Lisää kansallistraumoja...

Kuuntelin ja katselin, kuten tapanani on, joulurauhan julistuksen Suomen Turusta. Kaunis perinne, jonka soisin jatkuvan vielä pitkään.

Mutta yksi asia minua ihmetyttää vuosi vuodelta yhä enemmän (kansallistraumoihin kajoamisen uhallakin jälleen kerran): Maamme-laulun sanat ja niiden merkitys. Perinteisestihän siitä lauletaan ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, jotka tässä muistin virkistykseksi:


Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.


Ensimmäinen säkeistö on komea (ja itse asiassa, melkein kaikki muutkin säkeistöt); kaunis ylistyslaulu, jossa Runeberg ja Cajander ovat löytäneet suomalaisuuden ytimen Paciuksen saksalaiselta juomalaululta kuulostavan viisun ympärille.

Mutta tuo viimeinen säkeistö... Se tuntuu minusta irvokkaalta. Suomi on liki kaikissa kansainvälisissä vertailuissa huipulla: vähiten korruptiota, pienin lapsikuolleisuus, kilpailukykyisin maa, paras terveydenhuolto, jne. Miksi meidän enää pitäisi jatkaa itsemme alentamista muka maan matoseksi ja väittää, että meillä menee oikeasti tosi huonosti, tai jos näyttää siltä, että elämä olisi hyvin, niin kyllä siellä kohta taas jokin katastrofi tuhoaa meidän elämämme. Miksi meidän pitäisi odottaa jotain parempaa tulevaisuutta, koska meillä onni on jo nyt osanamme? Eikö meidän pitäisi keskittyä siihen, että me voisimme jakaa hyvästämme muille?

Ei silti, kyllä laulusta löytyy muitakin viittauksia muka-surkeuteemme: "ois tähän köyhäänkotihin/halumme kuitenkin" ja "On maamme köyhä, siksi jää". Mutta eivätkö ne ole jo taakse jätettyä elämää? Suomi on, melkein millä tahansa mittapuulla, varakas maa. Vaikka meillä on myös huonompi-osaisia, niin suurimmalla osalla kansakuntaa kuitenkin menee niinkutsutusti ihan hyvin.

Paljon mieluummin laulaisin vaikka kolmannen tai seitsemännen säkeistön koskettavia ja tosia sanoja viimeisen säkeistön paikalla:

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?


Sivustan toimitus ja oravat toivottavat kaikille hyvää joulua. Nauttikaa tästä päivästä, älkääkä kurkottako koko ajan huomiseen tai kaihotko eiliseen.

The Kirje

Hyvä Joulupukki,

valittaen meidän on ilmoitettava, että Sivusta Oy:ltä alihankkimanne Joulu 2005 -tuote on tavarantoimittajilla ilmenneiden hankaluuksien takia valitettavasti viivästynyt, emmekä voi siis näin ollen toimittaa Joulu-tuotettanne deadlineen 24.12 mennessä.

"Asiakaspalveluosastomme" tekee ympäripyöreitä päiviä selvittääkseen ongelman. Parhaat miehemme on lähetetty "jouduttamaan" työntekoa omilla alihankkijoillamme.

Uskoisimme kykenevämme toimittamaan tilaamanne Joulun viimeistään tammikuun 15. päivä 2006.

Toivottavasti myöhästyminen ei aiheuta Teille vaikeuksia. Lisätietoja varten voitte ottaa yhteyttä Sivustan "asiakaspalveluosastoon", jossa valituksenne "käsitellään" henkilökohtaisesti.

Teidän,

päätoimittaja Z.

Bloggaaja voittaa aina

Harkitsin tänään vakavasti lähtemistä bloggaajien pikkujouluihin, mutta tulin siihen tulokseen, että paikalla olo incognito olisi liian hankalaa. Päätin siis vaihtaa illan hyvään viskiin (Ardbeg Uigeadail), joulutorttuihin (Pirkka lehtitaikina) ja hyvään seuraan (eräs bloggaaja).

Tule luokseni
  kaipaan kosketustasi
    ihosi lämpöä
  Rakastan sinua
    ja hiustesi tuoksua.

Oravana yössä

Yksi elämän suuria pieniä iloja on hiipiä tyhjään kokoushuoneeseen, latoa lautanen täyteen muilta jääneitä herkkuja, ja vilistää sitten omaan nurkkaukseen nauttimaan saaliista.

Kun tulee vanhemmaksi, oppii nitistämään omantunnon syyttelyt siitä, ettei se muka olisi minua varten. Roskakoriinhan se muuten menisi, eikä vatsa hyljeksi vierasta ruokaa.

Enää viikko joululomaan.

Talven pimeys
  uuvuttaa yksinäisen.
    Tule jo, lumi!
  Haluan telmiä ja
    nauttia valostasi!

Mums

Sivustassa pidetään koirista hyvin paljon. Siksi olikin melkomoinen järkytys lukea, että venäläiset kollegat olivat syöneet koiran elävältä. Tai ainakin yrittäneet, kertoo BBC.

Oravan elo
  on lyhyt ja kaunainen
    väninäkierre.

...ja kattilat täynnä puuroo

Pitäisiköhän minun olla iloinen siitä, että en ollut ehdolla tässä kisassa? Varmaankin.

Joulu on taas, joulu on taas, ja Sivustan oravat juoksevat kiivaina etsimässä kesällä kätkettyjä käpyjään, jotta voisivat antaa ne lahjaksi toisilleen. Kävyt ovat tietenkin kaikki samanlaisia, ja jokainen saa yhtä paljon käpyjä kuin mitä antaa, joten koko ruljanssi tuntuu ulkopuolisen silmin hieman tarpeettomalta.

Mutta ajatushan se tärkein on.

Tsik-tsik

Jahas, vai että esiintyy runoilija Helmenkalastaja telkkarissa.

Sivustan toimitus haluaa korostaa, että vaikka toimituksessamme onkin eroottisesta lyriikasta ja helmien kalastuksesta vastaava, äärimmäisen sotilaallisen kurin alaisena elävä komppania, se on osallistunut vain ja ainoastaan Salaisten Kansioiden tekemiseen, ei Salattujen elämien.

Rakastelun jälkeen
  kolistelen hiljaa
    keittiössäsi.
  Tuon sinullekin teetä
    puhumme pitkään yöhön.

Hei hei hiekkarannat ja muut puiset esineet

proosan ja runouden
      ero on siinä,
                               että runoudessa tyhjillä väleillä
on merkitystä.

Eläköön elämä ja yö

Hei kaikille! Mä oon Anrietta, ja mulla on oma blogi. Mä kerron siellä esmes seuraavaa:

ujea. ny saan kertoo kaikille mun niin mielenkiintosesta elämästä. hmm. no tänään ainakin olin koulussa ja myöhästyin tunnin. mutta ei se kuolemaksi ole. ja tiilikainen taas tuli jotain ineen poissaolo lapuista. kaikkea sitä joutuu kestämään.

Yhteiskuntaopin tunnilla kerrattiin ja kerrattiin. kokeeseen. oli aika hyödyllistä, nyt ei tarvii niin paljoa päntätä kokeisiin.

Seuraavaksi tais olla äikkää tai jotain sinne päin ja saatiin kokeet.9½paperissa.iha tyytyväinen olin. :D

No et minun tunnillani ainakaan saisi tuolla kielellä ysipuolosta. Kuutosen, ehkä. Jos minulla olisi hyvä päivä. Ja olisin saanut.

Moi! Mä taasen olen GauliRauski ja mäkin kirjoitan mun blogia.

En mä ole huomannutkaan, että täällä on tällainenkin juttu! Jipii! Nyt mä saan kertoa kaikille mun ihQsta ja überjännästä elämästä (ja pah).
Tänään oli aika mystinen päivä. En ole pitkiin aikoihin esittänyt miestä, mutta tänään se tuli tehtyä olkatoppauksien ja "tytön" (siis tyttöä esittävän pojan) tissinpuristuksen kera. Hahaa.
Olkaamme kaikki hilpeitä pikku veikkosia, kun vielä kerran on aikaa. Huomenna on tuomionpäivä, nimittäin KAFFE!
Ja varoitan teitä kaikkia korvatipoista. Lukekaa vielä Raamatusta Hes.23:19-20, niin saatte tietää jotain egyptiläisten miesten varustuksesta. Sinne kun pääsis. Siis Egyptiin.

Mhäh? Ei edes päätoimittaja Z höyryissään ole näin sekava. Z tosin kyllä lainaa myös Raamattua - tai siis luulee lainaavansa: oikeasti hänellä on Bilteman kataloogi. Kukaan ei vain ole uskaltanut kertoa asiasta.

Heippa! Mä taasen olen NanNa^^ ja mä luulen, että kukaan ei lue mun sepustuksia.

Juu... hah. :P tajusin tässä galleriassa käydessäni että tänne on ilmestyny tää päiväkirja-juttu. Joten siispä kirjotan ihan huvin vuoksi vaan tänne... jos tätä nyt kukaan viitsii edes katsoa (tai sitten tätä ei vaan löydetä).

Hähä. Nalkkiin jäit.

Näistä IRC-gallerian nettipäiväkirjoistahan riittää hupia koko illaksi! Eritoten pienessä tuiterissa...

Hyvä matkaaja

Ei; ei saa syöttää
  oraville pumppua
    eikä silmiä.
  Verisen pihvin kyllä
    huolisimme kiittäen.

Sori jätkät

Tais lähteä toimituksen pikkujouluissa vähän mopo käsistä pikkutunneilla. Jäämme kaipaamaan Armasta.

(Sivustan extremesports- ja kukkahattuosasto hakee uutta vetäjää. Yst. vast. tlk. nimim. "gyl mnääki tahro semmottis maine ja kunnia".)

Dynaaminen voimakaksikko selvittää

Sivustan investigatiivisista ja intestiinisistä asioista vastaava osasto (joka tosin koostuu vain puoliksi syödystä pähkinästä ja eräästä kesäharjoittelijasta, jota ei ole muistettu irtisanoa) on jälleen selvittänyt tärkeitä asioita: miksi kaapissa olevat lakanat alkavat aikaa myöten tuoksua kynttilävahalta?

Taidokkaasti piilotettu kamera, joka aiemmin paljasti miksi suussa maistuu aamuisin pa...halta, on nyt valjastettu jälleen ihmiskunnan hyötykäyttöön. Seuraa transkripti:

On yö päätoimittaja Z:n koirankopissa. Laajakulmakamerassa ei näy muuta kuin nenäkarvojen vähäinen heilahtelu kuorsauksen tahdissa. Sitten kuvassa näkyy liikettä: kaksi pientä hiippalakkia heilahtaa Z:n leuan takaa näkyviin...

Anteeksi, pieni tekninen häiriö. Vanha nauha oli jäänyt kelauslaitteeseen.

Hetkinen...

Hetkinen...

Hetkinen...

On yö päätoimittaja Z:n koirankopissa sijaitsevassa liinavaatekomerossa (siinä, mikä on van Goghin vieressä; ei siinä biljardipöydän takana olevalla). Kaksi hiippalakkista hyypiötä raahasi isoa maalipurkkia lakanapinon päälle.

"Ei saatana, taas tätä", murisi toisen luokan nuorempi tonttu Repa. "Mä en tajua miksei me voida holauttaa tätä kamaa kerralla."

"Koska ei nää yön yli kuulu alkaa haista", selitti jo hieman kyllästyneenä toisen luokan vanhempi tonttu Tane, joka on sitten viime näkemän saanut puolikkaan tähden lakkiinsa, mikä siis tarkoittaa sitä, että hän oli nykyään toisen luokan vanhempi tonttu puolitähtikoristein. Mitä hän luonnollisesti jaksoi muistuttaa kaikille, jotka ovat kuuloetäisyydellä. "Kato tää on oikeesti tärkeetä", hän lisäsi tähdentääkseen sitä, että hänen mielestään asia oli oikeasti tärkeä.

Repa toivoi jälleen kerran, että ei olisi kuuloetäisyydellä. Mutta tonttujen työvuorot olivat viisivuotisia, joten Tanesta ei pääse eroon niin vain. Paitsi jos halusi Jiipeen vihat päälleen, mutta se ei ole hyvä vaihtoehto tontulle - nykyään kun duunia ei oikein löytynyt muualta, paitsi Holly- ja Bollywoodista.

"Miksi tää on niin vitun tärkeetä", hän puhisi ja väänsi samalla purkin kantta isolla ruuvimeisselillä samalla kun Tane teki suurta numeroa pensselin oikeasta valinnasta. Tane selitti kärsivällisesti, vähän niinkuin vittumainen isoveli tyhmälle pikkuveljelleen:

"Koska ihmiset odottaa tätä. Se kato muuten menis koko maailmankuva sekaisin niiltä, jos me lakattas tekemästä meidän duunia. Tietsä?"

"E."

"Ajattele ny, jos joku aamu niiden lakanat ei haisiskaan kaapille! Ne alkais ettiä syytä ja niille tulis ressi ja sitten ne kuolis! Ja sitten Jiipee ei pääse jakaan lahjoja ja sit sitä vituttaa ja me saadaan piiskaa. Kato paska valuu alaspäin, ja nää on meidän asiakkaita. Mähän kato seuraan Saras-TV:tä, siellä just puhuttiin tästä."

Konsulttipuhetta taas. Repa kastoi Tanen ojentaman pensselin kynttilävaha-ainepurkkiin ja alkoi sivellä sitä lakanoihin. Hän tiesi, että siitä ei tulisi loppua, jos hän alkaisi äyvätä vastaan. Joten oli parempi pitää turpansa kiinni ja tehdä, mitä herra isoherra vaati. Ei se mitään tajunnut kuitenkaan.

Olenkin aina ihmetellyt...

...että miten hiphopparit saavat housunsa pysymään ylhäällä.

Tänään se selvisi. Ei millään.

Joukkoliikennevälineen ovenaukaisuhetkellä sen edessä seisoi nuori mies, joka epätoivoisesti kiskoi housujaan ylöspäin, alushousujen lepattaessa iloisesti tuulessa.

Rakas krapulablogi

Oravillamme
  lienee kaikki kunnossa,
    siis vihtiläisilläkin.

Sivustan PR-orava, nimimerkki "Sami K", haluaa nyt vielä vahvistaa, että Sivustan, Kysyn Vaanin, Karu Sellin tai Krapulablogin toimituksilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, he eivät ole koskaan tavanneet, eivätkä erityisesti aio lounastaa ensi viikolla. Päätoimittaja Z kieltää myös pitävänsä Sellistin kuvaa seinällä ja puhelinnumeroa kännykkänsä pikavalinnassa ja korostaa, että Sivusta on tyystin top-listasta riippumaton julkaisu, jolla ei ole mitään tekemistä kenenkään todellisen henkilön kanssa (joskin päätoimittaja Z myöntää, että hänellä on melko usein krapula).

Anonyymibloggaajien salaliittoa ei ole olemassa, eivätkä nämä ole niitä oravia, joita etsitte.