Tai siis, koen sen olotilan jonka kuvittelen, että muutkin kokevat, kun he sanovat että heidän päätään särkee.
Jos päätäni ei ikinä särkisi, olisin ongelmissa: Minulta puuttuisi kokonaan tärkeä, kaikkien muiden jokapäiväiseen elämään kuuluva käsite. En voisi antaa todellista sympatiaa, kun vierustoveriani juilii migreeni, tai nyökytellä ymmärtäväisesti krapulaiselle ystävälleni. Tai edes nauraa paskaisesti ja tehdä vahingoniloni tiettäväksi.
Päänsäryn on siis oltava ihan hyvä asia, joka lisää ihmisten välistä ymmärtämystä. Kärsimys kasvattaa.
Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran krapulapäissänne kolhitte itsenne lääkekaapin oveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti