Suruliputus

Tänään jokainen
selittää tapahtuneet
omalla pahoinvoinnillaan.

Mutta ne, joita asia
todella syvältä kouraisee
eivät sano mitään.

Ehkä taidan selittää tätä hieman.

On todella surullista nähdä miten järkevätkin ihmiset juoksevat nyt päättöminä ympäriinsä, syyttämässä milloin mitäkin: hallitusta, poliisia, aselakia, internettiä, kirkosta eroamisia, homoja tai koulukiusaajia. Jokaisella tuntuu olevan oma lempiaihe, jonka ratkaiseminen ehkäisisi kaikki kouluammuskelut tulevaisuudessa. Päättäjiä vaaditaan tilille asioista, joille he eivät ehkä olisi voineet yhtään mitään; ja he tietenkin populistisina vastaavat. On kuin noitavainoista ei olisi opittu mitään.

Nyt on aika istua alas, surra, ja antaa tutkijoiden tehdä työnsä. Kun on todella selvillä se, mitä tapahtui, tulee tehdä harkittuja päätöksiä, joiden tehoa voidaan mitata.

Mikään ei lopeta pahoinvointia maailmassa. Me voimme vain vähentää sitä.

Aivotoimintaa

Sitä herää aamulla, ja päässä soi jokin kappale. Tämähän on vielä tavallista, mutta kun minulla on aina väärät sanat.

Tänäkin aamuna hyräilin itsekseni:

Pysy aina nestekaasuna
älä koskaan tiivisty
ei meidän paloon enää
sytykkeitä tarvita.

Älä jätä

Tähdet yllä ja tähdet alla,
veen yli valju kuudan,
vierii äänetön pursi yössä,
purressa miesi muudan.

Metsät kaikki jo kellastuivat,
talvi jo tulla taitaa;
jättää ystävät yksiksensä,
aatoksiinsa aitaa.

Ihmiset hankihin hautautuvat,
miettivät talvitöitään,
tutkivat elonsa tarkoitusta,
synkkiä sydän-öitään.

Tuumivat, seulovat selviöitä,
jäljelle jää vain hyvyys,
ylle yöllinen taivaankansi,
alle tähtinen syvyys.

Häipyvät taakse jo talojen lamput
iltahan äärettömään;
purskahtaa mies purressansa
itkuhun äänettömään.

Eino Leino: Kuvia Rautalammelta.

Tässä ja nyt

Täytyy myöntää, että heavymusiikki on jotain, mitä en jaksa kotona yleensä kuunnella - mutta livekonsertin tunnelmaa ei voi millään voittaa.

Hevillä ei ehkä hävitä, mutta liveheville ei häviä mikään.

Raaka musiikki
  riistää minulta kaiken
    häviän massaan.

Laiska.

Kaaos pöydällä
  lehdistä varpaankynsiin
    koko elämäni.

Millä puolella sinä olet?

Kun verkkosivut on suodatettu
ja toimittajat ammuttu
ja televisio näyttää vain kauniita naisia
poliisin voi ostaa
viholliset murskata
naapurit raiskata.

Silti lasitornien varjoissa
luvattomat ajatukset
- kiihkeät, peräänantamattomat -
huutavat kuulumatta.

Ja kun se päivä tulee
jolloin nuo ajatukset nousevat valtaan,
luuletko, että ne ovat
sinua kohtaan yhtä lämpimiä
kuin sinä olet niille nyt?

Runotorstai, aihe "ajatus". Tämä ei kyllä ole kovin hyvä, mutta menköön.

Wau

Voi jösses. Tänne on peräti annettu palkinto. Kiitämme kovasti, vaikkemme osaa tehdä sillä mitään.

Koska Sivustassa ei lueta muita blogeja (sillä Sivusta on kaikki, ja kaikki on vain kopiota Sivustasta), niin emme nimeä muita blogeja. Paitsi ehkä Miedon Marinadin, koska se on joskus kohdellut kiltisti ja taputtanut päähän. Niin, ja Jupun, koska se nyt vain on niin hauska.

Käärme ja puu ja mitä siitä seurasi

Kuljen liki autiossa ostosparatiisissa ja taustalla soi jokin mitätön kuuluisuus, jonka musiikista ei ihan saa selvää. Ihmiset vaikuttavat lannistuneilta; aivan kuin kapitalismin paino lepäisi juuri heidän harteillaan.

(Jossain täytyy olla ihminen, jonka työnä on suunnitella musiikkia ostoskeskuksiin. Se on varmaan työpaikka, jossa haaveillaan usein siitä, että pääsisi ihan radioon töihin.)

Joku ostaa lapsilleen marsun kaikkine tykötarpeineen - häkit, jyvät, virikkeet. Toisaalta, olen iloinen. Toisaalta, minua hirvittää se, miten tietämättömiltä he kuulostavat kysellessään, ja pelkään marsuparan puolesta.

(Toivottavasti lapset osaavat googlata marsun hoito-ohjeet.)

Ostan paalin vessapaperia ja mutisen jotain kassaneidille, joka kysyy minulta plussakorttia.

(He kysyvät sitä aina. Minulla ei koskaan ole.)

Kun pääsen pois, sataa. En panisi pahakseni, jos tulisi tulva ja veisi koko höskän.

Iso hedelmä -
  päältä keskinkertainen
    sisältä mätä.

Inho ihoni on ohi

Runotorstain seurauksena jotain, mikä saattaa häiritä perheen pienempiä.

Se kuristaa ja kiristää, kutiaa ja vihaa
se tunkee itsensä öisin kurkkuuni
yrittää tukehduttaa minut
tukkia ruumiini aukot
Se kiusaa ja nauraa, kasvattaa finnin
juuri sinne minne ei pitäisi
estää muita näkemästä
miten hieno olen
Olen koettanut kaikkea rasvasta happoon
juossut lääkäriltä toiselle
raapinut itseni verille
mikään ei auta
Seison kylpyhuoneessa peilin edessä
katson sitä joka en ole minä
lempeä kosteus ympärilläni
kädessäni partaterä
Piirrän punaisen viivan nilkasta nivuksiin
toisen reiden ulkosyrjälle
otan kiinni reunasta
ja repäisen.

Aivoa, komisario Z

Olen aina miettinyt, miten aivo toimii. Kaikilla se meillä nimittäin toimii, joskin joillakin huonommin kuin toisilla.

Onneksi tiedemiehet ovat selvittäneet asian. Tässä opettavaisessa videossa John Cleese (entinen ministeriön virkamies, nykyinen amerikkalainen, joka pitää originellisti nimettyä John Cleese Podcastia) kertoo selkeästi ja tyhjentävästi miten ihmisaivo, tuo vesivessan ja vaihtovirtatasasuuntaimen keksijä, toimii.

Englannin alkeet on hyvä hallita. Selostus ei ole aivan yksinkertainen, mutta erittäin valaiseva.

Ensimmäinen

Olet niin pieni ja niin kaunis
täydellinen jokaista kehosi piirrettä myöten
mutta mieleltäsi olet vielä keskeneräinen
tuskin edes taipaleesi alussa
Anna minun opettaa sinua
tutustua kanssasi uusiin ihmeisiin
kertoa kaikki maailman tarinat
kunnes et kestä minua enää
Lapseni.

Runotorstain innoittama.

Maailman tanssit

Jos jokin maailmassa saa minut yhtäaikaa iloiseksi, surulliseksi, hymyilemään ja itkemään, tuntemaan oloni haikeaksi, mutta samalla kuitenkin jollain oudolla tavalla toiveikkaaksi, se on tämä verkkosivusto, ja erityisesti tämä video:


Where the Hell is Matt? (2008) from Matthew Harding on Vimeo.

Kuinka tärkeää onkaan vain tanssia.

Matt kertoo videon syntyprosessista.

Taiteiden yöstä

Pidän siitä, että voin tulla kotiin
kun sinä olet jo nukkumassa
saan istua hetken yksin ja lentää
Ei siksi, etten rakastaisi sinua
vaan siksi, että voin vapauttaa mieleni.
Haaveista on jokin valittava
    ja se olet sinä.
Silti tarvitsen illuusioni
hetken maailman valtiaana.

THE HUMANS ARE DEAD

Flight of the Conchords on melko nerokas yhtye maailman toiselta puolelta. Toimitus suosittelee.

THE HUMANS ARE DEAD.

It's business time.

Toimituksen oravat kulkevat nyt edes takaisin, teroittavat veitsiään ja hokevat "the humans are dead, I know, I poked one of them."