Salaisuudet paljastuvat. Tämä on yksinkertaista, mutta totta. Ennemmin tai myöhemmin, kauan piilottelemasi asia pullahtaa päivänvaloon - joko itsesi, tai sitten jonkun muun kertomana.
Jos siis sinulla on salaisuus, käyttäydy niin, että sen julkituleminen ei tuhoa elämääsi tai luotettavuuttasi. Valehtele salaisuudestasi vain, jos sinulla on erittäin hyvä syy, ja jonka voisi ehkä mahdollisesti joku ymmärtää, kun joudut selittelemään myöhemmin.
Jos olet kertonut salaisuuden jollekulle toiselle, se ei ole enää salaisuus. Et voi enää kontrolloida salaisuuden leviämistä, etkä myöskään tietää mitä toinen ajattelee: onhan salaisuus jo kerran kerrottu, joten kynnys sen edelleenlevittämiseen on pienempi.
Ja jos pidät jonkun toisen salaisuutta, sinun on unohdettava se. Sillä lipsahduksia sattuu, ja sitä, mitä et muista, et voi herkkänä hetkenä livauttaa huuliltasi.
Joka tapauksessa, vaikeimpia salaisuuksia ovat ne, jotka kaikki jo tietävät. Elät valheessa ja vavistuksessa, vaikka jokainen ympärilläsi näkee ja tietää - tai ainakin epäilee. Silloin valehtelu on pahin mahdollinen asia: ihmiset näkevät, että olet epärehellinen, koska he tietävät asioiden toisen laidan. Älä anna väärää todistusta itsestäsi.
Sokeallekin
epätoivoinen valhe
näkyy kirkkaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti