lauantaina, joulukuuta 11, 2004

Tämä tarina voi myös olla fiktiivinen

Toisinaan joku heittää ohimennen jotain, mikä jää pyörimään päähän päiviksi; kalvamaan aivolisäkettä kuin nälkäinen orava jäistä pähkinäänsä. Toisinaan taas joku tulee ja heittää pöytään niin vastaansanomattomat faktat, että aivot lyövät hetken tyhjää kun joltain isolta uskomukselta putoaa pohja.

Näin joulun alla on ihan hyvä laittaa asioita hieman perspektiiviin. Olin aina kuvitellut olevani vain ihan hyvin toimeen tuleva - kunnes löysin sivun, josta voi käydä tarkistamassa, mihin oikeasti sijoittuu hyvinvointipyramidioravanpyörässä: http://www.globalrichlist.com/.

Minä olen maailman 45.628.765:ksi rikkain ihminen. Siis 5.9 miljardia ihmistä elää pienemmällä rahamäärällä. Olen maailman top-listalla johtavien 7.6 promillen joukossa.

Kauhistuttaa. Hävettää. Järkyttää. Ja myös ilahduttaa, aivan kuin olisin tehnyt jotain syntistä jäämättä siitä kiinni.

Sehän on jo ihan helvetin hyvin! Miksi minun pitäisi kiivetä tikkailla enää yhtään ylemmäs? Miksi juuri minä olisin muka ansainnut tämän? Olenko muka? Miksi en ole sisäistänyt tätä aiemmin? 45 miljoonaa rikkaampaa ihmistä on vähän. Todella vähän. On aivan kuin olisi juossut aamulenkillään vahingossa olympialaisten maratonjuoksun sekaan ja voittanut täysin yllättäen kultaa.

Tätä pitää miettiä syvällisesti. Ja laittaa joulupataan enemmänkin kuin perinteinen kymppi.

Sivustan Joulu Kalenterin Yhdestoista Päivä:

On todellakin
  totta: vauraus ei tee
    onnelliseksi.
  Mutta ei välttämättä
    tee onnettomaksikaan.


(P.S. Miksi helvetissä kesätakkini taskussa oli avaamaton pussi kuivattuja luumuja? Tontut? Haamut? Anyone?)

Ei kommentteja: