En minäkään ennakkosensuuria ole peräänkuuluttamassa mutta pidätän itselleni oikeuden piikitellä toimittajia ja luontaisena kyynikkona nauraa mustasti läpinäkyvälle kaksinaismoralismille toivoen että edes joskus joku piikki saisi jonkun miettimään todellisuutta edes sen toisen kerran verran ennenkuin juoksee laumansa mukana alas jyrkänteeltä.
Yksikin olisi jo voitto.
...ja siinäpä onkin ongelmasi - kuvittelet, että keskusteluissa on kyse voitosta tai häviöstä.
Luulet, että vittuilemalla saa ihmiset omalle näkökannallesi, vaikka se vain lisää kuilua.
Luulet, että keskustelu on älyllinen mittelö, vaikka se ei liki koskaan ole.
Luulet, että olen järkevä ihminen blogimerkintöjeni perusteella, vaikka minut olisi jo moni halunnut laittaa kirjoihin ja kansiin (tätä kirjoittaa edelleenkin 16 oravaa - kuinka järjetöntä onkaan väittää näin!)
Luulet, että sinä seisot lauman ulkopuolella, vaikka olet niin tiukasti sen keskellä, ettet edes näe muita - vain harmaita selkiä.
Et käsitä, että jollakulla voi olla kaksi mielipidettä yhtä aikaa, ja pidät sitä kaksinaismoralismina.
Luulet, että asiat ovat joko oikein tai väärin - vaikka ne voivat olla molempia tai eivät kumpaakaan.
Haluat pakottaa maailman omaan, mekanistiseen maailmankuvaasi, vaikka maailma on täynnä selittämättömiä ihmeitä.
Luulet tietäväsi, millainen ihminen olen kirjoitusteni perusteella.
Valitettavasti minun on tuotettava sinulle pettymys.
Jos haluaisin seistä sanojeni takana, kirjoittaisin tätä omalla nimelläni.
Jos kaipaisin säihkyvää sanojen mittelyä, rohkaisisin sitä (kiitos, väitellä saan tarpeeksi normaalissa elämässäni).
Jos kaipaisin yhdenmukaisuutta, olisin yhdenmukainen. Ja vaikka mitä kuvittelet, yhdenmukaisuuden puute ei ole sama asia kuin kaksinaismoralismi. Tämä on tärkeä asia ymmärtää.
Jos tämä olisi tavallinen blogi, niin kirjoittaisin tänne mielipiteitäni tai sattumiani. Mutta kun tämä on ihan tavallinen blogi, niin en kirjoita - kirjoitan ehkä tuokiokuvia, haamuja ja varjoja. Älkää etsikö täältä merkitystä tai keskustelua. Löydätte vain savua ja peilejä, naurua ja naamioita. Se, että satun välillä vastaamaan kommenttiosastolla johtuu vain siitä, että juuri sillä hetkellä minua huvittaa tehdä niin. Muina aikoina minua huvittaa ehkä jokin muu.
Kirjoitan tänne siksi, että välillä tuntuu siltä. Todellinen elämäni on harvoin kosketuksissa tähän verkkopäiväkirjaan. Minä en ole blogini, eikä blogini ole minä. En ole vastuussa kenellekään mistään kun kirjoitan tänne - ehkä juuri siksi koko verkkopäiväkirjoittamisen konsepti onkin niin houkutteleva.
Moni sanoo, että olen pelkuri ja kaksinaismoralisti - ehkä jopa huijari. Mutta tämä ongelma on vain heidän mielissään. He eivät käsitä, että minulla ei ole mitään vastuuta tai velvollisuutta kirjoittaa mitä he haluavat. Heidän happamissa aivoissaan kaikkien tulee seistä sanojensa takana, koska muuten heihin ei voi suhtautua vakavasti - ja koska kaikki haluavat, että heihin suhtaudutaan vakavasti, kaikki seisovat sanojensa takana. Heidän on vaikea kuvitella, että joku voi jättää tämän logiikan täysin huomiotta.
Nyt moni tuhisee lukiessaan tekstiä ja sanoo, ettei mielipiteillä ole mitään arvoa, jos niitä vain heittelee eikä seiso niiden takana. Mutta tämäkin on vain lukijan aivoissa oleva umpisolmu. On tärkeää ymmärtää tämä. Jos et kykene käsittelemään ambivalenssia, älä lue tätä.
Ettehän te edes tiedä, kuinka monta meitä Sivustan kirjoittajia on... Paljastettakoon nyt sitten se, että meitä on kaksi - toinen asuu Tampereella ja opiskelee kieltenopettajaksi ja toinen muutti vastikään Helsingistä Rovaniemelle yliopiston dosentiksi.
Äh, anteeksi. Oikeasti tätä kirjoittaa keski-ikäinen insinööri Vantaalta, joka äänestää Kokoomusta ja pitää siivoamisesta.
(Ei, älä nyt valehtele.) Todellisuudessa tätä pitää Pälkäneen lukion 2B-luokka kokonaisuudessaan (paitsi Tommi, kun se on ihan tyhmä.)
Te ette tiedä, mikä on totta.
Miksi te siis oletatte siitä mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti