Tunnen, miten hän lipuu pois.
Sanoin sen jo kun tutustuimme, mutta hän ei tainnut uskoa minua. Nyt viestit ovat harvenneet, ja ajatukset laukkaavat jo toisilla poluilla. Luulen hänen itsekin havainneen asian nyt.
Minä vähenen satunnaiseksi sähköpostiksi, katoan hänen elämästään. Viiden vuoden päästä näemme messuilla sattumalta ja kyselemme kuulumisia hieman vaivautuneesti pari minuuttia, sovimme tapaavamme, emmekä sitä koskaan tee.
Mutta minä en ikinä unohda näitä viikkoja ja kuukausia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti