Vasen, ei kun oikea

Minä taittelen lakanat aina niin, että ensin se taitetaan pitkältä sivulta niin, että taitos jää vasempaan käteen ja kaksi irtoreunaa oikeaan käteen. Sitten taitos tuodaan vasemmalla kädellä oikean viereen ja oikeanpuolimmainen irtoreuna pudotetaan alas. Se pyöräytetään sitten alakautta ympäri vasemmalle puolelle, jonka jälkeen koko pinkan alareuna nostetaan vasemmalla kädellä vaakatasoon ja lakana vedetään.

Näin sen on minulle äitini opettanut ja näin se on hyvä.

Paitsi että... Eihän äitini ole voinut minulle opettaa tuota juuri noin, koska toisessa päässä oleva apurihan näkee kaiken peilikuvana!

Eli äitini on tehnyt sitä tavalla, jonka hän on oppinut peilikuvana omalta äidiltään – ELI MINÄ TEEN SEN SAMOIN KUIN OMA ÄIDINÄITINI. Samaten omat lapseni oppivat tekemään sen nyt samalla lailla kuin mumminsa!

Tämä selittää myös ne kiistat, joita syntyy silloin kun kaksi ihmistä kohtaa ja rakastuu ja alkaa taitella lakanoita yhdessä. Jos satut olemaan "väärässä vaiheessa", niin jompi kumpi teistä joutuu synkronoitumaan sen toisen suvun vaiheeseen. Oikea pitää opettaa vasemmaksi tai vasen oikeaksi.

(Tällä asiallahan ei ole mitään merkitystä, mutta kohta on loma ja aivoni alkavat olla myös loman tarpeessa.)