Bang

Niin, Michael Jackson ja Farrah Fawcett menehtyivät. Surullista monessakin mielessä. Nyt sitä nimittäin alkaa olla siinä iässä, että lapsuuden idolit alkavat kuolla pois, ja jokainen uusi kuolinilmoitus vie yhden tutun nimen mennessään.

Ennen sitä ei tuntenut noita vanhoja, jotka olivat tehneet elämäntyönsä silloin kun tärkein asia maailmassa oli syödä kuraa. Nyt alkavat mennä ne, jotka olivat iäkkäitä silloin kun olimme teinejä. Kohta tahti vain kiihtyy, ja jossain vaiheessa sitä huomaa vain, että "hei, mähän olin tuon kanssa rinnakkaisluokalla."

Nainen hymyilee
  ja vedän vatsan sisään
    nuori vielä hetken.

Julkinen varoitus

Älkää ostako Hackmanin Matador-sarjan paistinpannuja. Raavittuani nyt pari viikkoa paistoastioiden pohjasta kiinnipalanutta ruokaa olen tullut siihen tulokseen että hieno Ceratec(tm) -pinta on tasan yhtä tarttumaton kuin kärpäspaperin ja laastarin äpärälapsi olisi.

Kuumankestokyky on toki hyvä - se ei siis syty tuleen itsekseen - mutta sitä ei mainita, että sivuvaikutuksena se polttaa kaiken itseensä kiinni ja astian pohja muuttuu lähinnä rapistuneen vanhan majakan ulkohuussin homeista sisäseinää muistuttavaksi röpellykseksi.

Pitänee hankkia uudet pannut - harmi kyllä kovin moni sarja ei ole sekä astianpesukoneen että induktiolieden kestäviä.

Pipo on saavutettu

Tässä joitain runoistani Googlen suomi-englanti-suomi -koneen läpi ajettuina. Osa suorastaan paranee.

Hot rocks
oluen pussin rapina
yöpilven kimalle.
Sivustokartta Valaistus
kirsikka puiden varjossa. (originaali)

Aamu sadetta
jopa haju Helsinki
outona maana. (originaali)

Kävelen Länsi liikennekäytävässä keskellä tietä
lempeistä lehmät raivoisa lintujen
Katsoo finder, että kaaos
ruhoihin keskellä hinta sivistyksestä.

Pipo on saavutettu, olemme kirkon
kyyneleitä sataessa katto
mammonan alttarille uhrata meidän lasten massa
lasiseinien sisällä vankina. (originaali)

Pöydässä Vähärasvaisen nuudelikeittoa
vähentäminen kanan paloja lillivät yksin
radio Loiri laulaa Ave Maria
ja vaimo itkee hiljaa
mies avaa uuden oluttölkin
kuori ruokia, niiden laatija
Joulun valot ovat puoli polttouhri
ja palovaroitin huutaa (originaali)

Miksi istun ulkona tähän aikaan?

Lämmin kallio
  pussikaljan kahahdus
    yöpilven hohde.
  Sivuvalaistuksessa
    kirsikkapuiden varjot.

Lisää biittilaatikkoa

Kun kerran oli puhe beatboxingista, niin tässä vielä loistava esimerkki. Naturally 7 beatboksaa koko bändin:

Tangat

Runotorstaissa kerrankin jotain tuttua.

Tuuletin huokaa
  lehdetkin hikoavat
Unohdin lämmön
  kun ensimmäisen kerran
    käännyit kohti minua

(Apropos, jos halajat lisää tankarunoutta, niin jokunen on tullut kirjoiteltua aikojen saatossa. Tästä lisää.)

Bebebebebeatboxing!

Jokin perverssi osa minusta nauttii beatboxauksesta - tiedättehän, tuosta jalosta lajista, jossa ihmissuulla saadaan aikaiseksi mitä ihmeellisintä musiikkia. Tässä pari hienoa esimerkkiä:







Melko hienoa, että Youtubessa kilpailemalla voi voittaa palkintoja tässäkin lajissa.

On vasta tiistaiaamu

Kaikki me nauramme
samoille jutuille
Katsomme televisiosta
samat ohjelmat
Patsastelemme bileissä
naamioiden takana
Juoksemme maratonilla
numero rinnassa
Samanlaista, samanlaisia
kaikki kaksoisolentoja.

Runotorstai, "kaksoisolento".

Näyte

Tuli roskapostia:

"Joka neljäs nainen kärsii virtsankarkailusta.

Ilmainen näyte."

Enpä taida avata.

Flashback

Sadeaamuina
  jopa Helsinki tuoksuu
    vierailta mailta.

Järki vai tunteet?

Kuuntelin pitkällä ajomatkalla Voicea ja Vappu Pimiää, joka yritti täyttää eetteriä pohtimalla notta pitäisikö ihmisen seurata järkeään vai tunteitaan. Ajatus jäi nakuttamaan takaraivooni kuin tikka kuivausrumpuun, joten ehdin palata siihen vasta nyt.

Lyhyesti sanottuna mielestäni tunteet sanovat sen mitä pitäisi tehdä; järki taasen puolestaan miten. Nimittäin, kuten edesmennyt Pertti Pasanen lauseen aloittaisi, siitähän ei tulisi mitään, jos päättäisi järjellä tekevänsä jotain mitä ei oikeastaan haluaisi tehdä ja sitten antaisi tunteiden ohjata lopputulosta.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Itse lisäisin soppaan vielä kolmannen tekijän, intuition, tahi näin ihan suomalaisittain vaiston, joka muodostaa pitkälti sen ensimmäisen päätöksentekokoneiston. Et sinä kävele tunteella tai järjellä; kyllä se on opittu refleksi ja vaisto, joka sinut pitää pystyssä. Paitsi ehkä näin vappuaattona jolloin kyseessä on joko hyvä kaveri tai poliisi.

Monesti me perustelemme tunteella tai järjellä asioita, joita intuitiomme on jo päättänyt: kenestä pidämme, kenestä emme. Kuka saa tuupata piimää pajatsoomme, ja kenen kulkusia kilautamme kielellämme, jne muita huonoja anal-ogioita. Intuitiota vastaan on vaikea tapella - ensivaikutelma on ratkaiseva, ja sitä on vaikea muuttaa.

Hauskaahan tässä on se, että intuitio on taito, jota voi kouluttaa niin järjellä kuin tunteilla. Insinööri käyttää tuhansia tunteja saadakseen intuition seuraamaan järkeään; taiteilija vastaavasti tunteitaan. Itsepuolustuslajeja ja sotatoimia harjoittavat pyrkivät yhdistämään molemmat samaan, jotta osaisivat toimia oikein sen viiden sekunnin aikana, jolloin järki on jäässä, tunteet toijalassa ja henki höllässä.

Järjen ja tunteen raja on loppujen lopuksi varsin häilyvä. Monesti ne ovat vain oivia keinoja oikeuttaa intuition jo aikoja sitten tekemä päätös. Ne ovat erilaisia ilmentymiä niistä prosesseista, joilla me pyrimme selviytymään tässä maailmassa, ja niitä voi käyttää eri tilanteissa, kun intuitio ei toimi. Siinä me olemme parempia kuin muut eliöt tässä maailmassa: me emme ole meihin syntymässä koodatun tiedon vankeja, vaan me voimme muokata itseämme paremmiksi lamarckilaisen evoluution hengessä.

Jos suljen silmät
  näen kaupungin valot
    sateen tahrimat.
  Kaikki ne paikat, missä
    elin, opin, rakastin.

Hyvä kysymys

Jos ompelukoneöljy kerran tehdään ompelukoneista, mistä tehdään vauvaöljy?

Kysyy nimimerkki "Aivan liian myöhä muodostaa koherentteja ajatuksia."

Niin hiljaista

Aamulla heräsin painajaiseen. Tiedäthän, siihen nimenomaiseen, jossa putoat heikkoihin jäihin ja viimeinen mitä näet, on mustuus ja yläpuolellasi monen metrin päässä hohtava päivänvalo, joka pikkuhiljaa valjuaa pois.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan kyökkifrasiercrane yhdistääkseen tuota stressiin.

Mikä tämä on?
  Loppuun ajetun mielen
    kuolemanpelko.

(Runotorstai.)

Muisti on kirous

Kun vaatekaappini takaseinä pamahti irti työnnettyäni sinne vielä yhden T-paidan, tulin siihen tulokseen, että on ihan pakko luopua joistakin vanhoista mutta vielä "ihan hyvistä" paidoista.

Prosessi oli sydäntäraastava.

Sanoin hyvästi paidalle, jonka ostin interreilatessani Liechtensteinista; irkkupaidalle, jonka sain vanhalta rakkaudelta; monille paidoille, joita olen ostellut aurinkoisina päivinä vanhoissa kaupungeissa; paidalle, josta en koskaan pitänyt, mutta jonka vanhempani toivat minulle tuliaisina elämänsä Italianmatkalta; paidalle, jonka luulin jo unohtaneeni, mutta joka toi minulle kyyneleet silmiin; ja monelle muulle, jotka ovat olleet elämässäni kauemmin kuin monet ihmiset.

Jokaisella niistä oli tarinansa, ja siinä makuuhuoneen lattialla istuessani elin hetken uudestaan elämäni vuosia. Hyviä vuosia, jokainen, mutta niin monta...

Taittelen muistot
  heitän keltaiseen boksiin
    luukun kolahdus.
  Tyhjässä komerossa
    kynttilävahan tuoksu