Heräsin aamulla kolmen tunnin unettoman yön jälkeen. Väsyneenä lähdin retuuttamaan kehoani pitkin sateisia katuja, ja katselin kun välinpitämättömät autot roiskuttivat vettä ohikulkijoiden päälle.
Mietin kirjoittamista mennessäni päin punaisia, täpärästi yhteentörmäyksen bussin kanssa välttäen. Seuraavissa liikennevaloissa mieleni tyhjeni ja koin valaistuksen runouden olemuksesta ja siitä, miksi se viehättää minua.
Tyhjä astia
on katsojan helpompi
täyttää itsellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti