Raimo nojasi saunan seinään ja huoahti syvään. Oman savusaunan tumma lämpö tuntui vuosi vuodelta paremmalta, vaikka kiuas pitikin rakentaa aina uudestaan joka kesä. Viime aikoina siitä oli tullut vaikeampaa, kivet kun tuntuivat muuttuneet painavammiksi ja kantomatkat pidemmiksi.
Pieni tuulenvire oli pitänyt itikat poissa saunalta, mutta ilma oli tyyntynyt viimeisten löylyjen aikana. Ainoa ääni oli kuikan yksinäinen huuto järveltä. Auringonsäteet viistivät maan pintaa liki vaakasuoraan, ja hetken ajan maisema oli sanoinkuvaamattoman kaunis, jättäen Lapin Kulta -mainokset häpeään. Raimon silmät tulvahtivat kyyneliin, sillä edes mies ei voi liikuttumatta katsoa täydellisyyttä.
Mies. Sauna. Hyvin tehty elämäntyö, eikä mitään enää rästissä.
Oli hyvä ilta kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti