Kun vaatekaappini takaseinä pamahti irti työnnettyäni sinne vielä yhden T-paidan, tulin siihen tulokseen, että on ihan pakko luopua joistakin vanhoista mutta vielä "ihan hyvistä" paidoista.
Prosessi oli sydäntäraastava.
Sanoin hyvästi paidalle, jonka ostin interreilatessani Liechtensteinista; irkkupaidalle, jonka sain vanhalta rakkaudelta; monille paidoille, joita olen ostellut aurinkoisina päivinä vanhoissa kaupungeissa; paidalle, josta en koskaan pitänyt, mutta jonka vanhempani toivat minulle tuliaisina elämänsä Italianmatkalta; paidalle, jonka luulin jo unohtaneeni, mutta joka toi minulle kyyneleet silmiin; ja monelle muulle, jotka ovat olleet elämässäni kauemmin kuin monet ihmiset.
Jokaisella niistä oli tarinansa, ja siinä makuuhuoneen lattialla istuessani elin hetken uudestaan elämäni vuosia. Hyviä vuosia, jokainen, mutta niin monta...
Taittelen muistot
heitän keltaiseen boksiin
luukun kolahdus.
Tyhjässä komerossa
kynttilävahan tuoksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti