Muisti on kirous

Kun vaatekaappini takaseinä pamahti irti työnnettyäni sinne vielä yhden T-paidan, tulin siihen tulokseen, että on ihan pakko luopua joistakin vanhoista mutta vielä "ihan hyvistä" paidoista.

Prosessi oli sydäntäraastava.

Sanoin hyvästi paidalle, jonka ostin interreilatessani Liechtensteinista; irkkupaidalle, jonka sain vanhalta rakkaudelta; monille paidoille, joita olen ostellut aurinkoisina päivinä vanhoissa kaupungeissa; paidalle, josta en koskaan pitänyt, mutta jonka vanhempani toivat minulle tuliaisina elämänsä Italianmatkalta; paidalle, jonka luulin jo unohtaneeni, mutta joka toi minulle kyyneleet silmiin; ja monelle muulle, jotka ovat olleet elämässäni kauemmin kuin monet ihmiset.

Jokaisella niistä oli tarinansa, ja siinä makuuhuoneen lattialla istuessani elin hetken uudestaan elämäni vuosia. Hyviä vuosia, jokainen, mutta niin monta...

Taittelen muistot
  heitän keltaiseen boksiin
    luukun kolahdus.
  Tyhjässä komerossa
    kynttilävahan tuoksu

Hahahahehehehohoho

Mistä tietää, että Hullut Päivät lähestyvät?

Siitä, että muut kauppakeskukset kokoontuvat palvomaan niitä omilla kalpeilla imitaatioillaan. On Mammuttimarkkinat, Kampituspäivät, ja Forumin Hintasirkus. Itäkeskuksessa on Hinnat Kuutamolla, ja Anttilan keskusvarastolla on tyhjennysmyynti.

Kaikki haluavat tyhjentää kuluttajan kukkarot ennen kuin kauden päätapahtuma alkaa. Ja silti Stockmannin oven edessä tulee olemaan jono ihmisiä, himokkaina kuluttamassa lamaa pois.

Ju-ma-lau-ta!

Kävelen Länsiväylää keskellä tietä
lempeistä lehmistä raivoisat linnut
Valtaa etsin, kaaoksesta mieltä
raatojen keskeltä sivistyksen hinnat.

Pipo päästä, olemmehan kirkossa
kyynelten sataessa katosta
mammonan alttarille lapsemme uhraamassa
lasiseinien sisällä vankina.

Pöysti: "No tuossahan ei ollut mitään järkeä!"

Sivusta: "No ei ollut kyllä joo. Jotain piti vaan kirjoittaa Runotorstaihin."

Pilvireunus hopeassa ja silleen

Jos joudut nuolemaan näppejäsi,
pidä huolta edes siitä,
että ne on kastettu suklaaseen.

Syvä huokaus

Vanhassa tieteiskirjallisuudessa on ihastuttavan naiivi ajatus: kun tarpeeksi on sodittu, ihmiset väsyvät sotaan ja toivovat vain rauhaa.

Todellisuudessahan väkivalta vain lisää väkivaltaa. Lähi-Idässä on taisteltu jo tuhansia vuosia, ja tilanne välillä pahenee ja välillä helpottuu, mutta koskaan se ei lakkaa. Aina on joku, jonka mielestä väkivalta on ratkaisu.

Rauhan puolelle
       tarvitaan kaikki
väkivaltaan
       riittää yksi.
Siinä sitä sitten ollaan
       matematiikan uhrit.

Elämäni, sarjakuva

Lukko rapsahtaa ja nainen astuu sisään, pitkästä päivästä väsähtäneenä, taskuparkkeeraa rapaiset kengät ja riisuu takin. Kävelee olohuoneeseen ja hätkähtää.

Mies istuu sohvalla, pelkät alusvaaatteet päällään, pää tungettuna risojen housujen haaroista läpi ja katsoo tyytyväisenä televisiota, lahkeet siististi molemmin puolin laskostettuina.

"Mitä taivaan nimessä sinä oikein teet?" kiekaisee nainen.

"Simuloin syntymää", vastaa mies tyynesti. "Hartiat ei mahtuneet, jäi kesken."

Viisivuotias

Sivusta-blogi täytti juuri viisi vuotta, ja Sivusta Oy Ab:n viisivuotissuunnitelma on siis näin täytetty. Vaikka tässä ei nyt blogilistan top-listalla heilutakaan, niin ehkä tässä nyt on jonkinasteinen sosiologin märkä unelma tullut täytettyä tässä armottomassa julkisuudenhaussa. Blogilistalla on kuitenkin vain 730 Sivustaa vanhempaa blogia, ja niistäkään moni ei enää päivity. Jos nostaisin itseäni enemmän jalustalle, tarvitsisin jo vintturin.

Oli minulla alunperin tarkoitus pitää jonkinasteiset viisivuotisjuhlatkin, mutta taidanpa jänistää. Bilettäkää tuolla kommenttiosastolla; siellä on ilmaista viinaa ja kananugetteja Sivustan jätteenkäsittely- ja cateringyksikön järjestämänä.

Aloitin tämän blogin pohtimalla, mistä ihmeestä sitä oikein viitsisi kirjoittaa. En taida olla sitä vieläkään keksinyt; kunhan kirjoittelen mitä mieleen sattuu. Toki mieliala vaikuttaa: Näin jälkikäteen lukien elämä taisi olla melko kurjaa tuossa 2004 alkupuoliskolla. No, siitä on jo monta vuotta ja kaikenlaista sekavaa on sattunut sittemmin, valitettavasti tosin kirjoitustahtia hidastavaa.

Mietin itse asiassa jo blogin lopettamista. Viisi vuotta on pitkä aika olla sanomatta mitään erityisen järkevää, eikä tännekään tule kovin usein kirjoiteltua. Lieneekö lukijoissa enää jäljellä ketään, joka olisi ollut mukana noissa alkukähinöissä - olisi kiva kuulla, jos olette vielä olemassa ja muistatte mm. touhukkaan insinööri Marko Määtän. Tai no, saa Markokin itse kommentoida. En kanna enää kaunaa.

Taidan kuitenkin jatkaa kirjoittelua. On hyvä, että on olemassa jokin paikka, jossa voi laittaa aivot narikkaan ja tuulettaa ilman paineita. Anonyymibloggaus on melkoisen hyvä tapa siihen, kuvailivat tätä sosiologit miten pätemistarpeiseksi tahansa.

Enkä kyllä edelleenkään tiedä, mistä pitäisi kirjoittaa. Pitäisikö?

Boom!

Coca-Colalla on mainos, "Breakup as it should be", jossa mies dumppaa tyttöystävänsä, joka ymmärtää ja sanoo, että juu, siitä vaan, soittele kun haluat pitää hauskaa.

Tämä vielä on jotakuinkin järkevää, mutta sen jälkeen jannu ajaa moottoripyörällä ulos ravintolasta ja se räjähtää hänen takanaan.

Siis hetkinen, Coca-Colan mainosviesti on nyt siis se, että kaikki coolit tyypit jättävät läjän ruumiita taakseen kun tekevät bänät?

Jos kahvilassa alkaa joku tapailla kokispullo kädessään sanoja, niin juokse. Älä pysähdy katsomaan, vaan juokse.

Tai ammu ensin.

Muistanette aiemmin mainitsemani Where The Hell Is Matt -verkkosivuston ja -videon, jossa työttömäksi heittäytynyt insinööri matkustaa ympäri maailmaa ja tanssii huonosti ihmisten kanssa?

No, Matt on sittemmin heittäytynyt avoimeksi ja tunnustanut koko jutun olleen kovalla rahalla toteutetty väärennös.



(Heleän hienovaraista vinoilua :-)

Tättärää!

Ja aivan aluksi haluaisin kiittää kaikkia viittäkymmentätuhatta uskollista alamaistani, jotka ovat käyneet katsomassa tätä blogia sen liki viisivuotisen taipaleen aikana.

Herra (tai rouva) numero 50.000 saapui tänne Jyväskylästä, käyttäen Safari-selainta tänään klo 15:32 tasan, googlettaessaan jotain "sivusta kuultua". (Lienet sivumennen sanoen etsinyt oikeasti tätä hirnuttavan hauskaa blogia.)

Viisivuotisbileet on jo suunnitteilla, tervetuloa seuraavat viisikymmentätuhatta!

50 grand!

Vielä 41 kävijää, ja Sivustassa on käynyt aikojen alusta (sillä täällä on ollut aina sama laskuri, Statcounter - jota toimitus sivumennen suosittelee - käytössä) 50.000 kävijää.

Tilastojen valossa kyseessä on henkilö, joka tulee tänne Googlesta etsien joko "unirunoa" tai "tissejä" tai hyvässä lykyssä molempia.

Odotamme jännittyneinä kuin kuminauhalla varustettu majava.

Hyvää uutta vuotta 2009!

Sivustaan vyöryy ihmisiä tänään etsimään runoja uudelle vuodelle, joten tässäpä osa sitä ehkä perinteisintä uuden vuoden runoa (joka löytyy kokonaisuudessaan täältä).

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! -- ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! -- ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm: Hymyilevä Apollo

Klik

Hämmentävin laman merkki on ehkäpä se, että naiset käyttävät sitä enemmän ja sitä korkeampia korkoja, mitä huonommin taloudella menee.



Mies minussa ei ole tyystin pahoillaan tästä yllättävästä käänteestä.

Maailman paras duuni

Lieneekö parempaa duunia kuin sillä ihmisellä, joka sunnuntaisin kulkee kukkapuska kourassa soittamassa jonkun ovikelloa ja kertomalla oven takana unenpöpperössä, tukka harakanpesällä seisovalle tyypille, että hän on voittanut Loton päävoiton ja että onnea nyt vain sitten Veikkauksen ja omasta puolesta ja että sopiiko ottaa valokuva?

Kukaan ei varmasti mutise "ei kiinnosta" ja lyö ovea kiinni nenän edestä.

(Olisi melko mukavaa, jos tuohon olisi voinut lyödä lapuksi "ajankohtainen". Mutta kun tuli vain 21 euroa 80 senttiä.)