Aloitan juttelun myyjän kanssa, kun muitakaan asiakkaita ei ole läsnä. Hän ei ole suomalainen, joten puhumme niitä näitä hänen kotimaastaan.
Hän kertoo yllättäen olevansa muslimi, ja kysyy perään: "Pelottaako se sinua?"
Nauran ja kiellän.
Mutta silti, jokin sisälläni kavahtaa. Propaganda on toiminut, ja minua hävettää huomata se.
Toisten on oltava pelkureita ja heikkoja, sillä he eivät tapa itseään benjiköysien katketessa tai renkaan puhjetessa saksalaisella moottoritiellä. He haluavat vain rauhallisen elämän, hieman mukavuuksia, sopivasti töitä ja lapsia. He jatkavat elämäänsä, löytävät onnen, kuolevat. He pitävät ihmiskunnan elossa.
Ihmisen surma:
tuntemattoman pelko
ja erilaisuus.
Mutta se on myös voima,
hengenpelastajakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti