Sain sähköpostin tuntemattomalta ihmiseltä. En pystynyt vastaamaan heti, koska se osui liian lähelle. Se oli kuin olisin kirjoittanut sen itse, ja lähettänyt itselleni.
Sellaisiin yhteydenottoihin on pakko ottaa etäisyyttä, ennen kuin niihin pystyy vastaamaan. Enkä siltikään pystynyt sanomaan kaikkea mitä halusin, vaan asia jäi nakuttamaan takaraivooni kuin sokea tikka kuivausrummussa.
Sanat loppuvat
jos pitäisi sanoa
jotain kaunista.
Ne virtaavat kuin joki,
kun ei ole asiaa.
(Sivusta saattaa tai saattaa olla vetäytymättä juhannuslomalle. Tai ehkä innostun bloggaamaan entistä enemmän katsellessani maailman menoa. Ken tietää, mutta Ken ei kerro. Vähämurheellista juhannusta itse kullekin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti