Matkalla ystävän vapputapahtumaan poikkean kauppakeskuksessa ja näen ihmislaumat jo ennen musiikkia. Ulkona, portailla, ihmiset ovat saapunut kuulemaan Mikko Alatalon musiikkia. Ja mikäs siinä, hyvä kansan tuntojen tulkkihan Mikko on, jolla on takanaan pitkä ja kunniakas ura.
Huomioni kuitenkin kiinnittyy ahavoituneeseen, paljon nähneeseen mieheen, joka seisoo kaukana joukosta. Hän kuuntelee hartaudella laulun sanoja, kyynel vierien poskelta tipahtaen keväiseen nurmikkoon, ja tuntuu siltä, että kappaleella olisi enemmänkin merkitystä kuin kauniit sanat.
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa
Se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti