on kuin kylmä teräskiila ystävysten välissä.

On vaikeaa pärjätä oman onnensa kanssa. Saati sitten toisten.

Petyin minäkin.
  Paukutan näppäimiä
    en sano mitään.

Lennokkaita ajatuksia lounaspöydässä

Kas tässäpä kysymys
kepeä, yksinkertainen:
Jos pystyisit, osaisit, voisit
muuttaisitko maailmaa
vai valitsisitko vaikeammin:
sen tavallisen elämän?

Bileet

Tulen sisään myöhään, liian myöhään. Ihmiset ovat jo änkyräpäissään. Heti ovella törmään tuttuun tyttöön, joka ensimmäisenä kehuu kädessään olevaa rommikolaa sanoilla "mä olen oikeastaan jo niin kännissä, ettei mun kantsis juoda, mutta tää on hyvää" ja tyrkkää sen minulle.

En ota sitä vastaan. Virhe.

Ei siksi, että hän loukkaantuisi, vaan siksi, että minun olisi pitänyt vetää viinaa kaksin käsin päästäkseni muiden tasalle. Kännisen lauman öyhötys saa minut kuitenkin varuilleen, ja tyydyn vain yhteen olueen.

Jokin pieni ääni sisäkorvassa kehottaa lähtemään kotiin, mutta illan toinen virhe on jättää se huomiotta. Lupasinhan lähteä kaverin kanssa samaa matkaa.

Jossain vaiheessa iltaa joku blondityttö alkaa olla liian päällekäyvä. Hänen hengityksensä haiskahtaa tukevasti, ja yritän nojautua vaivihkaa taaksepäin. Hän ja hänen tyttökaverinsa nauravat paidalleni - totta, se on aika tylsä. Mitä sitten? Minähän yritän olla tylsä; haluan heidän menevän ja jättävän minut rauhaan. Minä en ole sellainen, jota he haluavat; enkä minä halua ketään heistä. Mutta heidän on silti leikittävä leikkinsä.

Alan tehdä lähtöä, valitan väsymystä. He nauravat minulle jälleen, pilkkaavat. Hymyilen, sillä tiedän, että kyseessä on vain peli. He eivät pidä siitä, etten pidä heistä, vaikka ovat liian tanassa ymmärtääkseen asiaa. Heidän on vaikea myöntää itselleen, etteivät he kiinnosta minua. Kun sivistyksen hartaudella kuvioitu pintakiilto on liuennut viinaan, ihmisistä tulee yksinkertaisia, vaistojen orjia.

Kun vedän takin ylleni, poppoon eniten alkoholia nauttinut (ja rääväsuisin) nainen yrittää vetää minua takaisin. Kun livahdan hänen otteestaan, hän tulee perässäni kerrostasanteelle ja tukkii hissin oven.

"Mikäs tää väsymysjuttu muka oikein on?" hän sanoo hieman sammaltaen. "Joko sä oot menossa nussimaan jotain naista tai sitten... tai sitten sä oot menossa nukkumaan", hän päättää hieman epävarmasti. Jokin logiikassa ei ole ihan oikein, ja pointtikin jäi jotenkin laimeaksi, marisevat hänen etanolin kyllästämät aivosolunsa.

Nostan hänen kätensä pois oven edestä ja työnnän jalan jo melkein sulkeutuneen oven väliin. Sujahdan sisään ja toivotan hyvää yötä.

Mies hississä katselee alaspäin, naama peruslukemilla. Hän on nähnyt ja kuullut koko jutun.

Hymyilen vaivautuneesti.

Huomenna olen epäsuosittu, mutta kun pintakiilto on palautettu, he eivät sitä sanoin ilmaise. He jatkavat peliään; näytelmää, jota on esitetty jo miljoonien vuosien ajan. Samassa teatterissa, samaan aikaan.

Minä aion silti hymyillä heille, sillä olen nähnyt heidän sisäänsä. Ja todennut pitäväni enemmän siitä, minkä alle he kätkevät todellisen luonteensa.

Tekeekö se minusta pinnallisen?

Totisesti, et
  tiedä, millainen joku
    on oikeasti
  ennen kuin olet juonut
    hänen kanssansa viinaa.

(Vanha japanilainen sanonta.)

Pelkissä verkkareissa, kohmeisin käsin selasin lehtipinoa

Talon jätekatokseseen oli jätetty pino 7 Päivää -lehtiä paperinkeräyslaatikon päälle. Jokaisesta oli tarkasti leikattu osoitelappu irti.

Talossamme asuu siis Seiskan salalukija. Tai koska hän on päättänyt luopua kokoelmastaan, hän lienee ehkä ex-salalukija.

Jännittävää. Melkein kuin tuntisi jonkun, joka on joskus tavannut julkkiksen.

TTT

Haltia hakee totuutta.

Sitä ei ole.

Mielipidekiistoissa ja hypoteeseissa on aina se ongelma, että totuus ei ole yksikäsitteinen asia, jonka voi vain kaivaa esiin, jos jaksaa kaivaa luita maasta tarpeeksi. Jokainen huoli on totta, jokainen kysymys todellinen, jokainen tieto on epävarma.

On myös olemassa valheita ja epätotuuksia. Ne eivät ole totta, mutta ovat kuitenkin todellisia ja sitä kautta totta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Maailma on yllättävän paljon sellainen kuin miltä se vaikuttaa. Ja silti siinä on paljon enemmän kuin mitä pinnalta katsoen luulisi.

Istun pöydällä
  Ikkunasta kaupunki
    näyttää harmaalta.
  Pieni auringonsäde
    tekee siitä taas kauniin.

Tämä tarjous ei toistu

Jaahah, taas on siis aika laittaa ihmiset järjestykseen. Tarkoitan siis tietysti Kultainen Kuukkeli-kisaa; kilpailua, josta varmasti tänäkin vuonna kuullaan enemmän kuin olisi tervettä tällaiselle epänarsistiselle joukkiolle kuin blogoslavia.

Öh.

Unohtakaa tuo äskeinen.

Myös Sivusta-konfederaation palkintokaappiin mahtuisi kivasti tuommoinen söpö patsas, joten mikäli te, arvoisat lukijani, äänestätte Sivustalle Kuukkelin, päätoimittaja Z lupaa hakea pystin omassa persoonassaan. Ilman ensimmäistäkään vitsiä peppuseksistä.

Olettaen, että saamme hänet irti kukkaruukusta.


Halpahintaista
  suosion onkimista?
    Ei kai nyt sentään...


(Ai niin, Sivusta on perustetty 2004. "Paras uusi blogi" myönnetään blogille, joka on perustettu 2004. Sattumaako? En usko...)

Naisen päivä

Koska tätäkin blogia on (väärin perustein) epäilty naisen kirjoittamaksi, sekä myös ehdotettu bloginpitäjän yrittävän iskeä naisia (myös väärin perustein, joskin vähän vähemmän väärin), palvotaan naisia nyt kerrankin oikein kunnolla. Ovathan he elämän kantajia ja maailman tasapainottavia voimia.

Tämä on kaikkien miesten puolesta.

Sinulle.

Kun herään aamulla, tunnen lämpösi vieressäni ja rakastan sinua sen vuoksi.

Nousen hiljaa, kuljen kylpyhuoneeseen. Näen hammasharjasi omani vieressä, ja rakastan sinua sen vuoksi.

Teen aamiaista, heräät. Tulet luokseni, hiukset pörrössä ja silmät rähmässä, ja rakastan sinua juuri siksi.

Töissä katson kuvaasi joka toinen hetki. Rakastan hymyäsi. Se tuntuu piristävän aina tylsääkin päivää.

Tulen kotiin ja tervehdit minua iloisesti ja rakastan sinua enemmän kuin koskaan.

Istumme vierekkäin, puuhailemme omiamme. Silitän polveasi hajamielisesti ja hymyilet. Mainitsinko jo, että rakastan hymyäsi valtavasti?

Illalla rakastelemme hellästi ja vajoamme lopulta uneen sylikkäin.

Rakastan sinua.

Vaikken sitä aina sanoisikaan sinulle ääneen.

Potin perässä

Jos kirjoitan sanan "valta", ja lisään sen perään "valta", se näyttää ihan pirun typerältä televisiossa. Mutta kai siitä saa ihan kivaa liksaa, en minä valita.

Auon suutani
  Hiljaa himoitset sinä:
    mainoksen orja.

Kas kun ei helmenkalastaja

Puunhalaaja? Puunhalaaja?

Sivusta-konsernin kaikki 30.000 työntekijää ovat hämmentyneinä pysähtyneet ihmettelemään ja lukemaan näitä sanoja. Sivusta on äärikonservatiivinen konserni, jossa ainoat halattavat asiat on vaimo lauantaisin saunan ja kolmen oluen jälkeen, ja lähipubin posliininen alttari.

Tullessaan Sivustaan töihin jokainen työntekijä saa - polttomerkin ja jäljittimen lisäksi tietysti - Pave the Earth -liikkeen jäsenkirjan. "One Asphalt, One People!"

THE CREED (tm) of the PAVERS (traditional version)
--------------------------------------------------

We believe in a completely Paved Earth.

       Earth is cursed with trees, shrubs, grass,    
       and scurrying creatures. With every breath
       We act to right this terrible wrong.

We believe in The Plan (tm).

       The Plan (tm) is the final word; it brings us
       the knowledge of the twin pleasures:
       Speed and Convenience.

We believe food should be enjoyed.

       "Nutrition" is an aberration of human nature.
       The juicy Burger and hearty Beer are Our sacrament.

We believe in the Depletion of scarce natural resources.

       Some see the vessel as half full; others see it as
       half-empty; We pour it out on the floor and laugh.

We believe in a sky roiling with Smog.

       The color blue should appear nowhere but the paint
       on Our HyperCars (tm).

Ehkä jokaisen maanantai on tällainen

Pitkän pöydän ympärillä on sarja keski-ikää lähenteleviä miehiä, jokaisella visio ja näkemys. Jokainen heistä on tehnyt jotain Merkittävää päästäkseen tänne. Sinä et tunne heitä, mutta he vaikuttavat elämääsi. Heitä ajaa halu tehdä - ei olla. He rakentavat tulevaisuutta, miettivät tapoja tehdä asiat paremmin. He haluavat olla tehokkaita, koska silloin he pääsevät perheensä luokse nopeammin. He haluavat vain turvata oman elämänsä.

He eivät halua tehdä pahaa. Mutta ehkä he eivät osaa tehdä hyvääkään.

Aivot jumissa
  Työkaveri näpelöi
    älykännyään
  Haluan riisuutua
    temmeltää pakkasessa
  etsiä rakkauteni
    pitää tiukasti kiinni
  Silti käännän selkäni
    teenhän tärkeää työtä

Viina auttaa kuukautiskipuihin

Lainaus aamun Nyt-liitteestä, jossa kerrotaan visailuohjelmista:

Alkoholitarjoilu on tuottaja Haatajan mukaan tapana kaikissa tämän tyypin ohjelmissa - ei pelkästään Ahomaan ohjelmassa siis. Hänen mukaansa joissakin muissa ohjelmissa studioyleisö on ollut kovassakin maistissa.

Voi hyvä luoja - tämähän selittää liki kaiken televisio-ohjelmista. Mukaanlukien sen, miksi tosi-tv on parempi kuin visailu: siinä kun kilpailijoille riittää palkinnoksi olutpullo kuuteen pekkaan. Se on kansan keskiarvomaksalle paljon parempi asia.

Olisikohan
  tämäkin hauskempi, jos
    vetäisit lärvit?

Rauha maassa ja ihmisillä tahtotiloja

"Karvafetissin omistavan naisen kanssa elämistä: Jos ajat, et saa. Jos saat, et aja."

"Olipa huono", sanoi Sivustan päätoimittaja Z alaiselleen. "Ei me tota voida painaa. Menee vielä blogistanin maine oikeamielisten, sanavalmiiden, älykkäiden, rehellisten ja huumorintajuisten ihmisten kollektiivina. Meillä on kato tulosvastuu."

Alainen nyökkäili, silmät alaspäin luotuna kuten oli sopivaa. Kashmirmatto oli jo hieman kauhtunut, ja aiempien assistenttien polvien jäljet erottuivat vielä selvästi. Samaten salaluukun ääriviivat, vaikka kaikki teeskentelivätkin, ettei sellaista ollut olemassa. Kyselijät kun yleensä vain katosivat.

"Poronpurenta- ja ykkösolut -tiimin pitäisi ymmärtää, että Sivusta ei ole ihan mikä vaan blogi, vaan lukijoilleen tärkeä ja luotettava tietolähde", päätoimittaja Z jatkoi paasaamistaan. "Meidän on tarkkaan määriteltävä, millaisesta fetissistä on kysymys, sekä annettava dynaamisempi kokonaiskuva mediaorientoituneelle tiedon valtaväylän konsuumereille".

Alaista alkoi pelottaa. Yleensä kun Z alkoi puhua konsulenttikieltä, puheesta ei tullut loppua. Kerran oli jouduttu soittamaan Jari Sarasvuo paikalle, joskin Z oli sen jälkeen halinut pientä valkoista pehmojänistä kokonaisen viikon, kutsuen sitä sisäiseksi sankarikseen. Toimituksen mielestä viikko oli tosin ollut erinomaisen rauhallinen.

"Interaktiivinen multikontekstuaalisuus syöttää käyttäjille tehotodellisuutta huomiotalouden meressä", honotti Z itähelsinkiläisellä nenä-äänellään, ja jatkoi sitten silmät rävähtämättä: "Konsernimme tehtävä on luoda innovaatiovisioita ja analysoida kriittisiä disruptioita alhaisella latenssilla sekä tuottaa älyoikeuksia teknologisen kehityksen harjalla."

Alainen nosti katsettaan varovasti. Z ei näyttänyt huomaavan häntä jatkatessaan paasaamista. Alaisen huomio kiinnittyi Z:n vasemmassa suupielessä heiluvaan kuolatippaan, joka huojui hypnoottisesti edes takaisin. Vasta kun Z oli lakannut puhumasta, hän havahtui ja tajusi, että hänelle oli esitetty kysymys.

"Joo", alainen vastasi vaistonvaraisesti ja katui sitä välittömästi.

"No hyvä, tää on sitten tällä sovittu. Muutat sen muotoon 'Sukupuolirooliriippumattoman suhteen transgressio disruptiivisessa mediaympäristössä: karvoituksen hubris eri osapuolten diegesiksessä.' Huomisaamuksi 30.000 merkkiä, tehdään tästä pääartikkeli."

Alaisen poistuttua paikalta typertyneen näköisenä Z nojautui taaksepäin oselotinnahkaisessa tuolissaan ja yritti puhallella kuolakuplia tyytyväisenä. Päätoimittajuus ei ollut helppo homma, mutta hän piti itseään onnistuneena ja reiluna johtajana. Olihan hän saanut hyvin, hyvin positiivisia arvosteluja vuosi vuoden jälkeen.