Sosiaaliset ihmiset ovat yleensä hauskoja, mielenkiintoisia, originelleja, mukavia, ja osaavat puhua sekä kuunnella juuri oikeassa suhteessa. Mitä sosiaalisempi olet, sitä enemmän sinulla luonnollisesti on kontakteja ihmisiin ja sitä enemmän kuulet ja ymmärrät.
Mutta mistä syntyy tuo originaalisuus? Koska sosiaaliset ihmiset ovat paremmassa asemassa kuulemaan muilta juttuja, voivat he sitten esittää näitä originaaleina toisille, jotka eivät olleet paikalla. Näin he vaikuttavat aina mielenkiintoisilta ja tuoreilta. Kyse ei ole kuitenkaan puhtaasta kopioinnista, vaan myös asioiden yhdistelystä, vääristelystä, väärin ymmärtämisestä ja värittämisestä.
Sosiaalisuus on siis huijausta, varastamista ja valehtelua - jotain mitä yleensä, hassua kyllä, liitetään nimenomaan epäsosiaaliseen toimintaan.
Kysymys onkin: miksi tämä sallitaan toisille, mutta ei toisille? Miksi toisia pidetään ihanina ja toisia ei, vaikka menetelmät ovat samat?
Kyse on taikuudesta: kaikki tietävät, että taikurit huijaavat, mutta niitä katsotaan ja ihastellaan silti. Hyvää sosiaalista taikuria (kuten vaikkapa kolleegaani Ihanaista) ihmiset seuraavat mielellään, kun taas alalla vähemmän hyviä vihataan ja hyljeksitään.
Eläköön taikausko ja moraaliset dilemmat. Ilman niitä olisi taasen vähemmän kirjoitettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti