Inho ihoni on ohi

Runotorstain seurauksena jotain, mikä saattaa häiritä perheen pienempiä.

Se kuristaa ja kiristää, kutiaa ja vihaa
se tunkee itsensä öisin kurkkuuni
yrittää tukehduttaa minut
tukkia ruumiini aukot
Se kiusaa ja nauraa, kasvattaa finnin
juuri sinne minne ei pitäisi
estää muita näkemästä
miten hieno olen
Olen koettanut kaikkea rasvasta happoon
juossut lääkäriltä toiselle
raapinut itseni verille
mikään ei auta
Seison kylpyhuoneessa peilin edessä
katson sitä joka en ole minä
lempeä kosteus ympärilläni
kädessäni partaterä
Piirrän punaisen viivan nilkasta nivuksiin
toisen reiden ulkosyrjälle
otan kiinni reunasta
ja repäisen.

Aivoa, komisario Z

Olen aina miettinyt, miten aivo toimii. Kaikilla se meillä nimittäin toimii, joskin joillakin huonommin kuin toisilla.

Onneksi tiedemiehet ovat selvittäneet asian. Tässä opettavaisessa videossa John Cleese (entinen ministeriön virkamies, nykyinen amerikkalainen, joka pitää originellisti nimettyä John Cleese Podcastia) kertoo selkeästi ja tyhjentävästi miten ihmisaivo, tuo vesivessan ja vaihtovirtatasasuuntaimen keksijä, toimii.

Englannin alkeet on hyvä hallita. Selostus ei ole aivan yksinkertainen, mutta erittäin valaiseva.

Ensimmäinen

Olet niin pieni ja niin kaunis
täydellinen jokaista kehosi piirrettä myöten
mutta mieleltäsi olet vielä keskeneräinen
tuskin edes taipaleesi alussa
Anna minun opettaa sinua
tutustua kanssasi uusiin ihmeisiin
kertoa kaikki maailman tarinat
kunnes et kestä minua enää
Lapseni.

Runotorstain innoittama.

Maailman tanssit

Jos jokin maailmassa saa minut yhtäaikaa iloiseksi, surulliseksi, hymyilemään ja itkemään, tuntemaan oloni haikeaksi, mutta samalla kuitenkin jollain oudolla tavalla toiveikkaaksi, se on tämä verkkosivusto, ja erityisesti tämä video:


Where the Hell is Matt? (2008) from Matthew Harding on Vimeo.

Kuinka tärkeää onkaan vain tanssia.

Matt kertoo videon syntyprosessista.

Taiteiden yöstä

Pidän siitä, että voin tulla kotiin
kun sinä olet jo nukkumassa
saan istua hetken yksin ja lentää
Ei siksi, etten rakastaisi sinua
vaan siksi, että voin vapauttaa mieleni.
Haaveista on jokin valittava
    ja se olet sinä.
Silti tarvitsen illuusioni
hetken maailman valtiaana.

THE HUMANS ARE DEAD

Flight of the Conchords on melko nerokas yhtye maailman toiselta puolelta. Toimitus suosittelee.

THE HUMANS ARE DEAD.

It's business time.

Toimituksen oravat kulkevat nyt edes takaisin, teroittavat veitsiään ja hokevat "the humans are dead, I know, I poked one of them."

Ennen oli paremmin

Huh. En olekaan blogannut tänne yhtä ahkerasti sitten toukokuun 2005, jolloin pinnalla olivat vierasblogattu Oy Sivusta Ab:n yritysesittely, Nurmelan paljastuminen fiktiiviseksi naiseläjäksi, ja maailman nopein suoli.

Ja onko maailma noista jutuista parantunut, kysyn vaan?

Syksyn katveessa
  muistelemme mennyttä
    vielä kirkasta.

Juosten vai pyörien?

Liikenteessä sitä herkistyy ihan eri lailla. Jos radiosta kuuluu ulvahdus, sitä vilkuilee paniikinomaisena ympärilleen ja yrittää havainnoida vaaraa. Jos radiosta kuuluu piippaus, alitajunta vauhkoontuu ja odottaa poliisin sinisten valojen välkähtävän taustapeilissä hetkenä minä hyvänsä.

Inhoan kappaleita, joihin on sujautettu sireenin ulvontaa tai tuuttauksia. Jotain rajaa todellisuuden ja kuvitelman välille, kiitos.

On sääli, että liikenteeseen ei voi vaihtaa teemoja samalla lailla kuin kännykkään.

Ha!

Tietenkin sipsiorava voitti.

Koska Sivusta Amalgamated omistaa paitsi blogosfäärin, myös Ilta=Slanopat, niin älkää yhtään yrittäkökään näytellä hämmentyneitä siellä.

Sitäpaitsi tuo on päätoimittajan serkku, Iivari. Iivari-parka; takana kolme konkurssia ja ura erään pienen afrikkalaisen valtion sotilasdiktaattorina, ja nyt joutuu varastelemaan sipsejä hengenpitimikseen. Sitä se teettää kun uskoo liikaa astrologeihin.

Eipä tässä muuta

Älä koskaan pyydä anteeksi sitä millainen olet.

Sese Seko

Noniin, mikäs ihmeen kommenttihörhö pyörii tuolla edellisessä merkinnässä? Onko Sivustalla joku pahaa karvanlähtöä poteva fani vai lieneekö jonkun roskapostittajan robotti seonnut?

Pitäisiköhän siirtyä takaisin Haloscaniin? Ennen ei ollut hörhöjä...

Joskus on tärkeämpää tuntea kuin tietää

Mikro-optimoijat ovat ihmisiä, jotka osaavat kyllä kertoa sinulle miljoona detaljia siitä, miksi jokin tietty vipstaaki on parempi kuin toinen - esimerkiksi nyt vaikkapa auto tai lastenvaunut tai kalakeiton resepti. Heitä kiehtovat numerot ja prosentit suunnattomasti ja he vaikuttavat tietäviltä ja fiksuilta. He ovat juuri niitä ihmisiä, joilta kysellään neuvoja verotukseen, ja he mielellään niitä antavat.

Kuitenkaan moni heistä ei kykene elämässään järkeviin ratkaisuihin. Ja joskus on kuin katsoisi hidastettua autokolaria, jossa kuljettaja on huolestuneempi siitä, onko radiossa nyt varmasti optimaalinen kuuluvuus ja onko GPS-laitteen reitti paras mahdollinen, kuin siitä, mitä lähestyvä täysperävaunullinen rekka tekee hipiälle.

Nähdä metsää puilta - kuinka osuva sanonta.

Jätä se mies
  et ole sen arvoinen
    vaikka laskisit.

Wanhaa kauraa

Jaa, tämmöinen löytyi vanhoista arkistoista. Menköön sekin nyt julkiseksi.

Tornitalojen ikkunoissa
miljardi wattia sähköä
jokaisen ikkunan takana
ihminen, joka ei tunne
naapureitaan.

Laput lakoon

Kävin läpi vanhoja merkintöjä ja lisäsin lappuja (tunniste, tag). Oikeasta laidasta (alempana, pöliät) löytyy nyt myös helppokäyttöjuttunen, josta pääsee lukemaan vaikka kaikki Sivustassa koskaan julkaistut runot.

Kaikkia merkintöjä en jaksanut laputtaa - niitä on todella järkyttävä määrä. Kaikkea sitä on tullut elämässään tehtyä...