Ystävättäret istuvat kahvilassa, jutellen. Toisen mies saapuu paikalle, ja maailma pysähtyy heille suudelman ja katseen ajaksi. Toinen nainen vetäytyy kauemmas, hieman sävähtäen (hän on eronnut juuri). Mies istuu alas, alkaa jutella ystävällisesti molemmille, mutta pitää kädestä rakastaan. Keväinen rakkaus pörrää pöydän ympärillä suorastaan korvinkuultavasti.
Silti hän on kuin kylmä teräskiila ystävysten välissä.
On vaikeaa pärjätä oman onnensa kanssa. Saati sitten toisten.
Petyin minäkin.
Paukutan näppäimiä
en sano mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti