Elämä on pohjimmiltaan entropiaa vastaan taistelua. Jokainen pieni organismi yrittää säilyttää pienen järjestyksen kipinän omassa pienessä kuplassaan; järjestää molekyylejä uuteen uskoon, jotta se voisi tuottaa itsestään uusia kopioita, kunnes se itse antautuu vääjäämättömän entropian vyöryn alle, ja muuttuu kokoelmaksi satunnaisia molekyylejä.
Tänään olen elossa, mutta eräs kasveistani taisi kuolla viikonlopun aikana. Musta entropia vie kenet vain haluaa, eikä muita termodynamiikan pääsääntöjä ole olemassakaan, mutta se ei ole paha. Se on vain nimi, jonka olemme antaneet sille, mikä antaa meidän elämällemme merkityksen.
Jopa siivoukselle.
Hinkkaan polvillani
hammastahnatahroja
pienet löppäsuut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti