Avaan ja suljen parvekelasin, välissä suihkautan pesuainetta ja vilautan kuivauslastaa. Toistan, kunnes olen hinkannut muistot pois.
Nelivuotiaana tyttäreni piirsi joulusaunan jälkeen joulukuusen höyrystyneeseen ikkunaan. Kuusivuotiaana isin. Joskus myöhemmin koko perheen. Nyt hän ei enää piirrä.
Tahmaiset sormenjäljet, löylyjen muistot
pyyhin ne kaikki pois.
Ja vaikka jätän jälkeeni raitoja,
näen silti nyt kaiken kirkkaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti