Taikatuulitakki

On syksy, ja vedän tuulitakin ylleni
ja tunnen, kuinka
  P alkaa kadota Rismasta
  yllätysvokkaaleja kurkkii akkunasta
  vaikeemmat konsonantit muuttavvat etelään
  ja elämä hiastuu
Taekatuultakkij on se.

Päivän teams-mämmi

Sivustan toimituksessa suhtaudutaan hyvin joustavasti etätöihin, ja onneksi useimmista puista saa jo oikein kelvollisen 5G-yhteyden. Väliaikainen toimitussihteerimme Jalmari Ylä-Käpylä-Kepponen tosin haluaisi kaikkien palaavan samaan pesäkoloon perjantaisin, mutta useimpia pelottaa päätoimittaja Z:n edellisperjantaista peräisin olevan krapulan murina sen verran, että työterveydessä tiedetään tulostaa sairaslomalaput henkilökunnalle jo valmiiksi aina torstai-iltaisin.

Etätyöpäivien plussat:

• Saa tehdä töitä rauhassa
• Ei tarvitse pukea housuja
• Säästää työmatkoihin kuluvan ikuisuuden

Etätyöpäivien miinukset: 

Se, kun tajuaa varttia ennen koko iltapäivän täyttävää palaveerosputkea, että ei ole syönyt mitään, ja ainoa ape on pakastimessa oleva jäätynyt kimpale mämmiä.

Ei silti, mämmi on hyvää.

Mutta silti.

Heippa threduliinit

Niin, Sivustakin on nyt modernisoitunut – tai siis potkittu pihalle Twitteristä – ja liittynyt tuohon zukkerperin lentävä kirnu/kampiakseli/vompatti -kolhoosiin, eli Threadsiin.

Osa näistä kirjoituksista päätyy sinnekin, joten sieltä niitä voi sitten ihastella, printtailla ja liimata monitorin kulmaan ja haaveilla mielessään kuinka IHANA sanan säilän heiluttaja täällä täytyy olla. (Päiväuniin tulen ilmaiseksi; "asiakaspalvelustamme" voi tiedustella yöllisen visiitin hintaa.)

Minulla on jo KAKSI seuraajaa. Oletko sinä KOLMAS?

Klikkaa tuosta itsesi ihanuuteen: https://www.threads.net/@thesivusta

(Halvalla menee, mutta kyllä nyt naurattaa, kun tuo "tägi" elikkäs "lappu" elikkäs "labeli" elikkäs "kategoria" on "meta", ja Threadsihan kuuluu Meta-konserniin. Hihihoho.)

Öisin sinä saavut

Öisin laskostut ylleni
  lepäät raskaana päälläni
    hivelet halujani
      kuiskit lupauksiasi
Avaat mustan sylisi
  tarjoat tummaa vettä janooni

Joka aamu olen syvemmällä sinussa
  joka ilta repeän enemmän halusta
Mutta tiedän
  etten kestäisi
    en selviäisi
    en eläisi
kuin onttona kuorena
  seuraavalle

Oletko aina pessyt ikkunoitasi väärin?

Jos pesee ikkunansa tarpeeksi harvoin, ei ole väliä milloin ne pesee ja millä. Kaikki on parempaan päin.

Avaan ja suljen parvekelasin, välissä suihkautan pesuainetta ja vilautan kuivauslastaa. Toistan, kunnes olen hinkannut muistot pois. 

Nelivuotiaana tyttäreni piirsi joulusaunan jälkeen joulukuusen höyrystyneeseen ikkunaan. Kuusivuotiaana isin. Joskus myöhemmin koko perheen. Nyt hän ei enää piirrä.

Tahmaiset sormenjäljet, löylyjen muistot

pyyhin ne kaikki pois.

Ja vaikka jätän jälkeeni raitoja,

näen silti nyt kaiken kirkkaammin.

Kesälomalla

Tutkin puolukan kukkaa kuin mikroskooppi
  annan hyttysen hyväillä ihoani
    lasken käen antamia elinvuosia

Minua kaipaava voi etsiä minut rannasta

Sillä ylhäällä on kaaos,
  alhaalla rauha
                                                 ja kivinen polku välissä.

Vain matoja

AI:lla generoitu, koska näistä tulee vaan niin hassuja.

Tiedättehän korvamadot?

Minulla on silmämatoja. Ei sellaisia ällöjä valkoisia, jonka saa kun ui saastuneessa joessa Afrikassa, vaan sellaisia kuvia, jotka pomppii mieleen silloin kun on juuri nukahtamassa.

Joskus ne tarttuvat peleistä: Aikoinaan pelasin Tetristä niin paljon, että näin taivaalta putoilevia palikoita. Tai vanha Civilization -peli, jonka jälkeen kaikki näytti kuusikulmioilta.

Raaputin tuossa karstaa irti induktioliedestä sellaisella liesiraaputtimella, ja herran jestas että se oli tyydyttävää. Nyt kun suljen silmäni, näen vain miten suit sait, karsta irtoaa ja alta paljastuu kirkas lasipinta.

Tunnen jopa sen tunteen sormissani. Onko minulla myös käsimato?

Hupsistasaatana

Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun hapero, huoltoasemalta poimittu pahvikuppi täynnä kuumaa vettä ja erilaisia epäpuhtauksia hajoaa hellässä otteessani ja sen sisältö rojahtaa syliin sadan kahdenkympin vauhdissa moottoritiellä.

Ihan teitä, rakkaat lukijat, varten tein tämän ihmiskokeen, että teidän ei tarvitsisi kokeilla.

Ilman auton kaikenlaista hienoa automatiikkaa, jota ei pätkääkään kiinnosta autossa kaikuvat tuskanhuudot, tuo edellinen merkintä olisi nimittäin hyvinkin voinut olla Sivustan viimeinen - mikä olisi ollut erinomaisen ironista. Joten tästä eteenpäin saatte kiittää tekoälyä Sivustan olemassaolosta, ja ainoa todellinen vaaratilanne koski mahdollisia vielä syntymättömiä lapsia.

Tervetuloa vaan, tekoäly. Olen sinulle yhden velkaa.

(Sattui muuten aika paljon. Älkää kokeilko.)

Kiitos ystävyydestä

Muistamme sinua

ruusulla arkun ääressä 

Musta auto vie sinut pois

taivaskin jyrähtää pahennustaan

Sade kastelee lasini

eikä kukaan näe, että itken

Ja aina kun näen mustarastaan

toivon että vielä vastaisit viestiini

Jotain kehuista

Kehukaa toisianne, mutta ei silleen limaisesti. Minusta on ihan ok kehua toisten vaatteita, tai työsuoritusta, tai meikkiä, tai muita vastaavia asioita, koska ne ovat ihmisen omia valintoja ja joskus kovan työn tulosta. Kaikki pitävät siitä, että heidän panostuksensa huomioidaan.

Ulkonäön kehuminen sen sijaan on jo aika rajalla, ja sitä on syytä välttää. Tuttujen kesken ehkä, mutta jos tuntemattomalle tokaistu "sulla on hyvä perse" kuuluukin saada vastineekseen vesilasin naamalle, tai jotain muuta semiaggressiivisen puolelle sujahtavaa ilmaisua.

Sydän iloitsee
  sinne syttyy pieni valo
    kehun myötä.

Missä se onni on?

Missä se suomalaisen onni on?

Saunatuoreena terassilla,
  kourassa olut
    raukeus luissa
      lämpö ytimessä

Juuri nyt ei maailma minua kaipaa

Kuolemakin istuu vieressä
  rentoutuu, ottaa siemauksen
    oikaisee luiset jalkansa
      huokaisee syvään

Henki

Tänään lohduttaa tämä ajatus.

Jokaisella hengenvedolla hengität atomeja,
jotka ovat joskus olleet
  ystäviesi
    rakkaittesi
      esivanhempiesi keuhkoissa
niin nykyisten kuin edesmenneiden
   tuhansien vuosien ajalta

Et ole koskaan yksin
he ovat aina osa sinua
ja sinä osa heitä

Hyvää matkaa. On ikävä sinua.

Jätä jo minut

Arvannette, mistä tämä on peräisin. Ei meinaan ollut kivaa.

Ilma satuttaa minua naamaan

Mitä pahaa minä olen sille tehnyt?

    eilen haistoin jo kevään

        maistoin lämpimän veden

Tänään ilma satuttaa minua naamaan

    se hakkaa kylmin nyrkein

        se pistää terävin neuloin

Mitä minä olen sille tehnyt?

Olen antanut sille parhaat sanani

    ensimmäisen henkäykseni

       huutanut kalliolta kipuani

Viimeisen huokauksenikin olen valmis sille antamaan

    mutta silti se minua murjoo

        kuin hylätty rakastaja

Miksi asun täällä, missä ilma satuttaa minua naamaan?

Normilauantai

By Pascal Torthur

Ehkäpä elämäni absurdein tilanne on istua kaikessa rauhassa meikkipöydän ääressä syömässä kanatoastia, samaan aikaan kun ympärillä pyörii lauma kumiin ja nahkaan pukeutuneita ihmisiä, joista osa piiskaa toisia. Että mikäs siinä, normilauantai, ja on ilmoja pidellyt.