Löysin tänään kaappeja järjestellessäni (ja pölypilvessä harvakseltaan yskiskellessäni) outoja kolikoita. Huonossa valossa ne näyttivät aivan venäläisiltä kolikoilta, mutta olivat oudon painavia. Tuodessani ne valoon ja puhalleltuani pölyt tajusin, mitä ne olivat.
Markan rahoja.
Vanhoja markan rahoja, niitä vaaleita. Lienevätkö nikkeliä. Joukossa oli myös yksi uudempi markan raha, lyöty 1994, sellainen kuparinvärinen. Kääntelin niitä käsissäni ja ihmettelin. Erityisesti alumiininen viisipenninen näytti todella kummalliselta. Ei niistä luopumisesta nyt niin montaa vuotta ole, mutta silti ne tuntuivat aivan vieraan maan kolikoilta. Samalla tajusin, että vaikka osan hinnoista käännän mielessäni markoiksi, se tapahtuu enemmän tottumuksesta kuin siitä, että tarvitsisin oikeasti markkamääräistä hintaa.
Näin nopeasti sitä ihminen unohtaa ja tottuu.
Kolme markkaa ja
viisitoista penniä.
Menneen pölyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti