Minulla on ihan järjettömän kokoinen kovalevy täynnä musiikkia. Laillista, tottakai. Joskus tuli istuttua tuntikaupalla vaihtelemassa CD-levyjä tietokoneeseen verisin sormin ja vuotavin silmin.
No.
En minä suoraan sanottuna kuuntele läheskään kaikkea ikinä. Ei sitä ihminen ehtisi. Ja osa siitä on suoraan sanottuna ihan hirveää skeidaa. Tai kuten sivistyneemmät ihmiset sanoisivat, puhdasta sontaa.
Mutta toisaalta, kun laittaa musiikkia pyörimään samalla kun siivoaa, niin olo on kuin olisit omien muistojesi kirpputorilla: joskus tietokoneen arpoma musiikki kaivaa esiin kauan sitten piiloon tungetun muiston kesäpäivästä, no, vaikka Kangasalla, tai hajun, tai sen, miltä ensimmäinen koulureppu näytti. Toisaalta taasen, joskus leuka loksahtaa auki, kun kaiuttimista alkaa kuulua jotain todella outoa, jonka olemassaolosta ei ollut mitään tietoista muistikuvaa. On kuin löytäisi uutta musiikkia!
Kerran kärsitty, monesti nautittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti